VALIKKO

Lentävä joogamatto

30.9.2018 19:24

Miksi someton syyskuu onnistui ja epäonnistui

Käsi pystyyn, jos olet joskus tyytymätön somen käyttöösi. Niin minäkin olen. Brittiläinen terveysjärjestö lanseerasi kampanjan Someton syyskuu eli Scroll free September. Sitä vietettiin tänä vuonna ensimmäistä kertaa. Haasteen tarkoitus oli saada ihmiset tarkkailemaan ja vähentämään somessa ja netissä käyttämäänsä aikaa. En usko totaalikieltoihin, joten oma tavoitteeni oli keskittää somettaminen blogini puolelle ja rauhoittaa henkilökohtaista Facebookia ja puhelimella viestittelyä. LinkedInissä käyn vain pari kertaa kuukaudessa muutenkin. Koska poikaystävä, kaikki sukulaiseni ja lähes kaikki ystäväni asuvat eri paikkakunnilla kuin minä, en edes yrittänyt olla käyttämättä WhatsAppia ja Messengeriä kokonaan, koska en halua erakoitua kuukaudeksi. Miten kulunut syyskuu meni, mitä some minulle merkitsee ja mikä tavoissani siis muuttui?

Miksi someton syyskuu?

Nykyään puhutaan paljon hyvinvoinnista, kiireestä ja ajankäytöstä. Työntekoon kuluva aika on vähentynyt ja vapaa-aika lisääntynyt, mutta iso osa ihmisistä ei silti liiku, nuku ja syö terveytensä kannalta tarpeeksi hyvin. Monet valittavat aikapulaa, vaikka pienillä järjestelyillä haluttuihin asioihin olisi mahdollista järjestää aikaa vähentämällä esimerkiksi netissä oleilua ja TV:n katselua tai pelaamista. Facebook on perinteisesti ollut suosituimpia somekanavia, mutta se on ollut useamman kerran uutisissa negatiivisessa valossa käyttäjätietojen vuotamisen takia ja se on menettänyt käyttäjiä muille palveluille, kuten Instagramille, Twitterille, WhatsAppille, Jodelille ja SnapChatille. Varmasti on niitäkin, jotka ovat hylänneet somen kokonaan. Miten kauan muiden elämää jaksaa seurailla ruudun välityksellä ja kuinka paljon jaksamme ottaa vastaa tiedon ja kuvien virtaa? Somettoman syyskuun, kuten myös tipattoman tammikuun, lihattoman lokakuun ja muiden kampanjakuukausien, hyötyjä on perusteltu etupäässä terveydellä. Sometonta syyskuuta perusteltiin muun muassa sillä, että aikaa jää enemmän muille asioille, nukkuu paremmin, ryhti paranee, on enemmän läsnä ja parempaa seuraa läheisille. Ammattibloggaajat, -vloggaajat ja -tubettajat kertovat jatkuvasti, että somessa tehtävää työtä ei oikein oteta tosissaan nykypäivänäkään, vaikka Suomen kokoisessa maassa somepersoonalla voi olla lähes puoli miljoonaa seuraajaa. Sunnuntai-Hesarissa tänään Lakko ja Lähiömutsi puhuivat uupumisestaan somettajan työhön. Taviksellekin somettaminen voi välillä tuntua raskaalta. Monet ihmiset kaipaavat jälleen someaikaa edeltänyttä oman elämän elämistä ja ajan jakamista todellisten läheisten kanssa, selviää Me Naisten kyselyssä.

Missä someton syyskuu epäonnistui

En tiedä tuttavapiiristäni ketään, joka olisi osallistunut somettomaan. Tipattomaan tammikuuhun muutama tuttu sentään ainakin vielä tammikuun alussa aina kertoo osallistuvansa. Kuten muutkin totaalikieltoni, täysi somettomuus syyskuussa siis epäonnistui. Kärvistelen monta kertaa vuodessa myös vaatteidenostokiellon kanssa, joka aina loppuu lyhyeen. Huomasin haasteen elokuun viimeisenä päivänä, joten en ehtinyt juurikaan suunnitella, kuinka hoidan blogini ja blogin Facebookin ja Instagramin päivityksen, jos olen someton kokonaisen kuukauden. Lisäksi perustin Instagram-tilin vasta elokuussa ja halusin lisää seuraajia. Jatkoin siis normaalia päivittämistahtia – blogipostaus kahdesti viikossa ja lisäksi muutama julkaisu viikossa Instassa ja Facebook-sivulla. Henkilökohtaista Facebookiani päivitän muutenkin harvoin ja seuraan sitä kautta lähinnä uutisia, kiinnostavia tapahtumia ja muutamaa ammatillista tai vapaa-ajan ryhmää. Kun hilluin lukemassa usean päivän kaveri-, ryhmä- ja uutispäivitykset kerralla, opin erottelemaan tärkeät ja vähemmän tärkeät jutut toisistaan. En myöskään enää  aktiivisesti seuraa kuin muutamaa ryhmää ja sivua, vaan käyn ryhmässä tai sivulla erikseen silloin, kun on tarvetta. Aloitin syyskuussa uuden sivutyön, jossa pääasiallinen viestikanava on WhatsApp, ja työviestejä voi tulla jo aamuseitsemältä tai välillä viikonloppuisinkin. Onneksi olen jo pidemmän aikaa hiljentänyt lähes kaikki WhatsApp- ja Messenger-viestiketjut ja pidän puhelimen lentokonetilassa öisin. Tavoitettavissa ei ole pakko olla koko ajan eikä kaikkeen tarvitse reagoida ollenkaan.

