VALIKKO

Lentävä joogamatto

21.3.2019 14:54

Kuolemanpelkoa Jeepissä, nukkuva Buddha vuorella ja hiekkaa joka paikassa.

Dyynin huipulta sai pientä maksua vastaan laskea liukumäkeä. No en laskenut.

Taannoisella Vietnamin matkallani, niin turvallinen Aurinkomatkojen kahdeksan päivän matka kuin olikin, oli myös jännittävät hetkensä. Phan Thietin Mui Ne oli mukava kohde ja ihastelen edelleen omaa rusketustani loska-Suomessa. Rantaelämä vain harvoin riittää matkan sisällöksi, mutta en toisaalta ole mikään seikkailijaluonnekaan. Mui Nen pitkällä rannalla mieluummin katselin aaltoja kuin kokeilin leijasurffausta ja uin aalloissa vain kerran (uima-altaan vedenkäynti sopi minulle paremmin). Miksi sitä pitäisi olla niin hemmetin rohkea? Tämä ei ole blogi, jossa leikitään käärmeillä tai syödään niitä, voit katsoa Madventuresia, jos sellaista kaipaat. Varasin matkalla Aurinkomatkojen kautta yön yli retken Saigoniin eteläiseen osaan Vietnamia (myöhempi postaus tulossa) ja paikalliselta matkatoimistolta kaksi retkeä lähistölle. Yleisenä vinkkinä kun varaa paikalliselta matkatoimistolta, että varmista aina, pääsetkö englanninkielisen oppaan ryhmään. Minä en tätä muistanut kysyä ja Buddhia kävin ihmettelemässä venäjänkielisen ryhmän kanssa.

Lähialueille suuntautuvan jeeppiretken ohjelmaan kuuluivat Mui Nen pakolliset nähtävyydet valkoiset ja punaiset hiekkadyynit, kalastajakylä ja Keijukaispiro. Suomalaisten matkanjärjestäjien retkihinnat ovat aika paljon kalliimmat kuin paikallisten, tämän retken hinta oli 25 euroa, ja paikallisia retkitoimistoja on pääkadulla useita, hinta noin 6 euroa. Valkoiset dyynit olivat ohjelmassa ensimmäisenä (kuvat yläpuolella). Luulin jo, että minua ei koskaan haeta retkelle mutta jeeppi tuli hotellilleni lopulta 45 minuuttia ja pari respan soittoa myöhemmin. Jeeppi alkoi täyttyä hiljalleen pari-kolmikymppisistä reppureissaajista, ja viimeisen henkilön opas/kuski nouti tunnin myöhässä. Tunnelmat olivat hieman kireät ja retkitoimistolla oli ihan selvästi sattunut joku moka. Meitä oli lopulta 9 henkeä rämässä Jeepissä, joka kulki ihan hyvin alamäkeen mutta suoralla ja ylämäessä hävisi jopa mopojen vauhdille. Lisäksi auto savutti sisään, pelkäsin jarrujen puolesta ja mietin, montako henkilöä autossa oikeasti saisi olla! Paikallinen kokemus siis (sitä toki myös hain). Ekalle stopille dyyneille saapuessa selvisi, että joko maksamme lisää toiselle toimijalle jeeppi- tai mopokyydistä dyynien päälle tai kävelemme sinne. Päivän kuumuutta uhmaten valitsimme kävelyn (ostin kyllä Cokiksen tätä varten eikä ollut edes Zero). Ylöspäin meno oli aika rankkaa mutta maisemat palkitsivat ja soolomatkalla on mukava päästä juttelemaan muiden kanssa. Muut seitsemän olivat kaikki pidemmillä Aasian reissuilla ja he hämmästelivät matkani lyhyttä kestoa. Kieltämättä joskus itsekin harmittelen että sellaista kunnon viikkojen tai kuukausien mittaista kiertomatkaa ei ole tullut tehtyä, ei edes Interrailia. Naisten mukaan Vietnam on turvallinen reppureissaajille.

