VALIKKO

Lentävä joogamatto

19.7.2018 14:55

Ihana ja kamala Barcelona aikuisporukassa, osa 2: Olympialaisia, viinitiloja ja Gaudía

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Okupa. Resiste. Katalonian itsenäisyysajattelu näkyy kaikkialla.

 

 

Osa 1 täällä.

Lauantai 14.7. (kuvat yläpuolella lauantailta aikajärjestyksessä)

Jälleen yksi helteinen päivä. Viimeksi reilut 30 vuotta sitten ulkomailla matkustellut isäni sai Barcelonassa kaikki kulttuurishokit, myös vihoittelevan vatsan, joten lähdimme liikkeelle kolmestaan mieheni ja veljeni ilman isää aamupäivällä. Ensimmäinen etappi Parc de Joan Miró oli pieni pettymys, koska puistossa oli menossa mittavat restauraatiot tai ainakin kaivaukset ja Mirón patsaita oli paikalla vain yksi. Espanjalaiseen tapaan puisto ei silti ollut tyhjillään, vaan siellä oli koripalloa pelaavia miehiä parillakin kentällä. Puistosta huomasimme kuitenkin eriskummallisen näköisen pyöreän rakennuksen Las Arenas, joka oli aiemmin härkätaisteluareena ja nykyään vilkas kauppakeskus. Kävelimme rakennukselle ja sovimme, että aikaa voi käyttää parissa kaupassa. Keskuksen katolla oli ilmainen näköalatasanne, josta kuvat 1-2 on otettu, kuvassa 1 aukeaa Las Arenasin alapuolella kaunis Espanjan aukio. Shoppailin urheilukaupasta Niken tossut.

Jatkoimme metron sijaan matkaa bussilla Montjuic-kukkulalle tarkoituksena katsastaa vuoden 1992 olympialaisten tapahtumapaikkoja (kuvat 3-5). Itse stadion oli suljettu joidenkin muutostöiden takia, mutta onnistuin portin raosta tunkemaan kännykkäni portin sisäpuolelle ja näkemään työmaana olevaa aluetta. Valkoinen häkkyrä kuvassa 3 on tietoliikennetorni ja halli sen vasemmalla puolella toimi olympialaisten palloilulajien näyttämönä Palau Sant Jordi. Kaupungin ylle levittäytyvät näkymät olivat hienot eikä kuvissa edes näy, kuinka kauniit kukkulat ympäröivät Barcelonaa. Harmitti isän puolesta, ettei hän ollut paikalla näkemässä, koska oli varmaan nekin kisat aikoinaan televisiosta seurannut, mutta näytimme hänelle myöhemmin valokuvat puhelimesta. Onneksi näimme olympiasataman ja olympiakylää jo edellisenä päivänä. Montjuicin linnalle asti emme jaksaneet helteessä mennä, vaan otimme heti stadionin edessä olevalta kioskilta tuoretta appelsiinimehua (minä) ja miehet olutta (koska loma) sekä leivät. Kävelimme funicularin (köysirata) asemalle ja rinnejuna yhdisti meidät alhaalla kukkulan juurella metroverkostoon. Jälkikäteen harmittelin, ettemme käyttäneet useammin taksia tai edes bussia, koska metrossa keskustassa Katalonian aukion metroasemalta asunnolle päin metrolinjalla 3 lompakkoni varastettiin. Huomasin asian hyvin pian, koska vieressä olleelta saksalaiselta teiniltä pöllittiin samalla kännykkä ja hänen hätääntymisensä sai minut tarkistamaan omat arvotavarani. Kännykkäni oli tallella, lompakko ei.

Parempi näin päin, koska kännykkäni rahallinen arvo olisi ollut suurempi ja lisäksi kaikki lomakuvat olivat vielä puhelimessa. Ystävällinen kanssamatkustaja veti hätäjarrusta ja saimme hieman kaivattua lisäaikaa kysyä, oliko joku matkustaja nähnyt jotain. Astuimme metrojunasta laiturille ja vartija saapui paikalle nopeasti. Hän neuvoi poliisiaseman, jolla on englantia puhuvat tulkit ja kannusti tekemään rikosilmoituksen. Soitin pankkini sulkupalveluun ja suljin sekä debit-creditkortin että verkkopalvelutunnukset (koskaan ei voi olla liian varovainen). Poliisiasema löytyi aiemmin päivällä ohitetun Espanjan aukion vierestä. Asemalla sekä selitin oman asiani ja tein rikosilmoituksen että tulkkasin pari lausetta saksasta englantiin samassa tapahtumaketjussa olleen saksalaisen tytön asiaan. Asemalla oli penkin täydeltä ilmeisesti juuri taskuvarkaiden uhriksi joutuneita ihmisiä, mutta sain kopion rikosilmoituksesta ihmeen nopeasti ja ehdimme huilata asunnolla reilun tunnin ilman päivän viimeistä ohjelmanumeroa, Parc Güellia.

