VALIKKO
13.9.2018 21:21

Matkamuistoja Euroopasta

Jotkut kestävät arkea ja rutiineja hyvin, minä en. Tarvitsen usein vaihtelua. Olen matkustellut ulkomailla puolet elämästäni enkä osaa pysyä Suomessa muutamaa kuukautta pidempään. Välillä luulen kyllästyväni matkusteluun, mutta kotiin päästyäni pian jälleen kaipaan sitä. Syyspäivät alkavat jo tuntua niin viileiltä, että syyslomalla koittavan Saksan-matkan lisäksi on varmaankin varattava joku aurinkoloma talvelle. Päättynyt hellekesä teki ihmeitä melankoliaan taipuvalle luonteelleni, ja sen ainoan kunnon sadeviikon laahustin villasukissa sisätiloissa nyt se kesä on ohi-fiiliksissä. Ja kas, sitten sitä lämpöä taas riitti. Ihmismieli on kummallinen, sillä jo heinäkuun lopussa ostin ensimmäisen syysvaatteen ja mieleen hiipi ajatus, että onpa ihana taas päästä kerrospukeutumaan. Tähän juttuun kokosin muutamia matkamuistojani Euroopasta kuvina. Pidän yhtä lailla lähi- kuin kaukomatkoista ja ranta-, luonto- ja kaupunkikohteista.

Viime aikoina olen lukenut Dan Kieranin kirjaa Joutilas matkailija – Hitaan matkustamisen taito. Onneksi en kärsi lentopelosta kuten Dan, koska hän matkaa kaikki reissunsa maa- ja meriteitse, mikä vie paljon aikaa. Jäin kuitenkin miettimään kirjan ajatusta siitä, olisiko hyvä suhtautua matkustamiseen enemmän matkana ja prosessina eikä niin paljon kohteena ja nähtävyyksien suorittamisena. Matkustaisi jonnekin eikä menisi katsomaan mitään yleisesti pakollisena pidettyä nähtävyyttä. Ei todellakaan lukisi yhtään matkaopasta. Söisi ja joisi ja hengailisi, päättäisi päivän ohjelman fiiliksen mukaan. Eläisi hetkessä. Ei miettisi, onko kotiin tullessa näyttää hienoja kuvia ja onko varmasti kokenut tarpeeksi. Jos lompakko varastetaan, niin olisi vaan, että se nyt sattui minun kohdalleni, ei hätää. Omat kokemukset ja muistot ovat joka tapauksessa omia, ovatpa ne somessa tai eivät.

Valitsin tähän kuvia lämpöisistä suosikkimaistani Espanjasta, Italiasta ja Ranskasta sekä Saksasta ja hieman erilaisesta palasta Iso-Britanniaa ja englantilaisuutta. Näitä kaikkia kieliä olen myös opiskellut. Koen itseni eurooppalaiseksi, iloitsen vapaasta liikkumisesta ja ahdistun, jos olen pitkään samalla paikkakunnalla. Ymmärrän silti, että kaikki eivät matkailusta välitä. Meillä kotona ei paljon matkusteltu, mutta olen luonteeltani hyvin utelias ja aloin potea matkakuumetta heti ensimmäisen ulkomaanmatkan jälkeen.

Ehkä matkustankin sen takia, jotta en lakkaisi koskaan ihmettelemästä. Etten ottaisi asioita itsestäänselvänä enkä kyynistyisi. Jotta yrittäisin ymmärtää, tuntea ja tietää enemmän.

 

Gibraltar, pala Iso-Britanniaa Espanjan eteläkärjessä. Ystäväni luota Espanjan puolelta Fuengirolasta järjestetyltä päiväretkeltä mieleen jäivät lähinnä pääkadun lukemattomat tax free-kaupat ja miehelle tuliaiseksi tuotu Jim Beam-pullo halvimpaan hintaan ikinä (8 euroa). Gibraltarilla punaiset puhelinkopit ja Royal Mailin postilaatikot sekä pubit vilahtelevat katukuvassa ihan niin kuin Britanniassakin. Mutta jotain persoonallisuutta paikalle nämä villeinä elävät magottiapinat paikalle luovat. Hieman huvittavasti magotit ovat Wikipedian mukaan Euroopan ainoa luonnonvarainen apinalaji, ihmisen lisäksi. Uskomuksen mukaan Gibraltar säilyy Iso-Britannian hallinnassa niin kauan kuin apinat pysyvät alueella. Selkeällä säällä kuvauspaikalta näkee Afrikan rannikolle asti.

 

Rooma pääsiäisen aikaan pari vuotta sitten oli melko hektinen kokemus. Neljän naisen porukassa vietimme pitkän viikonlopun aivan turisti-Rooman ytimessä Fontana di Trevin suihkulähteen vieressä. Sijainti näkyi toki hotellin hinnassakin. Metsästimme paavia ilta- ja päivämessussa, vierailimme Vatikaanin museoissa, Pantheonin temppelissä ja Forum Romanumissa sekä Colosseumilla. Söin myös maukkaat juoksupizzat matkalla iltamessuun. Makumuistoista mieleen on parhaiten jäänyt pistaasigelato, koska jotenkin osuimme syömään todella keskinkertaisiin ravintoloihin. Pääsiäisen takia kaupat olivat enimmäkseen kiinni, joten käsimatkatavaroilla pärjäsi mainiosti. Tämä Forum Romanumin kukkulan lokki pysäytti matkalaiset hetkeksi tarkkailemaan ympäristöä rauhallisemmin. Kevät oli maaliskuun lopussa Roomassa jo pitkällä, ja Forum Romanumin alueella oli mukava kävellä ja istuskella rauhassa nauttimassa kauniista päivästä.

