VALIKKO

Lentävä joogamatto

5.2.2019 10:48

#Lempivaatteeni-kampanja: Haluaisin olla eettinen ostaja mutta olen shoppailija

Kuva 1 Zaran tunika

 

Kuva 2 Raitamekko Puerto Ricosta

 

Kuva 3 Seppälän ylipolvensaappaat, Guessin olkalaukku, nahkarukkaset, Zaran huivi

 

Kuva 4 Halosen neule, Lindexin kukkamekko, Ril´sin mustat stretchfarkut

 

Minulla on ongelma ylikuluttamisen kanssa. Syypää ei kuitenkaan ole vain kuluttaja itse, vaan tekstiiliteollisuuden valtava volyymi ja se, että markkinoilla on koko ajan tarjolla uutta, mitä meille sitten mainostetaan ja me ostamme. Jos siis on rahaa ostaa, monet ostavat. Usein minua alkaa oksettaa, jos kiertelen ostoskeskuksessa ajan kuluksi tai jos yritän löytää jotain tiettyä ja joudun menemään moneen paikkaan sitä varten. Mihin tätä kaikkea tavaraa tarvitaan? Syytön en ole minäkään. En päde tavaralla enkä laukkaa trendien perässä, mutta valitettavasti pidän esimerkiksi kauniista vaatteista ja laukuista sekä hyvistä kengistä. Asioita, joita en ymmärrä tai joista en pidä en myöskään hanki, kuten autoa tai huipputekniikkaa.

 

Somessa on menossa Eettisen kaupan puolesta kampanja nimeltään #lempivaatteeni. Se kannustaa välttämään pikamuodin ostamista ja shoppailua ja sen sijaan arvostamaan enemmän jo itsellä olevia vaatteita. Kun kiinnittää jo ostovaiheessa huomiota muun muassa vaatteiden laatuun, käyttötarkoitukseen ja hoito-ohjeisiin, ei ehkä tarvitse kohta olla taas ostamassa uutta tai pahimmassa tapauksessa heittämässä vaatteita pois. Somessa Eettinen kauppa on kannustanut jakamaan rakkaustarinan omasta lempivaatteesta.

 

Tekstiiliteollisuus on toiseksi saastuttavin teollisuudenala öljyteollisuuden jälkeen. Pelkästään suomalaiset heittävät pois tekstiilejä 2,2 kiloa joka sekunti, 133 kiloa joka minuutti ja 70 miljoonaa kiloa vuodessa. Suomalainen heittää pois tekstiiliä 1000 kiloa elämänsä aikana. Nämä tiedot löytyvät Eettisen kaupan puolesta-sivun Facebookista videolta. Myös Ylen Aamu-TV:ssä ja nyt Areenassa oli haastattelu kampanja-aktiivista.

 

Vaikken juurikaan blogissa kirjoita muodista, en ole vähääkään DIY-ihminen ja meikkaan vain tottumuksesta saamatta siitä sen kummempaa iloa, vaatteet ovat minulle hyvin tärkeitä. Kun olemme ylittäneet avopuolisoni kanssa esimerkiksi minun vanhempieni yhteenlasketun tulotason jo työuramme alussa ja meillä ei ole lapsia, tarkoittaa se että rahaa jää sekä säästöön että kulutukseen melko paljon. Nykyään satsaan mieluummin matkoihin ja aineettomiin elämyksiin, mutta harvassa ovat kuukaudet, jolloin en ostaisi vaatetta vähintään kirppareilta, itselle tai sukulaislapsille. Kuluttaminen on siis jatkuvaa, ja saan vain vaivoin pidettyä kuukauden ostolakkoja silloin tällöin. Kun vielä lennän pahimmillaan lähes joka toinen kuukausi, ei maapallo halua täyttyä minunlaisistani hedonisteista. Alkuvuodesta olen enimmäkseen ostellut onneksi vaatteita vain tuttujen lapsille (ja muutamia merkkituotteita itselle) Kuortanekirppikseltä. Eikä mitään nyppyisiä Henkkamaukkoja vaan Marimekkoa, Noshia, Pomp de luxia, Me&I:ta, Guessin paidan. Akryyliä en aio enää ostaa, sen voin luvata.

