VALIKKO

Lentävä joogamatto

13.4.2019 18:46

Kirja-arviossa Samuel Björkin Poika pimeästä

”Rankka, psykologinen, häiritsevä.” Balettipukuisen nuoren naisen ruumis kohoaa pintaan kaukaisella tunturijärvellä, jolla isä ja poika ovat kalastamassa. Rannalla on jalustaan kiinnitetty kamera sekä irrallinen kirjan sivu. Mitä murhaaja haluaa kertoa? Rikostutkija Holger Munch palaa tapauksen vuoksi virkavapaalta ja ottaa yhteyttä Mia Krügeriin, jonka näkemystä tarvitaan jälleen. Murhatutkimus vaatii kaksikon jakamattoman huomion, ja pian heillä on selvitettävään toinen outo surma.

Samuel Bjørk: Poika pimeästä

(Gutten som elsket rådyr)

Kustannusosakeyhtiö Otava 2018

363 sivua

 

Alun teksti löytyy järjestyksessä sarjan kolmannesta, itsenäisestä dekkarista kirjan takakannesta. Eivätkä murhat jää tähän. Pistos sydämeen, mutta mikä murhia yhdistää ja miksi juuri nämä henkilöt joutuvat murhatuiksi? Luin ensimmäisen osan tammikuussa matkalla (Minä matkustan yksin), kun kirja oli sattumoisin hotellini respassa lainattavissa, ja toisen (Yölintu) pian sen jälkeen tammi-helmikuussa. Olen hurahtanut. En ole dekkarifani, vaan luen enimmäkseen perusproosaa, enkä erikseen kuolaa pohjoismaisia dekkareita. Televisiosta tai elokuvissa en juurikaan halua katsoa väkivaltaa tai murhia. Olen ennen koukuttunut pysyvästi vain Donna Leoniin, Liza Marklundiin, Sujata Masseyn Rei Shimuroihin ja hetkellisesti pariin muuhun dekkariin. Mutta tämä Samuel Bjørk, norjalainen kirjailija, laulaja ja lauluntekijä osaa koukuttamisen taidon. Hän, jolla on tuo rasittava norjalainen ö nimessään.

Kolmen dekkarin perusteella Bjørk harrastaa isoa henkilökavalkadia ja lukijan harhaanjohtamista. Tämä toki pitää lukijan varpaillaan, hereillä, ja dekkarissa se on hyvä asia. Kuka haluaisi lukea lähemmäs 400 sivua kirjaa, jossa tarinan ratkaisu selviäisi reilusti ennen loppua? Välillä voi toki myös äsyyntyä siihen, että oma päättelyprosessi ei etene mihinkään. Henkilöhahmoja tupsahtaa tarinaan tuon tuosta. En ole kovin hyvä loogisessa päättelyssä, mutta nähdäkseni murhaaja on aina joku pieni sivuhenkilö, joka on ollut tarinassa jo varhain mutta jota ei osannut mitenkään ajatella syylliseksi. En paljasta tästä kuitenkaan enempää, koska haluat mahdollisesti lukea kirjat itsekin. Suosittelen lukemaan sarjan alusta lähtien, vaikka jokaisen kirjan alussa tai tarinan edetessä aiemmat päätapahtumat kerrataan.

Varsinaisten murhatapausten lisäksi kiintoisaa Bjørkin kirjoissa on päätutkijoiden Mian ja Munchin elämät. Rikostutkija Holger Munch pääsee balettipukuisen naisen murhan takia taas kokoamaan Oslon poliisin huippuyksikkönsä yhteen, ja myös vastahakoinen, pitkää lomaa suunnitellut Mia palaa tiimin näkijäksi, kuvien tulkitsijaksi ja Munchin oikeaksi kädeksi. Munchilla on rakas aikuinen tytär, lapsenlapsi ja toive yhteenpalaamisesta ex-vaimon kanssa. Mialla on perhetragedia, päihderiippuvuus ja häilyminen elämän ja itsemurhan välillä. Tässä kolmannessa kirjassa myös poliisi Curry, tai Jon, pääsee isompaan rooliin, kun taas Munchin perheasiat häilyvät jossain taka-alalla. Sarjan toisessa osassa Munchin Miriam-tytär joutui pahaan onnettomuuteen mutta ainoastaan käväisee hetkittäin kolmannessa osassa. Ensimmäisissä kahdessa kirjassa Miriam sotkeentui kumpaankin rikosvyyhteen.

En tunne yhtään oikeaa poliisia, mutta ainakin Munchin murhatutkijat painavat pitkää päivää nukkumatta ja työ etusijalla. Murhaaja on vapaana ja vastuu painaa. Norjalaisen ajatusmaailman kuvaaminen, muun muassa kylmän kevään, saa ainakin suomalaisen myötäelämään: eikö tätä kylmää ja pimeää ole jatkunut jo aivan riittävän pitkään, miksi talvi ei jo päästä otteestaan? Entä milloin työ syö mieltä liikaa? Menneisyydessä Mian tekemä virkavirhe ei ole unohtunut, ja kaksoissisaren itsemurhasta ilmenee uutta tietoa. Jäädä vai lähteä? Elää vai ei?

Minä matkustan yksin-kirjassa 6-vuotiaita pikkutyttöjä kidnapattiin ja murhattiin. Yölinnussa kidnapattiin nuoria naisia ja suoritettiin uhrimenoja. Näissä kirjoissa, myös uusimassa, on lukijana helpottavaa, että juttu ratkaistaan aina. Poika pimeästä on saanut niin seesteisen lopun, että jää nähtäväksi, tuleeko sarjalle vielä jatkoa. Venytän usein nukkumaanmenoa kirjojen takia, mutta puoliso ei aina katso asiaa hyvällä. Pojan lopun jouduin lukemaan seuraavana aamuna, vaikka muutoin en lue romaaneja arkiaamuisin. Sen jälkeen oli rauha alkaa päivän varsinaisiin hommiin. Suosittelen kirjasarjaa lämpimästi dekkarien ystävälle. Oletko jo ehtinyt lukea näitä?

Blogissa on jatkossa pari kirja-arviota kuukaudessa (tähän asti kerran kuussa), Instagramissa päivitän lähes kaikki lukuvuorossa olevat kirjat tarinaan tai seinälle. Uusista blogipostauksista pysyt parhaiten ajan tasalla Facebook-sivuni kautta, joten seuraa ja tykkäile, jos tykkäilit tekstistä. Ensi viikolla blogissa ja blogin somessa liikutaan matkalla Liettuan Vilnassa. Mukavaa huhtikuuta!

Lue myös edelliset arvioni:

Mia Kankimäen matkakirjat

Tammi- ja helmikuun luetut kirjat

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.