VALIKKO

Lentävä joogamatto

17.6.2019 09:24

Mul ei oo kotiseutuu ja muita faktoja minusta ja blogistani

 

Mul ei oo lapsuudensankarii, laulaa Vesala. Ei ole minullakaan, eikä edes varsinaista lapsuudenkotia tai kotiseutua. Bloggaan ja harrastan enimmäkseen matkailujuttuja, ja olen fyysisesti ja henkisesti levoton ja utelias. Matkailun ja bloggaamisen lisäksi luen ja joogaan paljon, ja nämä kaksi viimeksi mainittua onneksi vähän tasapainottavat ja rauhoittavat meikäläistä.

Suhtaudun aika skeptisesti blogihaasteisiin, mutta tässä oli juuri minua kiinnostavia ja blogini keskeisiä aiheita. Lisäksi päätin tarttua tähän senkin takia, että tämän Sunshine blogger award-haasteen heitti ystävä, opiskelukaveri ja lempibloggaajiini kuuluva Laura/Tässä kaupungissa tuulee aina.

Mikä on blogisi tarina ja kuinka se alkoi?

Aloin kirjoittaa Lentävä joogamattoa-blogia kevättalvella 2018, kun minulla oli pitkääääääästä aikaa hyvin vapaa-aikaa ja ylimääräisiä voimavaroja. Olin lukenut blogeja noin vuoden, ja tuntui, että minullakin olisi jotain sanottavaa. Aluksi kirjoitin paljon matkoista, hyvinvoinnista ja liikkumisesta sekä työstäni opettajana ja ajankohtaisista asioista, mutta syksyllä otin mukaan kirja-arvostelut, koska luen muutenkin paljon. Blogi liikkuu nykyään viikottain matka- ja kirjateemoissa, ja välillä jaan hyvinvointi- tai ruokavinkkejä. Somekanavissa jaan asiaa enemmänkin, koska en viitsi päivittää blogia yli kahta kertaa viikossa. Näin pidän blogin sisällön laadukkaampana. Olen tarkka siitä, mitä kirjoitan, enkä esimerkiksi halua ongelmia töissä tai ihmissuhteissa blogin takia. Persoonani kukkii parhaiten Insta-tarinoissa.

Myönnän, että jos olen joskus miettinyt, teenkö jonkin asian, olen saattanut päätyä tekemään sen osittain blogin ja somen takia. Yhteistöitä teen aika vähän: toisaalta en halua blogin täyttyvän kaupallisuudesta ja oman ääneni hukkuvan, toisaalta yhteistyöt ja niiden hankkiminen vievät paljon aikaa. Pienen blogin pitäjä etsii usein itse omat yhteistyöt eikä niitä tarjota jatkuvasti.

Mitä intohimo tarkoittaa sinulle?

Halua tehdä enemmän kuin minimi, innostuen ja ilolla. Joskus intohimo asioihin vähenee ja häviääkin, ja silloin yritän saada kipinän taas syttymään tai vaihdan intohimon kohteita. En voisi esimerkiksi tehdä työtä, joka ei ole minulle merkityksellistä. Intohimo on elämänhalua ja uskoa siihen, että tämä asia kannattaa. Parisuhteessa intohimo on tärkeää, mutta pitkässä suhteessa se on myös vaikkapa henkistä läheisyyttä ja toisen kunnioittamista. Intohimoni asioihin, kuten bloggaamiseen, vaihtelee ja heittelee eli sen määrä ei ole vakio.

Mitä teet rentoutuaksesi?

Joogaan, olen yksin, syön hyvin, juon viiniä tai kahvia, näen läheisiä, liikun, katson hyvän leffan, luen kirjaa tai lehteä, lähden matkalle, jään kotiin, yritän rauhoittaa mieleni. Rentoutumisen muodot vaihtelevat ihan sen mukaan, millainen elämäntilanne on menossa ja mitkä omat tarpeet on sillä hetkellä. Minulla on itseäni paljon vanhempi veli ja melko iäkkäät vanhemmat, joten olen ollut lapsesta asti paljon yksin. Olen tilanteesta riippuen tosi sisäänpäin kääntynyt tai opitusti ja hieman pinnistellen sosiaalinen. Mulle rentouttavaa on se, että saan itse määritellä ajankäyttöni. Tämä on melko helppoa, kun meillä ei ole lapsia.

Viimeisin matkasi?

Ulkomailla Montenegron joogamatka. Tänä vuonna olen ollut ulkomailla neljä kertaa: kerran Vietnamissa ja kolmesti Euroopassa. Kotimaassa matkustelen paljon sekä yksin että puolison kanssa, koska sukulaiset ja ystävät ovat hajallaan, ja viimeksi bloggasin kotimaanmatkailusta Kuopion-vinkkejä. Minusta on yhtä lailla mukava vierailla Helsingissä kuin ulkomailla ja landella appivanhemmilla kuin Singaporessakin. Mulla ei riitä ymmärrystä sellaiseen, ettei koskaan haluta jättää omaa kotikuntaa.

Matkustatko yleensä yksin vai ryhmässä?