 

Keijukaispuro

Seuraavat stopit olivat kalastajakylä (viime postauksessa kuvia) ja Keijukaispuro. Puro sijaitsee 18 kilometriä Phan Thietistä koilliseen ja on suosittu kohde. Purossa kahlataan uomaa eteenpäin paljain jaloin ja ihastellaan kallio- ja hiekkamuodostelmia ja kasvillisuutta. Märän polun lopussa on vesiputous, joka oli lopulta aika pieni. Dyynillä auringossa tarpomisen ja savuttavan Jeepin jälkeen luonnonrauha oli kuitenkin ihana kokemus. Tänne saimme myös aikarajan, jonka hienosti ylitimme ja sitten tulikin kiire paahtaa punaisille dyyneille, jotka on tarkoitus nähdä auringonlaskun aikaan.

Punaiset dyynit

Kuski ja Jeeppi antoivat kaikkensa. Meillä retkiläisillä meni välillä pokka. Punaiset dyynit olivat vuorossa auringonlaskun aikaan ja paikalla päästessämme osa ihmisistä tuli dyyneiltä jo pois. Täällä kävelymatka oli onneksi lyhyt ja ilma jo mukavan viilentynyt. Kauniit värit taivaalla ja entistä punaisemmalta näyttävä hiekka sulkivat päivän mielenkiintoiset kokemukset voittopuolisesti positiivisiksi. Opastusta kuskin palveluihin ei kuulunut eli kannattaa keskittyä ihailemaan nähtävyyksiä ja laskemaan, kuinka monta US Armyn jeeppiä ehtii päivässä nähdä. Reppureissaajien kanssa olisi voinut mennä syömään paikalliselle ruokatorille mutta olin tehnyt hotellini ravintolaan (Sunny Beach Resort) päivällisvarauksen ja menin siis sinne yksin. Keski-ikäistäkö? Hotellini tarjosi vähintään viikon yöpyville yhden kerran lämpimän ruoan valmiista menusta ja syömäni kalamenu oli kyllä hyvä. Huonoa ruokaa en reissulla syönytkään, paitsi kioskin kuivia leipiä pari kertaa. Yksin ei aina jaksa panostaa ulkona syömiseen pitkän kaavan mukaan. Dyyneiltä mukana hotellille kantautui hiekkaa ja illalla osasin jo nauraa päivän kommelluksille.

Toisen päivän retkeni paikallisen retkitoimiston kautta oli Ta Cu-vuori ja sen Nukkuva Buddha ja pagodi. Matkalla sinne ilmeni, ettei opas puhu juurikaan englantia. No niin. Puhelias Eija sai olla hiljaa. Pisimmän keskustelun englanniksi hänen kanssaan kävimme kaapelihississä vuorelle ja se koski perheitämme, perus alakoulun englantia suomalaiselle siis. No maisemat olivat upeat, Buddhat, varsinkin tuo 49-metrinen 1879 rakennettu, vaikuttavia ja sademetsä, luolat ja temppelit kauniita. Vuorella eräs nuori venäläinen alkoi ystävällisesti tulkata oppaan puhetta minulle englanniksi, jottei ihan kaikki menisi minulta ohi. Nainen tosin sanoi, että oppaan venäjäkin oli hieman sekavaa ja vanhanaikaista, mikä lohdutti minua ja ulkopuolista oloani hieman. Pari naista venäjänkielisestä porukasta otti minusta myös valokuvia, varmaan säälistä! 🙂 Ta Cu-vuorella on käveltävä kaapelihissin jälkeen vielä portaita jonkin verran eli huonojalkaisille tämä retki ei sovi. Varatessa tätä retkeä minulle on saatettu sanoa, että retki on venäjäksi (jota en osaa), mutta paikallisten englanti on välillä aika kryptistä. Olisin tietenkin mennyt ostamaan retken silloin muualta ja englanninkielisestä ryhmästä. Retki kustansi näin 22 euroa ja Aurinkomatkoilla 35 euroa. Reklamointi ei auttanut koska ilmeisesti minulle ei koskaan luvattukaan englanninkielistä opastusta.

Mitä tästä opimme? Olisi lukiossa kannattanut valita se lukio, jossa tarjottiin venäjää eikä ranskaa. Ja Vietnam on hieno maa, jossa ei aina pärjää englannilla. Tasan kahdeksalta haku tarkoittaa harvoin tasan kahdeksaa. Mutta uskaltaisin mennä uudelleenkin. Lue edellinen osa täältä.

Seuraa blogia Instagramissa @lentavajoogamattoblogi ja Facebookissa @lentavajoogamatto, Instagramissa arvonta enää tähän iltaan klo 23.59 asti.

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.