VALIKKO
16.9.2018 21:58

Kirjasto – suomalaiselle rakas paikka

Kirjastot ovat mielestäni ihania paikkoja: siellä voi rauhoittua ja etsiytyä tiedon tai viihteen äärelle. Lukemisessa on paljon samaa kuin toisessa lempiharrastuksessani matkailussa: pitää keskittyä ja olla läsnä, jottei asioita mene ohi, ja lukiessa pääsee uusiin paikkoihin, mielikuvitus kehittyy, ymmärrys asioista kasvaa, saa vaihtelua arkeen ja aika kuluu nopeasti. Yllä olevat kuvat ovat Helsingin kauniista Kansalliskirjastosta, jossa vierailin ihan sattumalta kävelyllä keväisellä Helsingin-reissulla. Kunnioitan syvästi suomalaista kirjastolaitosta ja hyödynnän sen palveluita joka kuukausi. Kirjasto on suomalaiselle melko helposti saavutettava ja rakas paikka. Minulla on ollut kirjahyllyssäni kirjoja nuoresta saakka, ostettuja ja lainattuja. Vanhemmillani oli vuosikymmeniä järkyttävästi painava 70-luvun kirjahylly ja osa kirjoistakin oli yhtä vanhoja. Monia kirjoja siitä hyllystä luinkin, aina alkuperäisteoksista lyhennettyjä Valittujen palojen kirjavalioita myöten. Opin lukemaan vasta koulussa, mutta vanhemmat lukivat minulle kirjoja ennen sitä. Muistan edelleen kirjastokäyntejä ja lainattujen kirjojen pinoja lapsuudesta ja nuoruudesta. Pahviset lainakortit kirjan takana olevassa sivutaskussa. Uutena ostetun kirjan tuoksun. Lainatun kirjan jo hieman elämää nähneen habituksen. Nykyään lukemiselle löytyy eri tapoja perinteisen kirjan lisäksi, mutta itse en ole siirtymässä e-kirjoihin tai äänikirjoihin. Kuten lehtiä lukiessa, sormeilen mieluummin konkreettisia sivuja kuin digilaitetta ja katselen mielummin paperisia sivuja kuin näyttöä.

Tällä viikolla julkaistiin kirjastojen käyttökysely. Siihen vastasi lähes 30 000 suomalaista kirjaston asiakasta, ja he olivat varsin tyytyväisiä, sillä asteikolla 4-10 asiakkaiden kokonaisarvio kirjastoista oli 8,8. Joissakin kunnissa kirjastot saivat käyttäjiltä arvosanaksi jopa yli 9,5. Itse asun pienessä teollisuuskaupungissa, jossa ei juurikaan tarvitse odotella varausjonossa kirjauutuuksia. Jyväskylässä asuessa tärkein kirjasto oli Yliopiston kirjasto, josta haettiin kirjat kielten ja opetusharjoittelun opintoihin ja jossa työskentelinkin osa-aikaisesti lukusalinvalvojana. Aion tänä syksynä osallistua lähikirjastoni lukupiiriin, jos vain ehdin saada kirjat luettavaksi ennen tapaamisia. Liian usein luetun kirjan kokemukset jäävät vain oman pään sisään, ja yksityiskohdat ovat jo unohtuneet, jos kirja tulee joskus pitkän ajan jälkeen puheeksi jonkun kanssa. Omaan ovelliseen tuplakirjahyllyyn ei enää paljon uusia kirjoja mahdu, joten ostamme niitä miehen kanssa enää harvoin. Kirjoja on aina mukava antaa lahjaksi, jos tuntee lahjan saajan kirjamaun.

On aikoja, jolloin lukemiselle on aikaa vähemmän, mutta vähän niin kuin hyvä ystävä, se pysyy silti elämässä mukana. Se on seurana, kun on yksin. Sen seurassa voi liikuttua, viihtyä, sammuttaa tiedonjanon. Luen ristiin rastiin kaunokirjallisuutta ja tietokirjallisuutta, suomeksi ja välillä ruotsiksi, englanniksi tai saksaksi. Kun olen lähdössä ulkomaanmatkalle, tapanani on hankkia kohteesta ensin tietoa netistä ja sitten lainata opaskirja matkalle mukaan. Haluan tietää jo valmiiksi jotain ja saada ideoita ennen matkan alkamista. Oikeastaan matka alkaa silloin jo kotisohvalta ja tuo iloa jo paljon ennen matkakohteeseen saapumista. Jos minulla joskus on lapsi, luen hänelle paljon. Opettajana toivoisin, että kieltä, viestintää, lukemista ja selkeää kirjoittamista arvostettaisiin enemmän ja että pikaviestintä- ja puhekieli erotettaisiin selvemmin kirjoitetusta kielestä. Hyvät viestintätaidot ja monipuolinen itseilmaisu auttavat elämässä monessa asiassa opiskeluissa ja työelämässä.

Rakastan kahviloita ja muita paikkoja, joissa on sisustettu kirjoilla. Jos kirjoja vielä saa selata ja lueskella, aina parempi. Alla olevat kuvat ovat singaporelaisesta kahvilasta, jonka nimi ei muistu mieleen.

Luenpa sitten Harry Pottereita (lempparifantasiaa), Donna Leonin Brunetti-dekkareita (Venetsia ja lempidekkarit), matkakirjallisuutta, joogan käsikirjaa tai mitä tahansa muuta, lukeminen ei koskaan ole hukkaan heitettyä aikaa. Scroll free September-haasteen aikana olen kuitenkin herännyt siihen, että se varsinainen aikasyöppö asuu puhelimessani, tekee olon levottomaksi ja näyttää muiden elämän kiinnostavampana kuin omani – some. Entä sinä – ehditkö ja haluatko sinä lukea ja onko lukeminen sinulle tärkeää?

Jos haluat seurata blogiani somessa, olen Facebookissa ja Instagramissa @lentavajoogamatto.

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.