 

Lauran blogista sain idean kertoa pienet tarinat omista lempivaatteistani ja – asusteistani. Minulle ei ole nimiä millekään vaatteelleni, mutta minulle lempivaate on kivannäköinen ja mukava päällä. Vaate istuu hyvin ja saa ehkä tuntemaan olon kauniiksi, hoikaksi, miellyttäväksi – vielä illalla tuntuu että tämä oli kiva päivä myös vaatteiden osalta. Hyvä kenkä tekee askelen kevyeksi eivätkä jalat oireile illalla penikkatautia tai muuta eikä nilkat notkahtele korkojen takia. Yksi poikkeus mukavuuden suhteen lempivaatteissani on: Ril’sin farkut ovat hoikkafarkkuni eikä vetoketju pysy kaikkina päivinä kiinni! Pitkähelmainen paita on siis paras valinta näiden housujen kanssa! 🙂 Kotivaatteet ja treenivaatteet ovat asia erikseen ja niistä en kirjoita tässä. Vertailujani edullisista jooga- ja treenivaatteista voit lukea täältä ja täältä.

 

Tarina: Kuva 1 Zaran tunika. Ostin sen marraskuun kaamoksessa Helsingin Zarasta. Vihaan pimeää pohjoismaista talvea ja lumen tultua myös kylmää. Katukuva alkaa näyttää masentavalta, jos kaikki ihmiset pukeutuvat vain mustaan, siniseen ja harmaaseen.  Marokossa valmistettu tunika on ihanan täynnä värejä. Tämä päällä on itsevarma olo ja yleensä joku antaa positiivista palautetta.

 

Tarina: Kuvan 2 sinivalkoinen raitamekko on Puerto Ricosta Kanarian-matkalta tammikuulta. Ostan jokaiselta ulkomaanmatkalta vaatteita mutta nykyään vähemmän kuin takavuosina. Juuri tällaista polvipituista raitoja ja pitsiä sisältävää mekkoa etsin viime kesänä – missä ne silloin olivat? Mekko pääsee myös seuraavalle lämpölomalleni mukaan. En pidä reidenpaljastelumekoista enkä oikein legginsseistäkään enkä tissivaon vilauttelusta.

 

Tarinat: Kuvan 3 asusteet ovat eniten käyttämäni asusteet tänä talvena. Guessin laukkuja minulla on uutena alennuksesta monta, mutta tämä täydellisen kokoinen suosikkini on kirpputorilta. Omistan reilut 30 laukkua sekä reppuja ja viikonloppulaukkuja siihen päälle. Jos ostan laukun, pitää aina kierrättää 1-2 vanhaa. Laukussa pitää olla jokin juttu, esimerkiksi nahkamateriaali tai värit. Seppälän mokkasaappaita ostaessa en tiennyt, että niistä tulee yhdet lempikengistäni. Rakastan pillifarkkuja ja pitkiä saappaita, ihan sama vaikka muodissa olisivat matalavartiset kengät ja leveät lahkeet. Mokka ei tosin ole paras materiaali näillä lumimäärillä. Mustat topatut nahkatumput on niin parhaat, koska käteni ja varpaani ovat aina jäässä, vaikkei olisi pahat pakkasetkaan. Zaran ruutuhuivi puolestaan on iso ja toimii hätätilanteessa myös shaalina ja peittona (kokeiltu on).

