VALIKKO

Lentävä joogamatto

30.12.2019 18:44

Kohti minimalismia: Henkinen raivaus on yhtä tärkeää kuin tavaran raivaus.

Valon pilkahdus talvipäivänä

Minimalismia voisi nimittää esimerkiksi pelkistämiseksi tai elämän yksinkertaistamiseksi, usein se liittyy tavaran vähentämiseen tai elämän selkeyttämiseen. Ajatuksena on usein, että vähentämällä tavaraa tai tekemistä saa tilalle jotain muuta, kuten mielenrauhaa, aikaa – tai sitä tilaa.

Kuluvana vuonna olen pohdiskellut kunnolla, mitä elämältä haluan. Olen ottanut vapaata töistä, muuttanut, vaihtanut asumismuotoa ja vähentänyt asumisneliöitä tuntuvasti, asettanut ostolakkoja ja ostorajoitteita, kirjannut ylös kaikki shoppailuni. Olen lopettanut kaikki sivutyöni ja raivannut vapaa-aikani kokonaan vapaaksi. Olen miettinyt mieheni kanssa, missä menemme perheenperustamiskeskustelussa. Olen siis kunnolla tutkiskellut arvojani.

Arvot. Ne tulevat tässäkin asiassa eteen. Koska jatkuvasti altistumme ihmiskontakteissa uusille ärsykkeille ja tavaroiden, elämysten, ulkonäön ja lukemattomien muiden asioiden virralle ja vertailulle mainosten, tiedonvälityksen ja somen kautta, on hyvä miettiä, mihin itse haluaa lähteä mukaan. Tavaran karsiminen on iso trendi ja turhan tavaran hankkimatta ja valmistamatta jättäminen on järkevä ekoteko.

Miksi minimalismi sitten on pinnalla ja tavoiteltavan arvoista meistä monille? Päällimmäisiä asioita tuntuu olevan ahdistus ja kaaos – liian iso määrä tavaraa vie hallinnan tunteen eivätkä oikeat tavarat aina löydy rojujen seasta, kun niitä tarvitsisi. Jos tavaraa hankkii lisää ja vanhaa ei laita pois, sitä tulee väistämättä lisää, varsinkin jos perheenjäseniä on monta. Länsimaissa jo keskituloisilla ihmisillä on varaa hankkia tavaraa. Jos taas ei ole varaa, on mielestäni helpompaa olla minimalisti kaiken yltäkylläisyyden keskellä. Jos tavaraa hankkii usein mielihalusta (kuten tein pitkään), kaikki ostokset eivät ole tarpeellisia.

En ole lähtenyt enkä ole vuonna 2020 lähtemässä karsimishaasteisiin. Ennalta päätetty luku hävitettävän tavaran määräksi tuntuu minusta keinotekoiselta, vaikka jollekin se varmasti toimii. En toteuta mitään metodia enkä halua kilpailla. En aio olla ostolakossa, koska kun yritin olla tämän vuoden, vaatteisiin meni melkein 1200 euroa rahaa. Kielletty hedelmä siis houkutti kahta kauheammin, menköön kunnolla persiilleen sitten. Sitä vastoin ajattelin jatkaa sen opettelua, mikä on laihduttamisessa ja painonhallinnassakin vaikeinta: jokapäiväisiä hyviä valintoja ja päätöksiä, jotka eivät tuo pikavoittoja vaan pysyviä muutoksia.

Jos ei kysy itseltään, miksi haluaa henkisesti tai konkreettisesti yksinkertaistaa, on suuri vaara, että alkaa haalia tavaraa tai asioita taas lisää ja lisää. Henkinen minimalismi voi tulla työuupumuksen, sairauden tai muun isomman muutoksen kautta, mutta se voi kyteä myös hiljalleen. Kannattaa välillä miettiä, mihin ja kenen kanssa aikansa haluaa käyttää. Muutoksia kannattaa lähteä tavoittelemaan, jos jollain elämän osa-alueella ei ole kotoisa olo. Kun vähensin työntekoa, sain osan menetetystä mielenrauhasta takaisin. Aikaa on löytynyt vaikkapa lapsenomaiselle innostukselle ihan pikkuasioistakin – uuden kirpputorin löytämisestä tai tumman kahvin tuoksusta.

Annoin tosin osan siitä saadusta ajasta ja mielenrauhasta tälle blogille ja somelle, mutta niitäkin pohdin nyt vuodenvaihteessa uudelleen, selkeytän ja karsin blogin aiheita ja vähemmän sometusta. Opiskelin muutaman kuukauden vuosi sitten, joten olen nyt höllännyt ajatusta jatkuvasta itsensä kehittämisestä – saamme olla kesken, epätäydellisiä, jättää epäkiinnostavat kirjat kesken ja ostaa välillä jonkin elämyksen tai tavaran ihan vain ilahduttaaksemme itseämme tai toista. Tämä blogi keskittyy vuonna 2020 matkailuun ja elämyksiin (niissä en ajatellut alkaa minimalistiksi). Hyvää vuotta 2020!

Onko sinulla aikaa pysähtyä katsomaan yksityiskohtia?

Lue Ihmeituhipin blogista täältä lisää, mitä tehdä, kun minimalismin harjoittamisessa tapahtuu takapakkeja.

Hyggeilyä

Ajatuksia Saksasta-blogin Ajatuksia Saksasta-blogin Yksinkertaistaminen – avain onnellisuuteen

Kommentit

  • Kirjarakkautta

    Eikös tämä Stoori ole loppumassa? Jatkatko blogia jossain muualla sen jälkeen?

    Minimalismia kyllä kaipaa ja arvostaa! Sekä tavarakaaos että henkinen kaaos ovat tuttuja juttuja. Me asumme mieheni lapsuudenkodissa, jossa kaaosta aiheuttaa jo se, ettei hänen perheenjäsentensä tavaroita voi heittää menemään. Pitäisi siis karsia omia tavaroitaan… Olisi niissäkin kyllä karsimista! Syksyllä yritin kerätä poistettavia kirjoja, mutta tuossa ne odottavat vieläkin, ja monen suhteen olen jo tullut katumapäälle

    Henkistä kaaostani helpotti, kun olin puoli vuotta pois bookstagramista, mutta toisaalta siellä ovat ne ”minun ihmiseni”, joten on kyllä ollut aika ihanaa palatakin… ❤ Sen tauon aikana ehdin kyllä lukea huomattavasti enemmän kuin ennen!!

     0
    • Lentävä joogamatto

      Joo Stoorin blogit on olemassa enää alkuvuonna, mutta halusin rauhoittaa joululoman ja varmistan uuden blogini osoitteen lähiaikoina. Pari suunnitelmaa on mielessä, mutta haluan siirtää myös vanhat postaukset. Rajaan kyllä aiheita tosi paljon, koska omasta elämästä kirjoittaminen ei tunnu hyvältä. Kaaosta on monenlaista, ja tällä hetkellä some tuntuu tosi kuormittavalta. Somen kanssa saa olla aika tarkkana, jos tuottaa itsekin sisältöä, ettei mene ajankäytön ja seuraajien tavoittelun kanssa överiksi. Tuo toisten ihmisten tavaroiden aiheuttama ahdistus onkin muuten jännä juttu! Itsekin koen sitä joissain paikoissa mutta en onneksi omassa kodissa (paitsi vaatekasat tai keittiötarvikkeet väärissä paikoissa). Hyvää uutta vuotta 2020! 🙂

       0

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.