 

Eteläranskalaisen Nizzan vanhankaupungin kaduilla on ihanan värikkäitä taloja. Kaupungissa on pitkä rantaviiva ja Enkelien rantakatu. Työmatkalla koulun kansainvälisyysprojektissa vuosia sitten pääsin tutkailemaan Provencen maakuntaa ihan kunnolla kahdeksan päivän ajan, mutta ainoana vapaapäivänä ja parin – kolmen sadan kilometrin yhdensuuntaisen matkan Nizzaan ajettuamme tietenkin satoi koko päivän! Ranskalaisen isäntäkoulun opettajat taisivat pitää meitä suomalaisia hieman hulluina, kun lähdimme päiväretkelle niin kauas. Vuokra-autosta meni rengas jo viikon alussa, ja loppuviikon meidän kahden suomalaisen opettajan ja neljän opiskelijan poppoo ajeli koulun autolla, jossa ei ollut edes navigaattoria eikä radiota. Paremman sään sattuessa ja paremmalla ajalla Nizzan lähikylät ja rantaelämästä nauttiminen olisivat varmasti bucket listillä.

Mitäpä emme tekisi hyvän kuvakulman takia. Viisi päivää Barcelonassa viime kesänä olivat helteiset ja täynnä toinen toistaan pidempiä puistokatuja, puistoja, rantoja, viinejä, näyttävää arkkitehtuuria ja kauppoja. Katalonian itsenäisyyshaaveet näkyivät monilla parvekkeilla isoissa lakanoissa. Barcelonan stadionila pidettiin olympialaiset 1992, ja stadionin lisäksi kävimme Camp Noun jalkapallostadionilla ja museossa. Matkaseurassa oli kovia penkkiurheilijoita, ja vaikka itse skippaan sanomalehdestä urheilusivut aina enkä seuraa mitään urheilulajia, mielestäni on hauska yrittää ymmärtää muiden kiinnostuksenkohteita. Esimerkiksi katalonialaisille FC Barcelona on valtava yhteisöllisyyden symboli. Minulta vietiin metrossa lompakko, mutta espanjanopettajani lohdutti myöhemmin, että hänelle taskuvarkaus sattui Madridissa. Bad luck. Ei koko kaupunki silti ole paha.

Kanariansaarilla on varmasti erityinen asema suomalaisten talvilomailijoiden sydämissä. Ainakin niille, jotka eivät jaksa lentää Thaimaaseen asti. Tein omatoimimatkan viime vuoden talvilomalla Gran Canarian pohjoisosaan, Puerto de las Nievesin kylään Agaeteen. Siellä oli tuulisempaa ja viileämpää kuin etelän lomakohteissa, mutta myös vähemmän turisteja, rannalla rivissä hyviä ja edullisia ravintoloita ja upeaa luontoa. Kuinka paljon erilaisia kaktuksia voikaan olla! Kävin yhtenä päivänä etelässä Maspalomaksen rannalla ottamassa aurinkoa, ja en tiedä, nauttisinko kokonaisesta viikosta niin turisteja varten tehdyssä paikassa. Kylästäni oli lauttayhteys Teneriffalle, jonne teinkin järjestetyn päiväretken vuoristoon ihailemaan tulivuori Teideä ja alas Puerto de la Cruziin. Ne maisemat. Anna minulle merta, vuoria ja rehevä kasvillisuus ja olen myyty.

 

Hampuri on miljoonakaupunki kätevän junamatkan päässä Ryanairin kohteesta Bremenistä. Saksaan lentää vain reilut kaksi tuntia, eikä kaikki tunnu yhtä kotoisan tutulta kuin vaikkapa Tallinnassa ja Tukholmassa. Sataman alue ja merellisyys sekä vanhankaupungin hansatalot saavat minulta vahvan suosituksen. Välillä, kun leijuu omassa matkakuplassaan, kotona tapahtuu jotain ikävää, johon ei välttämättä pysty heti kunnolla reagoimaan välimatkan takia. Viime syyslomalla Saksassa ollessani mummini kuoli, samalla viimeinen isovanhemmistani. Ehkä matkustankin sen takia, jotta en lakkaisi koskaan ihmettelemästä. Etten ottaisi asioita itsestäänselvänä enkä kyynistyisi. Jotta yrittäisin ymmärtää, tuntea ja tietää enemmän. Entä miksi te matkustatte tai ette matkusta? Ja onko teillä jotakin must-vinkkiä ja matkakohdetta?

Lue edellinen matka-aiheinen juttuni Saako kliseisistä matkakohteista postata täältä,Barcelona-jutut osa 1 ja osa 2.

Matkamokiani vuosien varrella voit katsastaa täältä. 

Tykkää Facebookissa ja seuraa Instagramissa @lentavajoogamattoblogi.

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.