 

Kuvan 4 pillifarkut ja pitkä neule on tyypillista arkipukeutumistani. Halosen oversizeneuletakki oli päähänpisto joulun alla, siinä oli jotenkin värimaailma kohdallaan. Vaaleanpunaisen tai puuteriroosan ja harmaan yhdistelmä on kaunis. Neule tosin on akryyliä, mistä en materiaalina tykkää ja neuletta ei kannata käyttää kotona eikä pestä juurikaan nyppääntymisen ja kulumisen takia. Mustat farkut ovat kalleimmat ostamani housut ja tein taas klassiset: ostin sen pienemmän koon, johon mahduin. Hyvänä päivänä vetoketju pysyy kiinni, huonona ei. Yksityiskohtana edessä olevat koristevetoketjut. Lindexin syyskukkamekko on ollut pitkään harkitun ostopäätöksen jälkeen lokakuusta lähtien luottomekko: juhliin, töihin tai vaikka teatteriin. Monikäyttöisyys vaikkapa asusteita vaihtelemalla onkin hyvän vaatteen tunnusmerkkejä laadun ja kestävyyden ohella. Kun minulla on tämä, ei tarvitse potea vaatekaapilla sitä ei-taaskaan-mitään-päällepantavaa-tunnetta.

 

Kuva 5 Adidaksen sukkakengät

 

Tarina: Kuvan 5 Adidaksen sukkakengät ostin viime viikolla Jyväskylän Beyondista 70 prosentin alesta eli 139 euron kengille jäi hintaa noin 41 euroa. Olen kasvanut yli ballerina- ja korkkarivaiheesta helposti oireilevien jalkojeni takia. Sneakersit ovat enemmän mieleeni. Jaloilleni esimerkiksi matkoilla olisi parasta varmaan vaan vetää lenkkareissa koko aika (ja kyllähän jooga- ja collegehousut ovat mukavimmat housut päällä), mutta sisäinen fashionistani ja tilanteen mukaan pukeutujani eivät tätä salli.

 

Minulla oli jo opiskeluaikoina visio siitä, miten haluan pukeutua mutta siihen ei vaan silloin ollut varaa. Kunnon länsimaalaisen ihmisen tapaan olen sittemmin alkanut potea maailmantuskaa, konmarittaa ja miettiä ostokäyttäytymistäni. Usein otan vaatteista ja muista ostoksista kuvia ja mietin ostoa jopa kuukauden, välillä unohdan tavaran kokonaan ja välillä jätän varaukseen ja päätän myöhemmin, haenko tuotetta ollenkaan. Niin kuin näkyy, New Yorkerin ja H&M:n tyyppiset nopean muodin paikat eivät kuulu nykyään lempipaikkoihini. Mieluummin ostan vähemmän ja parempaa laatua ja pohdin ostopäätöstä enkä heti pikavoittoja. Tosin dyykkasin tammikuussa ystävältä äskettäin H&M:n jakun ja ruutupaidan, ja New Yorkerista löysin kesällä ainoan kokouimapuvun, joka sopi pitkälle selälleni.

 

On myös asioita, joissa laadusta ja palvelusta ei kannata tinkiä: kun on kerran saanut asiantuntevaa palvelua rintaliiviliikkeestä ja vihdoin tietää omat mitat, ei halua enää palata ostamaan vaateketjujen halpisrintsikoita.

 

Haluatko sinä jakaa tarinan jostain lempivaatteestasi? Mitä vaatteet sinulle merkitsevät? Oletko tyytyväinen kulutustottumuksiisi? Voit käydä tekemässä Sitran elämäntapatestin, jossa näet hiilijalanjälkesi ja saat vinkkejä kestävämpään elämäntapaan. Sovitaan, että paljastan oman tulokseni vasta, jos joku vaihteeksi kommentoi tätä blogikirjoitusta, vaikka sydämellä 🙂

 

Bonustarina: Alla oleva värikäs Brasilia-henkinen Adidaksen tuulitakki (koko 34 mutta oversize) Beyondin alesta odottaa vielä kevättä, mutta luulen että siitä voi tulla lemppari ihan pillifarkkujen kanssa tai lenkillä jumppatrikoiden kera. Talvi- ja ulkovaatteita käytän muuten helposti yli 10 vuotta ja tänä talvenakin hankin vain Icebugit. Yksi parhaista toppatakeistani on miehen 15 vuotta minua nuoremmalta serkulta kierrätetty sininen Torstain takki.

