VALIKKO

Lentävä joogamatto

25.11.2018 22:30

Miksi marraskuu on niin rasittava. Mietteitä ja vinkkejä kaamosoireilijoille.

 

Inhoan Suomen pimeää syksyä vuosi vuodelta enemmän. Tyypillisesti kaamosoireet alkavatkin 20-30-vuotiailla, itsellä nyt kolmikymppisenä viimeiset kolme vuotta putkeen ovat olleet kaamosoireilussa pahimmat. Lievemmistä kaamosoireista, kaamosrasituksesta, kärsii suomalaisista noin 10-30 %, naiset useammin kuin miehet, ja vakavammasta kaamosmasennuksesta noin prosentti, kertoo Terveyden ja hyvinvoinninlaitos THL. Itse kuulun tuohon lievemmin oireilevaan porukkaan. Kaamosmasennukseen kuuluu masennukselle tyypillisiä oireita, kuten univaikeudet, suru, alentunut mieliala, ärtyneisyys, mielihyvän ja mielenkiinnon kokemisen menettäminen ja toivottomuuden tunteet, mutta masennuksesta poiketen oireet vahvistuvat iltapäivisin ja talvikukausina ja häviävät kesällä. Erityisen haastavan kaamosajasta tekee se, että töissä pitäisi juuri kaamosaikaan loppuvuodesta loka-joulukuuhun ja vuoden taitteen jälkeen tammikuussa olla tehokkaimmillaan ja silloin töitä myös usein on eniten. Kuitenkin kaamoksen aikaan energiaa on vähiten, väsyttää, tekisi mieli vältellä ulos kylmään ja pimeään ihmisten seuraan menoa, liikunta jää muita vuodenaikoja vähemmälle ja alakulon tunne saattaa tulla usein kylään. En onneksi asu Pohjois-Suomessa, jossa kaamos ja valoton aika on pisin Suomessa, mutta hinnakkuudesta huolimatta tälle joulukuulle oli pakko varata aurinkoloma. Alla leikkimielistäkin listausta siitä, mikä kaamosoireilijan mielestä mättää kaamoskuukausista pahimmassa, marraskuussa. Asiat ovat sattumanvaraisessa järjestyksessä. Lopussa vielä yleisiä ja omia vinkkejä kaamosoireilun ja kaamoksen kanssa asumiseen. Testaa HS:n jutusta, kärsitkö kaamosoireista.

 

Miksi marraskuu on niin rasittava

  1. Koska olen kesäihminen ja valon lapsi. Suomessa tämäntyyppinen ihminen kukoistaa siis omassa elementissään hyvässä lykyssä parista viikosta muutamaan kuukauteen vuodessa, kesällä 2018 jopa suurimman osan toukokuusta syyskuun alkuun.
  2. Valoa on muutama tunti päivässä silloin, kun on töissä. Kun työt loppuvat, pimeys on yleensä alkanut. En viitsi talvella pitää oppitunteja ulkona, vaikka keväällä saatan sitä tehdä juuri ennen kesälomaa tai elokuussa juuri opetuksen alettua.
  3. On ihan mahdotonta ottaa onnistuneita valokuvia sisällä, kun sitä luonnon valoa on niin vähän ja oma varjo uhkaa tulla joka kuvaan. Yritä nyt sitten blogata tässä. Ulkona kuvaamiseen taas tarvitaan sisua ja paljon vaatetta.
  4. Kaikki eivät ymmärrä, kun töissä ei millään jaksaisi ottaa lisähommia tai puhua kenellekään mitään ennen kello yhdeksää. Ja pitkät opetuspäivät ahdistavat jo ennakkoon, kun pitäisi ainakin vaikuttaa reippaalta ja motivoida teinit jaksamaan.
  5. Kun pääsee töistä kotiin, sieltä kotoa ei millään viitsisi erikseen lähteä minnekään ennen seuraavaa työaamua. Eli postinhaku, kaupassakäynti, harrastukset ja kaikki muu arkeen kuuluva kannattaa hoitaa työmatkan ohessa, sitten ulko-ovi perässä kii ja huomenna ulos seuraavan kerran.
  6. Kahvia, teetä, punaviiniä ja herkkuja kuluu tavallista enemmän. Herkkuja ostan isommat satsit kerrallaan vajaan viikon tarpeet, ja ajattelin jatkaa tätä vielä niin monta vuotta, kunnes hidastuva aineenvaihdunta puuttuu peliin enkä mahdu vaatteisiini.
  7. Olen shoppaillut jopa omiin jatkuvan shoppailun tapoihini nähden paljon reilussa kuukaudessa, syysloman jälkeen kellojensiirtoviikosta lähtien (vaikka shoppailin syyslomallakin) vaatteita ja Icebugit.
  8. Marraskuu on lokakuun ja joulukuun välissä. Lokakuussa on kouluihmiselle tärkeä syysloma, johon ei toivottavasti kajota koskaan. Joulukuussa on joulu ja seuraava koululaisten lomapätkä. Jos en saa itsestäni lisätehoja (!) irti ennen joululomaa, joudun tekemään hieman töitä myös joululomalla.
  9. Monta vuotta olen koittanut olla reipas ja kieltää kaamosoireet. Mutta kun ennen niin tärkeä liikunta ja sen ohjaaminenkin tuntuvat rasittavan enemmän kuin tuottavan iloa, on pakko myöntää itselleen lupa lekotella sohvalla kirjan ja teen kanssa. Treenaan sitten, kun se treenihimo taas iskee. Ei ole sattumaa, että juuri marraskuussa olen usein tehnyt päätöksen ohjaustauosta ja muita muutoksia ajankäyttöön.
  10. Viime vuosina kolme läheistäni on menehtynyt ja loka-marraskuussa on ollut hautajaiset kolmesti. Viime vuosien kaamosaikaan sekoittuu minulla siis myös paljon surua ja alakuloa normaalista suruprosessista. Itku voi tulla ihan milloin vain ruokakaupassa, elokuvateatterissa, kotona syödessä tai arkiaskareita tehdessä, puhelimessa. Töissä suru menee taka-alalle ja unohtuukin välillä.

