VALIKKO

Lentävä joogamatto

4.10.2019 17:29

Irtisanouduin virasta ja vaihdoin työpaikkaa. Kannattiko?

Olen ollut uudessa työpaikassa nyt täydet kaksi kuukautta. En vaihtanut alaa, mutta vaihdoin paikkakuntaa ja opettajana vielä kouluastettakin. Kaikki opettajat ja kasvattajat varmasti tietävät, että koulumuodon ja ikäryhmän vaihdos voi tuntua hieman siltä, kuin sinkoutuisi planeetalta toiselle. Toimintatavat, kohderyhmä ja opettaminen eroavat monella tavalla toisistaan, jos vaihtaa peruskoulun ala- tai yläluokilta toiselle asteelle tai toisin päin.

Aikaa on nyt elokuun alusta kulunut sen verran, että osaan jo arvioida työpaikan vaihtamisen kannattavuutta eri näkökulmista. Tällä viikolla vietetään lisäksi Maailman opettajien päivää, joten nostan opettajantyötä siksikin puheenaiheeksi. Perinteisten kutsumusammattien arvostus säilyy juhlapuheissa, mutta Suomessa on alkanut jo esiintyä pakoa muun muassa hoito- ja opetusalalta. Naapurimaastamme Ruotsista puuttuu 65 000, siis kymmeniä tuhansia päteviä opettajia! Opettajapula on valtava, ja se johtuu palkkauksesta, työoloista ja urakehityksen puutteesta. Tästä linkistä voit lukea tarkemmin, kuinka (yllättäen) pohjoismaisessa hyvinvointivaltio Ruotsissa on jopa kokonaisia kouluja, joissa ei ole pätevää opettajaa.

Valmistuin kieltenopettajaksi melkein 10 vuotta sitten. Vaikka pidän itseäni vielä nuorena, työurani ajalle on mahtunut oma vuoden virkavapaa liikuntatöiden takia, lukukauden mittainen opintovapaa opetusalan osaamista syventäen ja kolme työpaikkaa pätevänä opettajana kolmella eri paikkakunnalla. Hoitovapaalla en ole ollut, koska minulla ei ole lapsia. Virka- ja opintovapaat olivat kaipaamani irtiotto opiskelu- ja työputkesta, koska sitä Suomessa tyypillistä välivuotta ennen jatko-opintoja en koskaan pitänyt. Vuosien varrelle itse opettajan työhön on mahtunut useita opetussuunnitelmamuutoksia, arviointiasteikkojen muutoksia, digitalisaatio, kiireen ja työmäärän lisääntyminen, erityisopetuksen tarpeen lisääntyminen, koulutusleikkaukset ja keskustelua kutsumustöistä ja opetusalan vetovoimaisuudesta työpaikkana.

Tuskin kukaan enää ajattelee tai ainakaan kehtaa ääneen pohtia, että opettajan työ on vain oppituntien pitämistä. Palkkaus ei ole päätä huimaavan hyvä ottaen huomioon maisteritason opintojen pituus, mutta toisaalta missä muussa työssä on lomaa kahden kuukauden välein vuoden ympäri? Missä muussa työssä voi oppia itsekin koko ajan lisää asioista, ihmisistä ja elämästä, opettaa nuoria ilman yhtä kovaa vastuuta kuin omista lapsista ja perustella vapaa-ajan matkat oman kieli- ja kulttuuritaidon kehittämisellä?

Mikä sitten muuttui, kun irtisanouduin virasta, joka oli yksinkertaisesti väärällä paikkakunnalla ja väärässä maakunnassakin puolison saatua töitä muualta?

Miinukset ensin:

Menetin viran ja useamman vuoden kokemuksen tuottaman turvallisuudentunteen. Olen tällä hetkellä määräaikaisessa työssä, jonka jatkumisesta vuoden kuluttua ei ole täyttä varmuutta. Menetin myös oman luokkahuoneen, testattujen toimintatapojen helppouden ja hienoja työkavereita. Onneksi yhteys ex-työkavereihin säilyy helposti somen avulla. Laitoimme omakotitalomme vuokralle, koska emme saaneet sitä myydyksi nopealla aikataululla. Ensimmäiset viikot uudessa työssä olin noin joka toinen päivä päänsärkyinen tai väsynyt. Aivojeni työskentelyn ja höyryämisen näki varmaan ulospäinkin, ja uutta piti omaksua konekivääritahtia.

Mutta. Onko turvallisuus ja pysyvyys elämässä lopulta tärkeintä? Olen aina lukenut ihaillen haastatteluita vakityöstä lähteneistä ihmisistä – kunhan on jotakin järkevää, mitä alkaa tehdä sen jälkeen. Olen blogannut opettajan työstä ja työhyvinvoinnista aiemminkin. Vaikka olen virkamies, olen myös boheemi, ja vaikka olen ihmistöissä, en jaksa olla koko ajan sosiaalinen ja reipas. Väsyminen, ihmistyön kuormittavuus, ylityöt, muutosvastarinta, kyynisyys, alanvaihtoajatukset ja rönsyily eri suuntiin omassa elämässä ovat olleet vaihtelevissa määrin läsnä elämässäni jo vuosia. Tunne siitä, että on väärässä paikassa, tekee vääriä asioita ja on onneton omien valintojen vuoksi, on aika musertava. Mutta omille valinnoille voi onneksi yleensä myös tehdä itse jotain. Vuosien kokemuksella voin nyt todeta esimerkiksi, että omakotitalo ei ole minun asumismuotoni, en jaksa tehdä opettamisen lisäksi toista työtä enkä tiedä vieläkään, alanko joskus äidiksi.

