VALIKKO

Lentävä joogamatto

22.12.2018 21:11

Kuukauden kirja: Liza Marklund: Helmifarmi

Tämä ei ole Annika Bengtzon-dekkari ja se vaivaa minua aluksi. Helmifarmi on kuitenkin vetävä jännäri. Luin sitä monesti iltaisin, kun olisi jo kannattanut alkaa nukkumaan. Vie aikaa tottua uudenlaiseen henkilökaartiin, ympäristöön ja tarinaan. Helmifarmi-kirjaan kannattaa kuitenkin tarttua, jos on Marklundin tai dekkareiden ystävä.

Liza Marklund: Helmifarmi (Pärlfarmen, Otava 2018). 492 sivua

Mitä kaikkea olisit valmis tekemään rakkaittesi puolesta? On 1990-luvun alku. Kiona asuu ja työskentelee eristyksissä olevalla Manihiki-atollilla Cookinsaarilla Tyynellämerellä, lähellä Uutta-Seelantia. Hänen perheensä saa elantonsa sukeltamalla ja myymällä helmiä merestä. Eräänä päivänä vieras vene jää kiinni riuttaan ja paikalliset pelastavat maihin vaalean länsimaalaisen miehen, joka on vaikeasti loukkaantunut.

Alkaa noin viisi vuotta kattava tarina, jossa Kiona kiinnostuu salaperäisestä ruotsalaisesta miehestä, jolla ei tunnu olevan toipumisensa jälkeen mikään kiire pois Manihikilta. Erik hoitaa paikallisten kirjanpidon, ja suhde Kionaan syvenee. Erik on ruotsalainen ja ollut töissä pankissa. Turistiviisumia jatketaan paikalliseen mutkattomaan tapaan. Erik kertoo itsestään hyvin vähän, mutta rakkaus Kionaan ja heille syntyviin lapsiin vaikuttaa aidolta. Pariskunta rikkoo ikiaikaisia paikallisia tapoja muun muassa pysymällä avoparina. Kiona haluaisi nähdä muutakin kuin Manihikin ja puhuu Eurooppaan ja Ruotsiin lähdöstä, Erik puolestaan sanoo että kaikki tarvittava löytyy Manihikilta.

Jo ennen kuin ensimmäinen kolmannes kirjasta on mennyt, Kionan elämä järkkyy, Erik haetaan pois ja saarelaiset joutuvat valehtelemaan, ettei kukaan tuntenut Erikiä henkilökohtaisesti. Jännäriksi Marklundin tarkka eksoottisen saarielämän kuvaus muuttuu, kun Kiona päättää jättää lapset suvun hoteisiin ja lähteä selvittämään, ketkä veivät Erikin ja minne. Kiona päätyy matkustamaan miehensä perässä neljälle mantereelle ja sekaantuu poliittiseen peliin. Tarinasta on mahdotonta kertoa enempää paljastamatta liikaa.

– Sanoit että Ruotsissa koulutus on ilmaista. Voisimme mennä naimisiin, oikeasti, silloin voin tulla sinne kanssasi.

– Ei minulla ole enää mitään Ruotsissa, hän sanoi. Ei perhettä, ei mitään.

– Veljesi, minä sanoin, Johan.

Hän käänsi silmänsä minua kohti ja voin vaikka vannoa että ne hehkuivat.

– Mistä sinä olet tuollaista keksinyt? Ei minulla ole veljeä.

Kiona nuorena naisena ja eristyksissä eläneenä luonnonlapsena on hieman epäluotettava ja naiivi minäkertoja. Pidin tarinasta, vaikka alussa helmifarmin seesteinen elämä tuntui jopa matkailumainokselta. Se teki kuitenkin tarvittavan eron seuranneisiin tapahtumiin ja paransi draaman kaarta, kun Erikin menneisyys ja pakomatkan syyt alkoivat hiljalleen selvitä.

Ja Kiona pääsi myös maailmaa näkemään – tosin ei ihan lomamatkalle. Marklundin kirjoja on myyty pelkästään Suomessa miljoona – itsekin olen lukenut kaikki ja ostanut niistä kolme – ja maailmalla 23 miljoonaa. Kolmen vuoden tauon jälkeen tämä uusin ei petä. Ja kirja onnistuu herättämään tällaisessa talven vihaajassa ihan tajuttoman matkakuumeen jonnekin tropiikkiin!

Seuraa blogiani Facebookissa @lentavajoogamatto, Instassa @lentavajoogamattoblogi tai blogit.fi.

Mikä kirja sinulla on kesken näin Joulun pyhinä? Minä aloitan tänään Rouva C:n, ja kesken on Kaipuun väri on sininen. Jyväskylän ja Kuopion kulmilla liikkuvana odotukset Rouva C:n Minna Canth-tarinaa kohtaan ovat korkealla.

Lue myös:

Elena Ferranten Napoli-sarja 

Paulo Coelho: Vakooja

Kommentit

  • Sini

    Tästä kirjailijasta en ole ennen kuullutkaan, jotain on kyllä mennyt pahasti ohi 😀 Tosi kiinnostavan ja jännittävän oloinen kirja! Mä luen tällä hetkellä Virginia Vallejon Rakastin Pabloa, vihasin Escobaria -nimistä kirjaa.

     0
  • Lentävä joogamatto

    Sini: Liza Marklund oli enemmän pinnalla takavuosina ja ekoista Annika Bengtzoneista tehtiin leffojakin. Monet intoilivat mm. Henning Mankellista, mutta mä tykkäsin aina ruotsalaisista vain Marklundista, Stig Larssonin trilogiasta tai Italiaan sijoittuvista Donna Leonin Brunetti-dekkareista ja Camillerin Montalbanoista. Muistaakseni Marklund on itse asunut Tyynellämerellä viime vuosina tai on ainakin ollut tosi vähän julkisuudessa. Escobar-kirja voisi olla mielenkiintoinen, katselin hänestä kertivan Narcos-sarjan ekan kauden. Hyvää Joulua!

     1

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.