Olin ostanut liput puistoon netistä minulle ja miehelleni aamupäivällä klo 20 sisäänpääsyyn emmekä halunneet jättää niitä käyttämättä. Seurueen muut jäsenet jäivät kämpille eikä lippuja enää olisikaan ollut myynnissä.  Varkaus tuo aina lisäharmia, mutta varatun menon peruminen olisi vain lisännyt kurjuutta. Puisto on niin suosittu, että opastamattomat 7,50 euron perusliput myydään puolen tunnin välein alkavilla sisäänpääsyillä. Netistä näkee, onko paikkoja vähän, paljon vai ei ollenkaan. Alkamisajasta pääsee sisään vielä seuraavat 30 minuuttia, mikä on hyvä, koska me saavuimme paikalle klo 20.15 ja sisäänpääsymme oli klo 20-20.30. Kiersimme puistoa paikan päältä saatavan kartan avulla tasan tunnin. Vaikka Gaudín ja kumppaneiden arkkitehtuuri on vertaansa vailla ja esimerkiksi puiston pääportaikko ja aaltoilevat penkit ovat upeat, pidimme kuitenkin eniten puistosta avautuvista upeista näköaloista alas kaupunkiin ja merelle. Jos haluat pihistellä pääsylippujen hinnassa, niin puistoon pääsee ilmaiseksi pimeän tullen, muistaakseni noin klo 21.30 eteenpäin, mutta siellä ei tietenkään enää näe ympärilleen niin hyvin. Puiston vieressä kulkee ilmainen luontopolku, joka viileämmällä ilmalla ja oikeissa varusteissa olisi varmasti ihana käyntikohde. Kotikulmilla söimme vielä toissapäiväisessä konstailemattomassa pubissa hampurilaiset ja patatas bravas (lohkoperunat).

 

 

 

 

 

 

 

 

Sunnuntai 15.7.

Jo Suomessa matkaa suunnitellessa valitsimme must-teemoja reissulle ja juhlavuosia täyttävät sukulaismiehet valitsivat jalkapallon, olympialaiset, rannan ja viinitilavierailun. Tykkään selvitellä matkakohteita ennakkoon ja surffailimme sekä netissä että luimme perinteisiä painettuja matkaoppaita. Tilasimme muutaman päivän ennakkoon netistä Barcelona tickets-sivustolta noin kahdeksan tunnin päiväretken Wines and cavas, jolla pääsimme ilmastoidulla bussilla Barcelonan lähellä oleville viinitiloille Jean Leon, Torres ja Freixenet (cava-kuohuviinit). Retki kustansi noin 66 €/henkilö ja sisälsi matkat sekä oppaat, viininmaistelut ja pikkupurtavat. Kaikki neljä olimme onneksi jo aamulla täysissä sielun ja ruumiin voimissa ja innokkaina näkemään vähän elämää suurkaupungin ulkopuolellakin. Minä tulkkasin pääkohdat englannista suomeen isälle ja opin hyvin paljon uutta (varmaan sellaistakin, mitä isä on yrittänyt opettaa mutten ole jaksanut kuunnella). Isä nyökytteli tietäväisenä, että tämäkin asia on käyty läpi Alkon koulutuksissa, mutta ainakin ympäristö oli aito eikä vain joku suomalainen marjaviinitila. Kaikella kunnioituksella, suomalaiset marjaviinit eivät ole minun juttu. Iltapäivällä vuorossa oli Ranska – Kroatia-pelin seuraamista asunnolla ja illallinen lähikulmilla. Metrolaiturille sattui iso ja iloinen joukko Ranskan kannattajia, mutta järkeilimme että eivät teinit meille mitään voi ja menimme vain hieman kauempana sijaitsevaan metrovaunuun.

Maanantai 16.7.

Matkapäivä, aamulla ennen klo 8 lähtö asunnolta ja kotona Keski-Suomessa pienen harhaan ajamisen (no, 1,5 tuntia) ja kahden stopin jälkeen klo 22. Miten Lahden ramppi onkin niin huonosti merkattu! Barcelonan El Prat-lentokentän terminaali  on muuten oiva shoppailupaikka, ja bag dropiin ja turvatarkastukseen jonottamisen jälkeen terminaalin Zarasta tarttui mukaan (matkakumppaneiden ystävällisesti maksamat) kahdet raitafarkut. Trumpin ja Putinin tapaamisen takia lentokoneesta Helsinki-Vantaalle saapuessa oli ylimääräinen passintarkastus. Suomi on ollut kuluvan viikon yhtä helteinen kuin Espanja, ja koska jääkaapissa oli hieman punaviiniä, juustoa ja oliiveja, paluu kotiin oli hyvin pehmyt lasku 🙂 Näin kesäaikana eri konttoreissa laukkaaminen kadonneita kortteja uusiessa on ollut ruuhkatonta, suorastaan miellyttävää, ja tänään sain jo nostettua omaa rahaa, kun ensin kolme miestä elätti minua 2-5 päivää! Tällä independent womanilla oli viime viikonloppuna vähän totuttelemista, kun omia rahoja tai pankkikorttia ei yhtäkkiä ollutkaan.

Kaiken kaikkiaan Barcelona oli monipuolinen, eloisa suurkaupunki- ja rantakohde, jossa riittää tekemistä, ja lähistöllä odottavat mm. rannikko, maaseutu ja Andorran pikkuvaltio. Kesän matkat olivat minulle aika raskas kokemus, koska New Yorkissa myöhästyimme paluulennolta ja kotiinpaluu viivästyi kahdella vuorokaudella, olen surkea suunnistamaan, joten varsinaisen kartanlukemisen joutuu hoitamaan aina joku muu ja suurkaupungeissa on paljon melua ja koko ajan täytyy olla tosi skarppina. Syyslomaviikolle varasinkin kokemuksista viisastuneena ainoastaan kolmen yön kurssin lähistöllämme sijaitsevaan Suomen Joogaopistoon. <3 Edit 26.10.: rauhallinen joogaloma vaihtui road tripiin Etelä-Saksaan.

Sinua voisi kiinnostaa myös matkani Madeiralle.

Tykkää blogista Facebookissa.

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.