Missä someton syyskuu onnistui

Opettelin viivyttelemään sitä hetkeä, kun tarkistan somen. Ei enää ensimmäiseksi herätessa eikä viimeiseksi illalla. Tärkein asia minulle oli huomata, kunka helposti otan kännykän käteen ja alan selailla nettiä tai etsiä tietoa, vaikka tarkoitus olisi tehdä jotain muuta. Kun voisin vain olla ja katsoa ympärilleni vaikkapa kahvilassa tai bussissa ja havainnoida ympäristöäni. Kuinka helposti keskeytän itse itseni, vaikka maailma ei vaatisi minua reagoimaan välittömästi esimerkiksi viestiin. Tietoisuus siitä, kuinka levoton saatan olla, kun huomaan jonkun tuttavan tehneen jotain kivaa ja minä olen vain elänyt perusarkea. Välillä ärsyttää se, että tulee viestejä ja välillä se, ettei tule keltään mitään. Mistä olen jäänyt paitsi, kun en seurannut maailman menoa pariin päivään? Miksi sain vain pari tykkäystä päivitykseen? Sellainen on ihmismieli. Saatan luulla, että multitaskaan menestyksekkäästi, mutta usein huomaan, että oikeasti tehokkuutta olisi tehdä yksi asia kerrallaan loppuun asti. Laitankin välillä netin pois päältä, jos haluan keskittyä kunnolla hyvään kirjaan tai ystävän tai poikaystävän seuraan.

En ole jättämässä somea. Totuus kuitenkin on, että olen niin hajamielinen, että ilman Facebookia olisin hyvin pihalla tapahtumista ja selailisin silti muualla netissä uutisia ja menovinkkejä. Facebook kokoaa hyvin asioita yhteen paikkaan sen mukaan, mitä itse haluaa seurata. Instagram on hyvä hetkien kuvamuotoiseen tallentamiseen. Mainokset ovat ikävä lisä ja usein turhia, mutta ilmaisissa palveluissa niitä vain tuppaa olemaan. Minulla on muutamia kolmikymppisiä kavereita, jotka eivät suostu hankkimaan älypuhelinta tai joku on hylännyt Facebookin, joten viestinnässä Messenger tai sähköposti pysyvät käytössä suosikkini WhatsAppin rinnalla.

Näin opettajan ja joogaohjaajan näkövinkkelistä jokainen läsnäoleva hetki enemmän ja ”multitaskaava” somehetki vähemmän on plussaa. Jokainen voi miettiä, mihin puhelimen ja päätelaitteiden räpläämisen sijaan voisi käyttää aikaansa enemmän – perheelle, parisuhteelle, liikkumiseen ja ulkoiluun, ruoanlaittoon, kirjojen ja lehtien lukemiseen, lepoon ja nukkumiseen? Ja kun mietin, mikä minua rauhoittaa ennen nukkumaanmenoa, se ei ole blogien, uutisten tai somen lukeminen vaan seuraavan päivän visioiminen ennakkoon, kirjan lukeminen tai jooga tai pelkkä venyttely. Kiitollisuus siitä, että oli tämä päivä ja usko siihen, että huomisestakin tulee hyvä päivä.

 

 

Jos seurailet somea, Facebook-sivuni ja Instani on @lentavajoogamatto. #Menemetsään-kampanja 24.9. – 7.10. hyödyntää positiivisella tavalla nettiä ja somea kutsumalla liikkumaan ulos ja kirjaamaan metsäkäynnit laskuriin. Yhtenä päämääränä on suomalaisten jokamiehenoikeuksien saaminen Unescon aineettoman kulttuuriperinnön listalle. Kannustan kaikkia lukijoitani osallistumaan ja liikkumaan! Toki se puhelin voi olla ulkoillessa äänettömällä mukana hyvän luontokuvan ottamista varten. Taustaa somettomasta syyskuusta voit lukea aiemmasta jutustani.

Oletko itse muuttanut somen käyttöäsi? Olisiko siihen tarvetta? Mihin haluaisit aikaa lisää?

Hyvää lokakuuta!

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.