VALIKKO

Lentävä joogamatto

24.6.2019 12:29

Matkakirjavinkkaus

Käytännönläheinen, kiinnostavasti kirjoitettu matkakertomus saattaa houkuttaa pakkaamaan laukut, mutta matkan voi yhtä hyvin tehdä myös omassa nojatuolissa. Monella on kesällä enemmän aikaa lukea kuin muulloin. Minä olen himolukija ympäri vuoden, jo ihan lapsesta asti. Matkustin ulkomaille ensimmäisen kerran 15-vuotiaana, mistä asti olen potenut pysyvää matkakuumetta. Vaikka vierailtuja maita on vasta 31, tulee matkoja koko ajan lisää useampi vuodessa – välillä palaan tuttuihin maihin, mutta harvemmin samaan kaupunkiin. Siinä, missä monista leffoista ja TV-sarjoista kuolaamani ja ehkä pitkäaikaisin matkaunelmani New York manifestoitui eteeni kesällä 2018, kirjamaailmasta haluan ehdottomasti vielä joku päivä vierailla Harry Potterin jalanjäljissä. Tässä muutamia teiniajoilta tähän päivään saakka lukemiani kirjoja, joissa matkustellaan tai ollaan jossain suomalaiselle maalauksellisessa paikassa (ei siis ihan Laihialla). Eri värillä maalattu kirja löytyy linkkinä blogistani myös pidempänä arviona.

 

Camilleri Andrea: Komisario Montalbano-sarja.

Näiden dekkareiden lukemisesta on jo kulunut aikaa, koska suurin dekkarihimoni meni ohi, ja Italiaan sijoittuvista dekkareista Donna Leonin Brunettit menivät minulla ohi Montalbanoista. Tapahtumapaikkana Sisiliassa oleva kuvitteellinen kaupunki, oikeasti kuvattu Ragusan maakunnassa. Myös TV-sarjana Ylellä. Olen käynyt Sisiliassa, mutta en Montalbanon kuvauspaikoilla.

 

Elomaa Johanna: Säästä ajatuksesi eläviä varten; Kaipuun väri on sininen.

Aasian maihin, muun muassa Intiaan, sijoittuvaa itsensä etsimistä. Kuulostaa aiheena varsinaiselta kliseeltä. Onni ei löydy muista ihmisistä tai olosuhteista, vaan omat onnen avaimet on aivan itse oivallettava. Elomaan kirjat, etenkin luvut intialaisista ashrameista, kertovat enemmän länsimaalaisen elämän vinksahtaneisuudesta kuin olemme valmiit myöntämään. Elomaa on mielestäni hieman kuin Elizabeth Gilbert, mutta parempi ja suomalainen versio Eat, pray, love-hitistä. Kaipuun arvio täällä, Säästä ajatuksesi IGTV:ssä.

 

Ferrante Elena: Napoli-sarja

Luetuin romaaniarvioni. Paljon hypetetty ja pinnalla oleva neliosainen sarja sai päätösosansa viime vuonna. Ferrante on muuten salanimi eikä kirjalijan henkilöllisyydestä ole täyttä varmuutta. Veikkaan hänen olevan nainen, niin hyvin hän pääsee päähenkilö-Elenan, Lenún, pään sisään.  Napolin seutu, sodanjälkeiset vuosikymmenet Italiassa, perinteiden ja kehittyvän elämän yhteentörmäykset, naisen ja miehen väliset suhteet ja erään ystävyyden tarina. Välillä 400- ja 500-sivuiset teokset ovat raskastakin luettavaa, mutta enemmän aiheiden kuin kerronnan puolesta. HBO Nordicilla on myös TV-sarja parista ensimmäisestä kirjasta. Miehenikin tapitti sarjan alusta suunnilleen loppuun kanssani, kirjaan hän tuskin olisi tarttunut.

 

Gilbert Elizabeth: Eat, pray, love – Omaa tietä etsimässä; Tahdonko? Kuinka päädyin naimisiin.

Eat, pray, love oli valtaisa hitti kirjana ja elokuvana. Kirja on kuitenkin paljon parempi kuin leffa. Gilbertin tyyli kirjoittaa on itseironinen ja hyvin linjassa omien ajatusteni kanssa. Itsensä löytämisen etapit ovat Italia, Intia ja Indonesia. Toinen teos kertoo sen, että matkalta löytyi myös mies, mutta Tahdonko? Kuinka päädyin naimisiin-teoksen lähtökohta on kiintoisa: Elizabeth ja brasialainen miesystävä eivät missään nimessä enää haluaisi avioitua vaikeiden erojen ja omien mieltymysten takia, mutta sitten Yhdysvaltojen maahanmuuttoviranomaiset puuttuvat vapaiden kansalaisten elämään.

