VALIKKO

Lentävä joogamatto

10.11.2019 13:15

Isä – maailman luotettavin aikuinen

Minä olen ollut isän tyttö niin pitkään kuin muistan. Osittain se johtuu isäni ja minun persoonien yhteensopivuudesta, ja osittain siitä, että lopulta äitini jäi minulle aikamoiseksi mysteeriksi. Minulle isä on ollut paras mahdollinen isä, ei täydellinen, mutta omista lähtökohdistaan hyvä ja moderni isä.

Isä:
Synnyit sotavuosina, vuonna 1943.
Tapasit äitini jo kouluvuosina.
Menit naimisiin sinä vuonna, kun täytit 24.
Sait ensimmäisen lapsesi, isoveljeni, sinä vuonna, kun täytit 25.
Sait toisen lapsesi, minut, 42-vuotiaana.
Tulit ensimmäisen kerran isoisäksi 49-vuotiaana. Kaikki lapsenlapsesi ovat veljeni puolelta, ja olen kiitollinen siitä, että sinä tai äiti ette ole koskaan painostaneet minua lapsenhankintaan.
Teit lähes koko työurasi samalle työnantajalle ja pidit työstäsi.
Olit perheen ainoa tulonhankkija syntymäni jälkeen, mutta silti sinulta riitti aikaa minulle.
Äiti kehui sinua monesti isänä. Silti mietin monesti, miksi ette eronneet.
Kun muutin omilleni ja opiskelin, soitin yleensä sinulle, en äidille.
Hoidit vaimosi lähes loppuun asti kotona omaishoitajana. Kun äitini kuoli, olit 72 ja minä olin 30.
Matkustimme ensimmäisen kerran ulkomaille yhdessä, kun olit 75-vuotias. Se oli sinulle neljäs ja minulle melkein 30. maa.
Olet tehnyt paljon töitä, mutta myös kodin- ja lastenhoito onnistuu.
Olet sairastanut paljon ja parantunut aina. Sinussa on jokin periksiantamaton sisu, jonka olen perinyt sinulta.
Olet tekijä, et valittaja.
Siinä, missä äiti aina kannusti minua opiskelemaan ja toivoi minulle parempaa kuin itselleen, en muista sinun asettaneen minulle vaatimuksia. Muistan tuen ja avun.
Tiedän, että välität, vaikket sano sitä ääneen.

Helsingin Sanomien isäjutussa asiantuntija sanoi, että tyttäret, joilla on hyvä isäsuhde, muodostavat parisuhteita eri kriteerein kuin huonon isäsuhteen kokeneet. Myös parisuhteeni on hyvä ja tasapainoinen. Jos meille tulisi lapsi, miehelleni olisi päivänselvää, että vanhemmuutemme olisi tasa-arvoista. Äideille lempeä muistutus, että lapset eivät muista, kiiltelikö keittiön pöytä puhtauttaan, vaan he muistavat sen, miten heidän kanssaan vietettiin aikaa.

Onnea isät!

Hesarin juttu:

https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000006302616.html?share=fce2b19adb90bfafaf58b5d3cc5d1518

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.