VALIKKO

Lentävä joogamatto

9.5.2018 15:14

Liikkumassa kansallispuistoissa

 

Repovesi, Kouvola 28.4.2018
Pistäydyin puolison kanssa entisen asuinkaupunkini kulmilla ystäviä moikkaamassa, ja halusin verestää muistoja joskus 20 vuotta sitten tehdystä luokkaretkestä. Aurinkoisena kevätpäivänä suuntasimme siis ostoskeskuksen ja ravintolan sijasta Repoveden kansallispuistoon ja Verlan tehdasmuseoon. Olen kai aina pitänyt luonnossa liikkumisesta ja ihan peruskävelystä, mutta vasta ihan viime vuosina olen alkanut arvostaa metsien hiljaisuutta. Arki tuntuu olevan niin täynnä melua ja ärsykkeitä, ja asuinkaupungissamme Nelostie kuuluu vähän joka paikkaan ja tehdas haisee. Siis, luontoon, rauhaan ja puhtaaseen ilmaan, mars! Patikoimassa oli toki muitakin ihmisiä, mutta ei häiriöksi asti. Yhdessä kohtaa järven vesi oli korkealla ja kävelimme kallion vierustaa kiikkerillä kivillä. Riippusilta huojuu hieman tuulessa, mutta korkeita paikkoja inhoava ystävänikin selvisi siitä.

Lapinsalmen pysäköintialueen sisäänkäynti

Emme menneet täyttä viiden kilometrin Ketunlenkkiä, vaan osan siitä, koska halusimme nähdä riippusillan ja lossin, mutta emme halunneet patikoida paria – kolmea tuntia. Reitin varrella oli myös muutama kota ja mahdollisuudet makkaranpaistoon, mutta itse pysähdyimme vain ottamaan muutaman kuvan, lukemaan infotauluja metsän eläimistä ja luonnosta ja hörppimään vettä.

Riippusilta Kapiaveden yllä

 

 

Lossi, jota vedettiin köydestä

 

Verlan tehdasmuseo oli avaamassa vasta vapun jälkeen, mutta koska alue oli lähellä Repovettä ja ystäviemme mukaan näkemisen arvoinen, nautimme automatkasta ja maakuntakierroksesta vielä sinne. Tänne pitää ehdottomasti tulla uudestaan joku kesä ja tutustua museoon ja kesällä auki oleviin pikkumyymälöihin ja kahvilaan. Verla on entinen puuhiomo ja pahvitehdas ja se on UNESCO:n maailmanperintölistalla.

 

 

Etelä-Konneveden kansallispuisto 6.5.2018
Tämä kansallispuisto on Keski-Suomessa meitä lähinnä oleva kansallispuisto. Olen puhunut sen avautumisesta lähtien, että pitäisi käydä siellä. Kuopiosta sukuloimisreissulta tullessa tällä kertaa ajoimme Kalajan kierroksen aloituskohtaan ja teimme koko 4,6 kilometrin kävelyn. Maasto reitillä on haastavaa ja sen arvioitu kestoaika on 2,5- 3 tuntia. En tiedä, sisältääkö se ruokatauon, koska meillä meni vain 1,5 h ja ehdimme silti ottaa kuviakin! 🙂 Muuten pidimme yllä tietysti hyvää vauhtia, ja lunta oli polulla vain parissa kohtaa. Reitti oli tällasille noviiseillekin riittävän hyvin merkattu keltaisilla täplillä. Jos haluaa välttää juurakot ja isot nousut, yksi vaihtoehto on pysäköidä Törmälään, kävellä siitä 1,5 km Kalajan pysäköintialueelle, kävellä siitä vain helppo osuus 900 m Vuori-Kalajan kodalle ja sitten takaisin, yhteensä n. 5 km helppoa maastoa.

Vasta reilu tunti aiemmin syötiin isosti ravintolassa mutta jaksaa, jaksaa!

 

Reitti on selkeästi merkattu puihin keltaisilla täplillä

 

Kevät on siitä jännää aika liikkua luonnossa, että paikoitellen tuntuu, että talvi yrittää pitää siitä otetta vaikka väkisin. Harmi, sillä kesä on lempparini vuodenajoista. Alla olevassa kuvassa on näkymä Kalajan kierroksen loppuosuudelle, joka näytti alusta katsoen hirvittävältä. Pari kertaa mies auttoi antamalla kätensä alaspäin kävellessä, mutta muuten selvisi hyvin, kun vain katsoi eteensä tai oikeastaan maahan. Etelä-Konneveden kansallispuiston juttu on selkeästi pohjoissavolaiset vuori- ja järvimaisemat. Lähikuukausina on tarkoitus käydä ja kirjoittaa ainakin Saarijärven Julmat lammet-luontopolusta. Nautitaan nyt muutenkin lämpenevistä ilmoista, minulla ainakin hymy pyrkii väkisin kasvoille, kun aurinko paistaa ja kesä lähestyy.

 

 

Jos olet kiinnostunut lukemaan enemmän näistä tai muista kansallispuistoista, käy Luontoon.fi-sivulla.

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.