 

Miten helpottaa kaamosoireita?

Valon vähetessä talven myötä aivojen serotoniinin ja melatoniinin aineenvaihdunta voi häiriintyä ja sen mukana unirytmi ja vireystila häiriintyä.

Tässä yleisiä vinkkejä kaamoksen sietämiseen, ne on mukailtu HS:n artikkelista.

  1. Kirkasvalo ja/tai sarastusvalo. Itse muistin tämän keinovalon käytön suruajan takia hieman myöhään, mutta olen toivonut kirkasvaloa joululahjaksi läheisiltä, jotka tietävät että ”normaalinakin” talvena saatan olla hyvin kärttyinen tai alakuloinen.
  2. Liikunta. Tämä jää usein ensimmäisenä pois, ja varsinkaan pimeässä ulkoilu ei varsinaisesti paranna mielialaa. Oma laji ja itselle sopivaan aikaan ilman erityisiä paineita ja pakkoa. Itse pyöräilen työmatkat, käyn ryhmäliikunnassa silloin tällöin hankkimassa energiabuustin ja muuten ohjaan joogaa tai teen kotona joogaa ja venyttelyitä. Valoisan aikaan ehdin lenkille viikonloppuna.
  3. Säännöllinen unirytmi. Kannattaa myös hyväksyä se, että jos ei pärjää lyhyillä unilla, silloin on järjrestettävä itselleen enemmän aikaa nukkua ja karsittava jostain muusta tekemisestä.
  4. Säännöllinen ruokarytmi ja hyvä perusruoka. On hyvä välttää suhteettomia hiilaripommeja ja hillitä yletöntä pastan, leivän ja muiden hiilariruokien ja herkkujen käyttöä. Itse en kuitenkaan halua asettaa mitään herkkukieltoja, kun syöminen ei kuitenkaan perustu epäterveelliselle ruoalle.
  5. Vaikka sosiaalinen kanssakäyminen saattaa uuvuttaa kaamoksen aikana (ja meitä introverttejä aina), on hyvä nähdä läheisiä ja ystäviä sopivina annoksina. Esimerkiksi pikkujouluperinne on minusta mahtava tähän ankeaan vuodenaikaan. Eräällä ystäväporukalla näemme yleensä vain kerran vuodessa välimatkan takia, ja tällä kertaa valitsimme tapaamisajaksi marraskuun erään viikonlopun. Muistoista riittää iloa pitkäksi aikaa ja aloimme jo suunnitella seuraavaa tapaamista. Jos tarvitsee paljon aikaa olla yksin, jotta palautuu, sitä kannattaa kuitenkin olla sosiaalisten hetkien vastapainoksi.
  6. Jos mahdollista, järjestä tilaisuus nähdä aurinko. Hyödynnä valoisat hetket ulkona vaikka pienen hetkenkin, tai varaa matka aurinkoon. Tai katsele edellisen aurinkoloman kuvia tai haaveile katsomalla matkakuvia netistä tai lehdistä. Olen yleensä reissannut loka- tai helmikuussa ja taas kesällä ulkomaille ja levännyt joululoman kotona ja sukujen parissa Suomessa, mutta tänä vuonna uusi vuosi vaihtuu Espanjassa. Tiedän, etten ole masentunut, koska tunnen iloa matkasta, sukujoulusta, kodista, ystävistä ja työstäni ja koen olevani täysin worth it ja elossa. Kesä ja valo tulee taas.

Onko sinulla omia, hyväksi havaittuja vinkkejä, miten sietää kaamosta? Sinua voisi kiinnostaa myös omatkin kaamosfiilikseni täydellisesti aukikirjoittava Pölyä pinnoilla-blogin Nyt on kaamos – antakaa mun masistella rauhassa-juttu.

Lähteet:

HS Hyvinvointi

DUODECIM Terveyskirjasto

Mielipalvelut.fi

 

Seuraa blogia ja tykkää Facebookissa.

 

Valot, varjot ja marras-joulukuun kirjapino

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.