 

Haavisto Pekka: Eurooppa raiteilla

Odottelee vielä lukulistallani. Haavisto matkaili Euroopassa ja kuulosteli EU-kansalaisten tuntoja maanosastaan. Kyllä, olen kallellaan vihreisiin päin, mutta kirja kiinnostaa nimenomaan aiheensa takia. En pidä politiikkaa kiinnostavana aiheena kirjoissa, mutta totta kai lehtiä ja yhteiskunnallisia asioita tulee seurattua.

 

Hämeen-Anttila Virpi: Minun Intiani

Kirja oli vuoden 2014 matkakirja. Tarinallinen matka värin, tuoksujen ja vastakohtien Intiaan. Ikivanha kulttuuri ja uusin teknologia, katujen värit ja lika, ikivanha filosofia ja taikauskoiset perinteet, palatsit ja hökkelikylät. Minulle Intiassa on yhtä aikaa jotain todella kiehtovaa ja pelottavaa, enkä ole vielä maassa käynyt, mutta ehkä joskus. Haluaisin jotenkin ymmärtää Intiaa paremmin, ja mies on Bollywood-fani.

 

Kankimäki Mia: Naiset joita ajattelen öisin; Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin

Naiset joita ajattelen öisin-kirja on huolella kirjoitettu matkakirja ja kunnianosoitus oman elämänsä sankareille ja naislöytöretkeilijöille. Aikana ennen itsensä etsimisen arkipäiväistymistä naiset olivat usein miehen holhouksen alaisena, mutta niin vain oli naisia, jotka ottivat ja lähtivät silti. Iso osa kirjasta kertoo Kankimäen omasta Afrikan-matkasta Karen Blixenin jalanjäljissä. Yhdeksän muuta naismatkailijaa ja heidän tarinansa. Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin vie Japaniin 1000 vuotta sitten eläneen hovinaisen jalanjäljissä ja käynnistää Kankimäen kirjailijan uran. Sei Shinogan ja hänen rohkea, anteeksipyytelemätön elämäntapansa, kirsikankukat, temppelit, listaukset asioista ja Kankimäen oman polun etsiminen pitävät otteessaan. Kuulun Facebookissa muun muassa Soolomatkailijat-ryhmään ja blogeista seuraan eniten matkablogeja, joten Kankimäet olivat must-luettavaa.

 

Kieran Dan: Joutilas matkailija – Hitaan matkustamisen taito

Matkatoimittaja, joka ei ole matkustanut lentokoneella yli 20 vuoteen ja joka vihaa lentokoneiden lisäksi metroja, mutta rakastaa junia ja bussseja. Kun itse matka on vähintään yhtä tärkeä kuin määränpää ja kun siihen joutilaisuuteen on aikaa. Vastoinkäymiset tuovat parhaat matkakokemukset Kiernanin mukaan. Hän yrittää mahdollisuuksien mukaan yhdistää työmatkoja ja vapaa-ajan reissuja. Kotiseudulla brittiläisellä nummialueella voi yhtä hyvin matkailla siinä missä ulkomaillakin. Nykyisen ilmastokeskustelun ja flight shamingin hengessä tämä 2012 ilmestynyt kirja on ajankohtaisempi kuin koskaan. Harmi, että itse olen niin kärsimätön ja laivamatkustamista inhoava tapaus, että lentämisen lopettaminen tyystin vähentäisi myös matkustamista radikaalisti.

 

Leon Donna: Guido Brunetti-dekkarit.

Ah Venetsia, päiväretkellä sinusta nauttia sain 2009 kesällä. Leon on amerikkalainen mutta asunut Venetsiassa jo vuosikymmeniä. Sarjassa on dekkareita jo lähemmäs 30! Mikä siinä onkin, että venetsialaisten katujen ja rikosten ja Brunettin perhe-elämän ja lukemien kirjojen kuvaus sekä yhteiskuntakritiikki italialaisen yhteiskunnan epäkohtia kohtaan jaksaa kiinnostaa aina vaan. Tämä on pisin lukemani kirjasarja, aivan kaikki luettu. Sukulainen tästä vinkkasi, kun olin teini, ja Italia-faneja olemme molemmat olleet ensimmäisestä Italian-reissusta lähtien, miolemmille niitä on kertynyt 4-5 (ja varmasti tulee lisää).

 

Lindstedt Risto: Pallon henki – Hämmästellen maailmalla

Eläköityneen kirjoittajan ja vaimonsa lämminhenkisiä muisteloita matkoilta. Kotikulmilta Lontoon kautta Afrikkaan ja takaisin.

