VALIKKO

Lentävä joogamatto

24.8.2019 10:39

Introverttinä ihmistöissä ja muita kuulumisia

Elokuussa aloitin uuden työn, ja sen vaatiessa veronsa on ollut aivan ylitse pääsemättömän vaikeaa kirjautua blogiin ja kirjoittaa, ja veikkaan että minulle sopiikin parhaiten kirjoittaa korkeintaan kerran viikossa. Kyllä keho tai mieli tietää, mikä on parasta. Nämä blogihaasteet ovat hyviä, kun muuten ei olisi pariin viikkoon mitään kirjoitettavaa. Rehellisiin kuulumisiin otin idean Lauran blogista. 

 

1. Mitä ihan oikeasti kuuluu?

Hyvää, koska haaveilin uudesta työstä eri kouluasteella ja sain sellaisen työn. Nyt asumme miehen kanssa jälleen yhdessä kuljettuamme vuoden kahden maakunnan ja kahden paikkakunnan väliä. Annamme vuokralle talomme ja saamme tilalle vaivattomamman asumismuodon, ja pääsemme karsimaan turhaa tavaraa, jota kahden hengen taloudessakin on päässyt kertymään. Elokuu on vielä kesäkuukausi ja kesäihminen haluaa toki pitkittää kesää, mutta toisaalta se on vähän sellainen kevyt lasku syksyyn: harrastusryhmät ja muut talvikauden jutut eivät vielä ole alkaneet, ja on aikaa tottua taas arkeen ja aikatauluihin.

 

2. Mitä työrintamalla tapahtuu?

Uusi työ, valtavasti uutta opittavaa. Koko ajan on kuitenkin sellainen ihana fiilis, että mua tuetaan ja autetaan, opiskelijat on enimmäkseen olleet helppoja ja mukavia, olen aivan liekeissä siitä että kielten kursseja on paljon erilaisia ja tuntuu, että tästä tulee ihan tosi monipuolinen vuosi. Olen suht nopea oppimaan, kun asia vaan kiinnostaa mua ja olen motivoitunut. Töihin on kiva mennä, vaikka kaikki aamut alkaa kahdeksalta ja pyöräilen koulujen väliä ja vaihdan luokkahuoneesta toiseen ja oppilasryhmästä kuudenteen monta kertaa viikossa.

 

3. Parisuhde/perhe/ystävät?

Suhde ei kärsinyt etäsuhteilusta, paremminkin vain vahvistui. Nyt tietää, mitä arki olisi yksin ja miksi se on ihana jakaa toisen kanssa. Perhe: Viime vuodet eivät ole olleet helppoja, ja toivomus siitä, että läheiset saisivat olla terveinä, ei toteutunut tänäkään vuonna. Uusimmat sairastelut tulivat juuri uuden kouluvuoteni alkuun. Toivomus siitä, että kukaan läheinen ei kuolisi vuonna 2019, ei sekään toteutunut kun tuttavapiirissä sattui keskenmeno. Mistä tämä kaikki paska tulee, elämä on välillä kuin jostain Vesalan biisistä?! Ihanien ystävien merkityksen muistin taas esimerkiksi eräissä heinäkuisissa häissä, ja hajallaan asumisesta huolimatta säännölliset tapaamiset pistetään järjestymään.

 

4. Matkat?

Opintovapaalla ja kesällä tein viisi ulkomaanmatkaa aiemmin tänä vuonna. Oli aivan ihanaa, kun kerrankin ei tarvinnut välittää koulun loma-ajoista tai ylipäätään käydä siellä töissä, vaan sai elää vapaammin. Ajatus oli siirtyä myös matkabloggaajiksi, mutta aloin tuntea ihme alemmuuskomplekseja ja toisaalta haluan kirjoittaa muistakin aiheista. Syyslomalla Helsinkiin muutamaksi yöksi. Muuton ja uuden työn lisäksi en halua suunnitella liikaa, sillä jo sukulaisten ja ystävien luo kertyy kilometrejä, kuten tänään ystävän häihin Kymenlaaksoon. Talvilomalla kaamos on varmasti tehnyt minusta jo kärttyisän, ja jos saisin itsestäni irti tehdä päätöksen matkakohteesta, varaisin jo hyvissä ajoin aurinkoa helmi-maaliskuulle. Pidän valtavasti kotimaanmatkailustakin, mutta en ole mikään talviurheilutyyppi ja valitsen lämmön lumen sijasta.

