VALIKKO

Lentävä joogamatto

21.1.2019 12:50

Kuukauden kirja: Minna Rytisalo: Rouva C – Aina ajankohtaisen Minna Canthin syntymästä 175 vuotta

 

 

 

Ehkä sellainen on avioliitto, Minna ajatteli, kahdella sanalla pikaisesti solmittu mutta hitaasti kasvava.

Minna Rytisalo: Minna C

Gummerus 2018

367 sivua

Tämä on romaani, ei tietokirja Minna Canthista. Minna Canthille tärkeät Kuopio ja Jyväskylä ovat myös minulle tärkeitä kaupunkeja. Rouva C:ssä Jyväskylään viitataan aina järvikaupunkina. Myös oma tahto oli Canthille tärkeää. Aloin lukea Rouva C:tä jo ennen joululomaa, ja luin sitä sukuloidessa Kuopiossa. Olen itse syntynyt Kuopiossa, kiertänyt Etelä-Karjalan ja Kymen kautta Keski-Suomeen ja nyt osittain Etelä-Pohjanmaalle. Minun lähisukuni asuu monien muuttojen ja vaiheiden jälkeen kuitenkin Kuopiossa, ja olen opiskellut Jyväskylässä ja asunut Keski-Suomessa nyt 15 vuotta. Rouva C on etupäässä romaani, mutta se kuvaa kiinnostavalla tavalla 1800-luvun jälkipuoliskon maailmaa ja Minna Canthin nuoruus- ja aikuisuusvuosia, ennen läpimurtoa kirjailijana.

 

Ei ikinä. Ei koskaan siannaamaista Jaakobia, ei koskaan kauppiaanrouvan tyhjänpäiväistä elämää, rahojen laskua ja asiakkaiden mielistelyä, ei.

 

Minna Canthin, omaa sukua Johnson, perheen toive oli että kolmesta lapsesta vanhin tytär Minna työskentelisi perheen kaupassa Kuopiossa ja mielellään avioituisi Jaakobin kanssa. Minnalla oli kuitenkin omat suunnitelmansa mennä Jyväskylään seminaariin ja opiskella opettajaksi. Rehtori Cygnaeus uskoi suomenkieliseen koulutukseen ja päästi myös naiset opiskelemaan seminaariin. Rehtorin käyttäytymisessä nuoria naisia kohtaan oli kuitenkin myös kääntöpuolensa. Se ei silti ollut ainoa syy, miksi Minna keskeytti hyvin alkaneet opintonsa. Eräs Minnan opettajista, nuori lehtori Ferdinanand Canth, ihastui pikkuhiljaa Minnan valloittavaan persoonaan ja viisaaseen mieleen.

 

Ferdinand ymmärsi, hän ymmärsi kyllä, hän vakuutti ymmärtävänsä, mutta kun hän katsoi tuon tytön suuntaan lumen valossa, hän ei voinut muuta kuin jatkaa, sillä hän näki kodin, hän näki pehmeyden, älyn kirkkauden ja ihanan hehkun, luokkahuoneessa alkaneen huumorin lämpimän jatkon, kaiken sen mitä vailla hän oli ollut koko ikänsä, kaiken sen mitä heistä yhdessä voisi tulla ja tulisi, jos Minna vain suostuisi.

 

En halua pilata kirjan tulevan lukijan iloa ja kertoa liikaa, mutta kesti aikaa ja tapahtui monta asiaa, ennen kuin Minnan sukunimestä tuli Canth. Romaanin perusteella ja Minna Canthin kirjailijan uraa pinnallisesti tietävänä Minna oli kunnon feministi ja hän toivoi ja suorastaan vaati naisille mahdollisuutta olla muutakin kuin äiti ja kodinhoitaja ja hän edisti myös köyhien asioita. Minnan elämänvaiheiden rinnalla kulkee myös hyvin perinteiseen naisen asemaan alistuva opiskelijatoveri ja ystävä Flora. Canthit saavat hieman itselleenkin yllätyksenä seitsemän lasta, eikä kirjailijuus tuon ajan Suomessa ole naiselle mikään yksinkertainen ambitio ja ammatinvalinta.

