VALIKKO

Lentävä joogamatto

23.2.2018 00:20

Loman ja mielenrauhan kaipuuta

Nimpparikukat itselle. 

Kuinka haastavaa onkaan elää hetkessä eli olla miettimättä mennyttä tai tulevaa. Hetkessä eläminen ei tarkoita sitä, että lähtee spontaaneihin,  hupsuihin juttuihin tai tekee jotain merkittävää ihmiskunnan kannalta, vaan läsnäoloa. Kuuntelen sinua, kommentoin, puhun kanssasi ja jos oikein lykästää, en tee samalla mitään muuta. Esimerkiksi tänään lounastauolla minulla oli kaksikin sanomalehteä auki, mutta keskustelu työkavereiden kanssa oli tärkeämpi, maailma ei kaatunut, vaikken lukenut ja tuli syötyä. Kaikki muut välitunnit juoksinkin kolmen luokkahuoneen, kahden kerroksen, työhuoneen ja kopiokoneen tai sähköpostin väliä. Joogamatto ja nettitunnit kotona (näistä tulossa postaus) ovat jotenkin houkuttaneet kuntosalia enemmän. Mieltä piristää se, että kohta pääsee viikoksi pois talvesta ja arkirutiineista, vaikka juuri nyt se arki vielä vyöryy päälle.

Lähipäivinä iloa ovat tuoneet mm.  hiusvärin päivittyminen vaalearaitaisemmaksi ja, hävettää myöntää, shoppailu (neljä toppia loppuunmyynnistä, kolme neuletta ja treenipaitat). Olen lukenut molemmat KonMari-kirjat, kierrätän, käytän kirppareita ja tunnen osani maailmantuskasta. Kolme kertaa viimeisen puolen vuoden aikana olen asettanut itseni shoppailukieltoon ja kolme kertaa olen sen rikkonut. Olen elämyshakuinen ja rakastan matkoja ja tapahtumia, mutta olen myös materialisti ja ostan sekä hyvään että huonoon fiilikseen. Toisaalta tienaan itse rahani, en osta kertakäyttötavaraa ja korkeakouluopintojen takia kituutin köyhyysrajalla 24-vuotiaaksi asti. Seuraava shoppailukieltoni astuu voimaan hiihtolomareissun jälkeen ja kestää 3kk seuraavaan reissuun asti, ja ehkä jopa kestää näin ääneen sanottuna 🙂

Aineettomina iloina olen nauttinut teatterista kahdesti viikon sisään, viimeksi tänään Jyväskylän kaupunginteatterin Mielipuolen päiväkirjasta. Tämän päivityksen postaankin hyvin hitaalta bussimatkalta ja ekaa kertaa mobiilista, mahassa Taikurin härkäburger, teatterikahviosta kahvi ja puolikas marjakakkupala ja Figaro Wine bistrosta lasillinen punaviiniä. Lämmin suositus Mielipuolelle, joka on tragikomedia eräästä hauraasta mielestä nykyajan hektisessä työelämässä. Harva esitys naurattaa ja surettaa yhtä aikaa noin vahvasti. Elämästä ei taideta selvitä hengissä kukaan, mutta Reino Nordinin Antaudun-biisiä mukaillen ”Joskus tuntuu että mä sekoon, vielä kannan korttani kekoon”. Mikä sinua auttaa jaksamaan, ehkä juuri se arki ja sen tekeminen omannäköiseksi? Itsen tai läheisten hemmottelu? Pakkaspäivät vai kevään läheisyys? Rauhallisuus vai juuri toimeliaisuus?

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.