Nyt olen puolen vuoden ostolakossa, jonka aikana ostan ruokaa, juomaa ja palveluita (esim. lentoliput, hotelli, hieronta, kahvila-, teatteri – ja ravintolakäynnit ok, mutta en tavaraa itselle enkä lahjaksi. Parit pakolliset juhlat tulee puolen vuoden sisään ja ajattelin hoitaa lahjomisen rahan tai lahjakortin muodossa. Lue myös:
Syksyn muodista ja kuluttamisesta

Seuraa Facebookissa @lentavajoogamatto ja Instagramissa @lentavajoogamattoblogi

Kommentit

  • Saara

    Ymmärrätkö että vaatteita tuotetaan luontoamme tuhoten (eli meidän ja tulevien sukupolvien elämänlaatua vaarantaen), lapsityövoimalla (viaton lapsi pakkotyössä!!), ulkomailla (kotimaassakin voisi ommella vaatteita)..Suurin osa kaikesta valmistetaan Kiinassa jossa koiria ja kissoja poltetaan elävältä ja syödään, mitä kidutetumpi liha sen parempi ruoka..Ja että yhtiöt käyttävät SINUA hyväkseen. Käytännössä olet yhtiöiden näkökulmasta niin hölmö että ostat heikkolaatuista huonosti tuotettua tarpeetonta vaatetta siksi että he mainostavat sitä.

    Ajattele pidemmälle, älä ole markkinoiden orja.
    Minua ainakin öklöttää ostaa mitään joka on tuotettu noin. Mieluiten en osta mitään.

    Ei tuotemerkki takaa mitään. Marimekkokin tekee tuotteitaan halvalla Aasiassa. Eivätkä todellakaan ole laadukkaita. Jos vertaat vaikkapa 50-luvun kankaaseen.

    Ne lapset, eläimet ja luonto ovat oikeasti olemassa jotka kärsivät sen takia että rikas länsimaalainen huvittelee turhamaisuuttaan. Oikea onnellisuus ei tule materiasta vaan lähimmäisenrakkaudesta.

     0
  • Lentävä joogamatto

    Kiitos Saara kommentista. Tiedostan tuon kaiken. Kaikkien yritysten ja kuluttajien tulisi olla eettisiä. Tekstini ja otsikon tarkoitus onkin kuvata, että joskus (ja aika monilla ihmisillä) se, mitä haluaisi tehdä ja se, mitä oikeasti tekee, on ristiriidassa. En minäkään osta kertakäyttöisiä vaatteita tai muita tavaroita, mutta tavaroita pitäisi ylipäänsä valmistaa vähemmän ja eettisemmin.

     1
  • Emilia

    Teksti kiteyttää hirmu hyvin omat ajatukseni kuluttamisesta! Pyrin tekemään järkeviä ja eettisiä ostopäätöksiä ja harkitsen pitkään jos jotain haluan. Nykyään vaatteet löytyvät kirpparilta hooämmän sijaan ja jo omistamiani vaatteita huollan 🙂

     1
    • Hyvä, Emilia! Tekstin kirjoittamisen ja #Lempivaatteeni-kampanjan taustoja penkomisen jälkeen aloin miettiä, mistä himo tavaraan ja shoppailuun edes kumpuaa. Tunnen ihmisiä, joita ei saa kauppoihin millään. Meidän perheessä ei matkusteltu tai satsattu elämyksiin tai menty edes ravintoloihin kuin ehkä kahdesti kotona asuessa. Laman lapsi. Mutta me mentiin Prismaan, citymarketiin tai Anttilaan ja sain tavaroita – CD:n, vaatteen, kosmetiikkaa – ruokaostosten yhteydessä. Kun opiskeluaikoina oli tosi vähän rahaa, suunnittelin mun tulevaa tyyliä ”sitten kun siihen on varaa”. Ja kun menin töihin, ei tarvinnut miettiä, kumman kahdesta ostaa kun osti molemmat. Alkoi oksettaa niin paljon, että luin tällä viikolla blogeja pitkistä ostolakoista ja nyt olen itse lakossa.