 

Massey Sujata: Rei Shimura-dekkarit

Nämä dekkarit nostattivat Japani-kuumeen, joka ei kuitenkaan vielä ole päätynyt Japanin-reissuun. Rei sotkeutuu aina rikosvyyhteihin, mutta on samalla myös nuori viehättävä nainen, joten miesasiat pyörivät kuvioissa mukana, samoin kapinoiminen perinteistä naisen roolia vastaan. Kuusikymppinen työkaverini ei innostunut ensimmäisestä osasta yhtään eikä lukenut pidemmälle. Minulle tämä kapinointi on omasta elämästäkin tuttua. Masseylla on uusi, Intiaan sijoittuva dekkari asianajaja Perveen Mistrysta, olen juuri aloittanut ekaa osaa.

 

Mazzarella Merete: Varovainen matkailija (videona Facebook-sivullani osiossa Videot)

Valtavasti matkustelleen suomalaisen maailmankansalaisen esseetyyppisiä merkintöjä ja muistelmia matkoilta ja matkustamisen merkityksestä. Myös kritiikkiä ja itsekritiikkiä. Menopelinä tässä kirjassa etenkin laiva.

 

Mayes Frances: Toscanan auringon alla (ks. Mayle Peter)

 

Mayle Peter: Vuosi Provencessa

Teininä, ensimmäisen ulkomaanmatkani jälkeen, hurahdin Italiaan ja Ranskaan muuttaneiden ulkomaalaisten tarinoihin. Selasin paksuja painettuja matkaoppaita. Haaveilin. Nyt aikuisena työläs talon ostaminen (ja remppaaminen) ranskalaisesta tai italialaisesta kylästä, usein puutteellisella kielitaidolla varustettuna, ei jotenkin enää kiehdo. Olen kai asunut itse omakotitalossa kyllin kauan ja myös päässyt matkustelemaan riittämiin. Löytänyt sen oman ritarini (tosin Etelä-Pohjanmaalta, en Etelä-Euroopasta). Pääsin työmatkalla 8 päiväksi Provenceen keväällä 2013 enkä olisi välttämättä halunnut tulla sieltä takaisin.

 

Petäistö Helena: Ranskalaiset korot; Aamiainen Cocon kanssa ja muita elämyksiä Euroopassa; Minä ja Macron.

Minä ja Macron lukematta. Luin nuo muut teininä. Petäistö edustaa minulle MTV3:n pitkäaikaisena Ranskan-kirjeenvaihtajana vapaata, kielitaitoista ja rohkeaa uranaista. Yksi sellainen esimerkki, josta tajusin, että kaikkien ei tarvitse unelmoida omakotitalosta, puolisosta, kahdesta autosta, 1,7 lapsesta, tehokkaasta ruohonleikkurista, Tukholman-risteilystä kerran vuodessa ja parista kissasta ja koirasta. Luin ranskan kaikki kurssit lukiossa ja kirjoitin E:n ylioppilaskirjoituksissa. Kiitos Helena, kiitos ranskalaiset chansonit. Pariisissa olen käynyt kerran ja varmasti menen vielä uudelleen.

 

Rommi Satu: Loskalauluja; Kahvia ja guruja

Paljon Aasiassa matkaillut toimittaja ja astangajoogi Rommi perusti intialaiseen joogakohteeseen kahvilan omaelämäkerrallisessa kirjassa Kahvia ja guruja. Siinä meinasi mennä hermot ja oma terveys. Ohjaan ja harrastan itsekin joogaa ja hykertelin muun muassa joogatyyppien tekopyhyydelle, vaativia asiakkaita hekin ja vihersmoothiet menvät välillä väärään kurkkuun. Loskalauluissa Rommi antaa vinkkejä paluumuuttoon Suomeen, jälleen omalla mustalla huumorillaan ryyditettynä. Muitakin kirjoja, joita en omasta kirjastostani saanut käsiini.

 

Schatz Roman: Rakasta minut

Suomalaisuudesta alun perin saksalaisen näkökulmasta. Ylen opetusohjelmissakin seikkaillut Schatz on vinkeä tyyppi, joka tuli klassisesti naisen perässä Suomeen. Suomalaisesta kulttuurista ja suomen kielestä.

 

Kohdeoppaat. Otan edelleen useimmille matkoille pienen painetun kohdeoppaan, esimerkiksi Berlitzin ensi viikon Baijerin-matkalle Saksaan. Lisäksi etsin tietoa netistä.

 

Osallistu Instagramissani 28.6. asti myös Anu Pellisen suunnitteleman kirja-aiheisen tyynyliinan arvontaan! Nykyään teen noin puolet kirja-arvioista someen videona, koska sen on vähemmän työlästä kuin kirjoittaminen ja videot keräävät jopa enemmän katsojia kuin tekstit lukijoita. Ihanaa kesäkuun loppua!

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.