Sitten ne plussat työpaikan vaihtamisesta tähän mennessä:

Olen saanut valtavan hienoja tyyppejä työkavereiksi. He ymmärtävät, että jos on viimeksi ollut lukiossa töissä 10 vuotta sitten ja yläkoulussa 9 vuotta sitten, joutuu kyselemään ja pyytämään apua, vaikka kukaan ei saa auttamisestani erikseen palkkaa. Työmatkani säilyi lyhyenä ja pyöräiltävänä. Koska kaipaan uutta muutaman vuoden välein ja mieluusti pieninä annoksina koko ajan, saan opettaa nyt isompaa määrää erilaisia kursseja kuin aiemmin. Silloin on pienempi vaara kyllästyä. Saan myös saman palkan pienemmällä opetusmäärällä.

Ja mikä ehkä tärkeintä: Kukaan oppilas ei ole vielä sanonut minulle (ainakaan ääneen) tunnillani, miksi hänen pitää olla täällä ja kuinka monen viikon päästä tämä kidutus loppuu. Tuntuu, että työlläni on merkitystä.

Amis, en ehkä ollut sinulle se oikea etkä sinä minulle, mutta opin kuitenkin valtavasti opettamisesta, itsestäni, yli 10 ammattialasta ja Suomen osaamisen kivijalasta.  On mielestäni myös täysin normaalia urakehitystä, ettei jää samaan työhön kymmeniksi vuosiksi. Opettaja ei voi juurikaan ylennyksiä saada, joten ehkä työn sisällön muutos on se palkitsevin muutos.

Otsikkoon palatakseni: työpaikan vaihtaminen kyllä kannatti ja otan vastaan epävarmuuden työsuhteeni jatkosta, uusien asioiden vyöryn ja ajoittaiset riittämättömyyden ja kokemattomuuden tunteet. Vastineeksi löysin taas kadonneen työn ilon. Voin asua puolison kanssa samalla paikkakunnalla. Minun ei tarvitse tehdä toista työtä tai menestyä tällä blogilla, koska päätyöni tyydyttää tällä hetkellä ambitioni.

Maailman opettajien päivän aattona haluaisin sanoa, että opettajakin on ihminen ja opettaminen työtä, ei kutsumus tai koko elämän sisältö. Työn ei kuulu valua jatkuvasti omalle vapaa-ajalle, ellei sitten palkka ja työnkuvakin ole johtotehtävien tasoa. Päävastuu lapsista ja nuorista on kodeilla. Arvosta opettajiasi, lastesi opettajia, ohjaajia, valmentajia, kasvattajia. Jos me emme jaksa, se valitettavasti helposti näkyy. Ja arvostetaan me aikuiset myös nuoria ja lapsia.  Tunteet tarttuvat ja ajatukset siirtyvät kuin varkain ihmiseltä toiselle. Opettajien Ammattijärjestö OAJ onkin nimennyt tämän lukuvuoden työhyvinvoinnin vuodeksi. Haluan itsekin pystyä puhumaan oppilaista ja työstäni rehellisesti mutta positiivisesti. Nyt tämä opettaja lähtee viikonlopun viettoon, ja Wilma ja työsähköposti pysyvät visusti kiinni. Hyvää lokakuuta! Somessa voit seurailla tiliäni @lentavajoogamatto uusia postauksia odotellessasi Instagramissa ja Facebookissa.

 

Lue myös:

Opiskelin opintovapaalla ja aikuiskoulutustuella. Kannattiko sen?

Kommentit

  • Maija

    Onnittelen oppilaitasi. Heillä on hyvä opettaja!
    Oletko muuten ajatellut, että voisit käyttää joogaosaamistasi luokkahuoneessa? Jokunen seisoma-asana kävisi hyvin taukojumpasta ja virkistäisi väsähtänyttä hetkeä, jos sellainen sattuisi oppilailla olemaan vaikkapa viimeisinä iltapäivän tunteina loppuviikosta. Tai virkistävä hengitysharjoitus. Itse jopa yläkoulussa ohjasin oppilaita rentoutumaan pulpetissaan, he ottivat ohjauksen pääosin hyvin vastaan ja jopa pyysivät sitä. Nyt olen jo pois koulusta. Mutta hyvää elämää ja kouluelämää!

     0
    • Lentävä joogamatto

      Kiitos Maija kommentista ja postaukseni lukemisesta. Joogaharjoitteita, lyhyitä sellaisia, käytin joskus varsinkin lähihoitajien ruotsin tunneilla (Yogobessa on jopa valmiita 5 minuutin harjoituksia jopa ruotsiksi), ja toki silmät kiinni ja hiljaa oleminen tai vaikka mielikuvat ja rentoutuminen ovat suht helppoja keinoja rauhoittua minkä vain ryhmän kanssa. Pitää ehdottomasti uudessa työssä taas palata joogan ja hengittelyn käyttämiseen tunneilla nyt, kun perusasiat opetuksessa rullaavat 🙂

       1

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.