       0
  • Taina

    Helppo tapa saada lisää elinikää vaatteille on niiden oikea hoito. Itse hoidan kenkiä säännöllisesti ja käytän suutarilla, samoin myös laukut. Samalla käytän paikallisia palveluita. Jos kengissä on yhtään korkoa, ennen ensimmäistäkään käyttöä vien ne korkolappujen vaihtoon, sillä kovat muovikannat ei minua kestä. Putsaan, suojaan ja lankkaan myös kenkiäni. Uusin nauhat tarvittaessa. Säilytän laatikossa kärjet ja varret tuettuina sen kauden, jonka ne eivät ole käytössä.

    Uusia vaatteita ja asusteita ostaessani mietin, että ne sopivat minulla jo ennestään oleviin väreihin ja ettei yhden uuden vaatteen tai laukun takia tarvitse ostaa kaikkea uusiksi. Väriskaalaani kuuluu lähinnä murrettuja sävyjä, ei kaikkia sateenkaaren värejä vaikka pidän kaikista väreistä vaatteissa. Usein jätän jotain hankkimatta juuri siksi, että minulla ei ennestään ole mitään siihen sopivaa.

    Merkki, hinta tai valmistusmaa ei ole laadun tae. Kaikesta on esimerkkejä. Huonolaatuinen kallis ja edullinen hyvälaatuinen. Kiinassa valmistettuja tuotteita vältän ostamasta eettisistä syistä, tosin se on vaikeaa kun niin paljon valmistetaan nykyään Kiinassa. Toki lapsityövoimaa ja muita eettisiä ongelmia vaatetuotannossa on muissakin maissa, tämä on täysin henkilökohtainen pienen ihmisen kapinani.

    Sen lisäksi, että myyn pieneksi jäänyttä vaatetta kirppiksellä tai annan eteenpäin ystäville, minulla on oma kierrätyssysteemini. Kun joku vaate ei enää sovellu työkäyttöön, ”alennan” sen kotivaatteeksi. Siitä sitten mökkivaatteeksi, josta vielä alin kasti on maalausvaatteet.

    Jos vaate on korjattavissa, korjaan sen. Toissa talvena ostin matkalta ohentuneen villakangastakin tilalle uuden, mutta en raaskinut heittää vanhaa pois vielä, kun se oli uutena melko kallis. Siihen kuului kankainen vyö, joka ei enää pysynyt kiinni, joten purin vyön ja tein vyönlenkistä varanapille lenkin. Takin malli muuttui samalla minulle tällä hetkellä paremmin sopivaksi ja käytän tätä takkia nyt ns. kakkostakkina.

     2
  • Lentävä joogamatto

    Joo siis ehdottomasti jo itsellä olevia tavaroita pitää arvostaa ja huoltaa! En osaa ommella enkä korjata, mutta silittäminen, järkevästi peseminen ja kenkien lankkaaminen tekee jo ihmeitä. Luen uudelleen Rinna Saramäen Hyvän mielen vaatekaappia, jota voin suositella kaikille vaateahdistuksesta kärsiville. Mulla ainakin on tavaramäärissä saturaatiopiste saavutettu, kaikkea on ja mitään ei tarvi, kunhan rakentaa itsehillintää ja miettii mitä järkevämpää säästyneellä rahalla voi tehdä.

     1

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.