 

Hän oli elämäänsä tyytyväinen, mutta puheidensa perusteella Minna ei tuntunut olevan omaansa, mikä tavallaan oli hänelle ihan oikein, kun ajatteli, millainen takinkääntäjä hän oli nuorenakin ollut. Flora katsoi taas Alvaria ja sanoi:

Tätähän tämä on, tämä meidän osamme.

(Minna:) Mutta onko sen pakko olla? Onko tämä nyt tätä sitten ja tässä kaikki?

 

Minnan ja Ferdinandin suhde kasvoi tasapainoiseksi ja tasa-arvoiseksi rakkaudeksi, jossa Minna sai ilmaista itseään kirjoittamalla miehensä kannustuksella. Olen itse feministi ja mielestäni kaikkien naisten tulisi olla ja kaikkien ihmisten tulisi pitää tasa-arvoa tärkeänä. Näin ei tietenkään kaikkialla maailmassa ole. Minna poltti kakut pohjaan, ja lehtorinrouvana käytti kotiapulaisia ja imettäjiä eikä ollut samalla tavalla sidottu kotiaskareisiin kuin rahvas. Samastun kuitenkin moneen asiaan, koska mielestäni siivoaminen ja muu kodinhoito voi väistää tärkeämpiä asioita enkä vieläkään tiedä, haluanko perustaa perhettä. Ainakaan se ei saa rajoittaa muuta elämääni (toiveajattelua?) Kirja päättyy järvikaupungin taaksejättämiseen ja Kuopioon paluuseen. Loppu onkin historiaa.

 

Minna otti narua ja sitoi Murtovarkaus-näytelmän yhdeksi nipuksi, lehdistä saksitut ja moneen kertaan luetut Wiljan ja Tepon ja omalla nimellä julkaistut kirjoitukset toiseksi, ja laski ne hellästi avoimen matka-arkun päällimmäiseksi. Viereen hän asetti hyllystä ottamansa kertomuskokoelman ja ajatteli, että tässä ne olivat, hänen aikaansaannoksensa ja sanansa ja että enempää ei tulisi.

 

Tänä vuonna tulee kuluneeksi 175 vuotta Minna Canthin syntymästä. Jyväskylän kaupunginteatteri juhlistaa tätä esityksellä, jossa on yhteistyössä Tanssiteatteri Kramppi. Katso lisätietoa ja varaa lippu: Minna Canthin liike ja liekki.

Kuopion Korttelimuseossa puolestaan on Suomen supernaisia!-kuvitusnäyttely Minnaan perustuvasta lasten kuvakirjasta.

 

Mitä Minna Canth sinulle merkitsee? Entä oletko sinä lukenut viime aikoina jonkin hyvän kirjan, jota haluat suositella? Itse kuolaan ja odotan varauksessa olevaa Naiset joita ajattelen öisin-kirjaa. Lauran arvioon pääset tästä. Canthin kirjoista olen tainnut lukea vain Kauppa-Lopon lukiolaisena, mutta varmasti juhlavuoden kunniaksi tartun johonkin toiseenkin teokseen ja tsekkaan blogissa olevien teatteri- ja museonäyttelyn annin. Tällä hetkellä luen Sankaritarinoita tytöille (ja kaikille muille) – Kertomuksia rohkeista naisista Minna Canthista Almaan. Viime viikonloppuna sain luettua Iltasatuja kapinallisille tytöille. Hyvin vahvasti tyttö- ja naistarinoiden äärellä siis ollaan! 🙂

Lue myös aiheeseen liittyvät:

Naiseudesta

Ammatillisesta kipuilusta

ja

edellinen kirja-arvioni:

Johanna Elomaan Kaipuun väri on sininen ja Riikka Pulkkisen Lasten planeetta 

 

Seuraa: Fb @lentavajoogamatto ja Insta @lentavajoogamattoblogi sekä blogit.fi

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.