 

5. Harrastukset/hyvinvointi?

Samat vanhat. Jooga, kuntosali, kirjat, kävely, matkailu. Yksin oloa ja rauhaa riittävästi. Rakastan soolomatkoja. En vedä enää sivutyönä joogaa enkä jumppaa, koska en yksinkertaisesti halua, viitsi enkä jaksa. Monta vuotta sitä tein, ja sitten olin päätyössä monesti kärttyinen ja stressaantunut, koska en levännyt ja palautunut tarpeeksi. Olen introvertti, ja jo koulutyössä olen monesti äärirajoilla ihmisten, tapahtumien, yllätysten ja tekemisen määrän kanssa. Nimet jäävät huonosti mieleen, enkä jaksaisi aina selittää tarinaani montaa kertaa uusille ihmisille tai pitkästä aikaa tavatessa. Kotona ei odota jälkikasvua eikä kotieläimiä, jonka kanssa pitäisi seurustella emmekä tapaa arkena juurikaan ketään työpäivän jälkeen, viikonloppuna sitten.

 

6. Mitä tällä hetkellä syön/luen/katson?

Ruoka on ihan perus, kotiruokaa ja töissä kouluruokaa. Noin puolet ajasta syömme kasvisruokaa, mutta resepteihin ja kokeiluihin blogia varten minulla ei ole nyt intoa. Luen laaturomaaneja ja välillä tietokirjoja, mutta bookstagrammailusta ja blogista huolimatta lukuhaasteet eivät motivoi, luen mitä haluan ja suunnilleen kirjan viikossa. Monta seuraamaani sarjaa saa jatkoa syksyllä, mutta TV:tä/suoratoistoa katson aika vähän. Syksyllä jatkuvat Peaky Blinders, Mr. Robot, Taboo, Solsidan, Sohvaperunat ja Maajussille morsian kuuluvat meidän/minun arkeen. Tositeevee on musta aivan ajanhukkaa muuten, mutta Sohvikset on hauska poikkileikkaus televisioviihteeseen tavallisten ihmisten kautta, jotka pitävät ne vaatteet sitten päällä (toisin kuin jossain deittitositeeveesekoiluissa).

 

7. Mikä inspiroi eniten/vähiten?

Eniten inspiroi elämä yleensä, muutokset parempaan ja luottamus että näin on hyvä. Vähiten inspiroi kaamosajan läheneminen. Syksy ja talvi on turvallista ja helppoa arkisuudessaan, mutta minunlaiselle tyypille tylsyys tuppaa vaanimaan heti kulman takana. Onneksi sitten voi keksiä jotain, mikä vie pois kotoa ja arjesta. Työpäivän jälkeenhän koti on ihan paras paikka. Somen ja blogin kasvattaminen, henkinen kasvu ja uudet aluevaltaukset eivät myöskään nyt inspiroi, kaikki se oli alkuvuodesta vielä tärkeää mutta nyt nautin siitä, mitä mulla jo on.

 

8. Mitä odotan?

En odota itse asiassa mitään, voiko näin sanoa? Tavallista elämää.

Mukavaa elokuun loppua! Enemmän mun juttuja löytyy Instagramista @lentavajoogamatto ja uudet tekstit Facebookista @lentavajoogamatto. Instassa olisi arvontakin 500 seuraajan täyttyessä, vaan siihen on vielä matkaa ja miksipä toisaalta edes tarvitsisi olla juuri tietty määrä seuraajia? Ärsyttää koko some ja pirun algoritmit puolet ajasta. Seuraile tai et, uskon että meillä kaikilla on muutakin tekemistä, vaikka moni meistä siellä hengaileekin 🙂

Kommentit

  • Mä olen huomannut, että nyt töiden alettua blogin kirjoittaminen on tullut vaikeammaksi nimenomaan siksi, että koko ajan on niin kiire ja sata rautaa tulessa. Itse tarvitsen tekstin syntymiseen aikaa omille ajatuksilleni, ja vaikka illalla ehtisinkin istua näppiksen ääreen, ei minulla ole mitään jäsenneltyä kirjoitettavaa tai edes ideaa tekstiä varten. Näin työaikaan tekstit syntyvätkin lähinnä loppuviikosta tai viikonloppuna, alkuviikko menee ihan aikatauluista ja arjesta selviämiseen. Mutta ehkä tämä taas tasoittuu, kun työrytmiin vähitellen taas tottuu.

     1
    • Kiitti, kun jaksoit kommentoida kiireestä huolimatta 🙂 Aikaa ja tilaa ajatuksille blogi tosiaan vaatii, eikä ole tärkeysjärjestyksessä eka, kun ei sillä rahaakaan juurikaan tee. Joskus esim. somesta tulee luettua jotain tai arjessa tekee jotain, joka muotoutuu päässä blogiinkiin asti. Ei ihmiset varmaan lomien jälkeen edes lue enää niin paljon, mutta ei siis kannata stressata siitä, että postaustahti hidastuu. Itse en oikein tykkää höpötellä vaan näitä kuulumisia, mutta silti näitä luetaan paljon enemmän kuin vaikka kirja-arvioita 😀

       0

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.