Riippuu. Enemmän yksin, koska ärsyynnyn nopeasti aikataulujen ja muiden asioiden säätämiseen toisten kanssa ja koska haluan matkustaa melko usein. Puolison kanssa matkustan enemmän kuin ystävien kanssa (koska mieltymykset on riittävän samankaltaisia). Tyttöjen reissut olisi kyllä mukavia, ehkä pitää odottaa vielä hieman, että ystävien lapset kasvavat tai suunnitella vähän paremmin. Yksinäni saatan varata matkan lyhyelläkin varoitusajalla. Laitan mieluummin rahaa asumismenojen jälleen matkailuun kuin uusimpien tavaroiden hankkimiseen. Ostan henkistä pääomaa.

Unelmakohde, jonne olet aina halunnut matkustaa?

Näitä on monta, mutta ei mitään sellaista once in a lifetime-juttua. Viime vuoden New Yorkin-matka oli monen vuoden unelmien täyttymys. Samoin eka Euroopan ulkopuolinen matka (vasta 30-vuotiaana), silloin Kiinaan, missä kävimme muun muassa Kiinan muurilla. Olen aika monesta mantereesta kiinnostunut, ja välillä suurkaupungit kutsuvat ja välillä pienemmät piirit.

Mikä on viimeisin kirja, jonka olet lukenut?

Johanna Elomaan Säästä ajatuksesi eläviä varten. Päätin tietoisesti alkaa lukea enemmän suomalaista. Elomaan kirjassa myös matkailtiin Aasiassa ja kasvettiin ihmisenä, kiinnostavia teemoja. En lue puhdasta viihdekirjallisuutta, vaan haluan oikeastaan aina, että kirjalla on jotain sanottavaa. En katsoa TV:stäkään mitään täysin älyvapaata. Olen innostunut tekemään kirjoista myös IGTV-videoita.

Lempikirjallisuudenlajisi?

Luen romaaneita, self helpiä ja silloin tällöin tietokirjoja (eniten psykologista tietokirjallisuutta). Perus proosa on lemppari. Runoihin mun pitkäjänteisyys ei riitä ollenkaan.

Mitä tykkäät jakaa sosiaalisessa mediassa?

Julkisessa Facebookissa ja Instagramissa enimmäkseen blogipostauksiani tai arjen hauskoja sattumuksia. Huonoa mieltä en halua tietoisesti kenellekään tuottaa. Henkilökohtaisessa Facebookissa saatan jakaa joskus joitain uutisia ja puheenaiheita, jotka voivat olla melko kärkkäitäkin. Julkisessa somessa ja blogissa en halua tuhlata aikaa ja energiaa negatiiviseen kommentointiin ja vihapuheeseen, joten pyrin valitsemaan myös aiheeni ja ilmaisutyylini harkiten. Omalla Facebook-tililläni on alle 110 kaveria, koska lopulta olen aika yksityinen tyyppi ja väsähdän jatkuvaan verkostoitumiseen nopeasti.

Mikä on suhteesi asuinpaikkaasi?

Minulla ei ole yhtä kotiseutua. Koti on siellä, missä asun. Työpaikka määrittää pitkälti, missä asun. Minulla ei ole lapsuudenkotia tai kotiseutua, koska vanhempani ovat aina muutelleet paljon. En tiedä, onko tämä hyvä vai huono asia. Olen asunut Pohjois-Savossa, Etelä-Karjalassa, Kymenlaaksossa, Keski-Suomessa ja Etelä-Pohjanmaalla. Kotikotini on omakotitalomme, jonka olemme omistaneet 7,5 vuotta, mieheni kotikoti taas on vanhempiensa tila landella. Työkämppä taas on vain asunto, jossa kaikki huonekalut eivät edes ole omia.

Sain juuri töitä toisesta maakunnasta, minne mieheni muutti jo viime vuonna. Sitä ennen haimme töitä ulkomaita myöten, ja halusimme kuitenkin lähelle jomman kumman lähisukua. Jos meillä on joskus lapsi tai vaikka vaan lemmikki, olisi kiva että hoitopaikka ja tuki ja turva olisi vähän lähempänä kuin 150 kilometrin päässä. 15:n Keski-Suomessa vietetyn vuoden jälkeen muutos on iso, vaikka olemme totutelleet tähän uuteen paikkaan jo vajaan vuoden.

Asuinpaikkakunnistani olen jopa inhonnut joitakin ja halunnut kiihkeästi pois, vaikka onnekseni olen aina saanut kavereita kaikkialla. Eniten viihdyin ja runsaimmin sain uusia ihmissuhteita opiskelukaupungissani Jyväskylässä. Olen enemmän kaupunkilainen kuin maalainen, ja kun puoliso on päinvastoin, elämä ei käy turhan helpoksi. Mies halusi talon, mutta mulla edelleen välillä lentää haravat ja ruohonleikkurit kaaressa pöpelikköön, kun kerrostalossa olisi ollut niin huoletonta. Jos toisaalta asuisin vaikka Helsingissä, uuvuttaisin varmaan itseni hötkyilemällä koko ajan kaikenlaisiin kissanristiäisiin, kun isossa kaupungissa aina olisi jotain kiinnostavaa tekemistä.

Minulla on kaikki-mihin-kosken-muuttuu-paskaksi-syndrooma, ja monesti en ole tarpeeksi arvostanut sitä, mitä minä olen, mitä minulla on ja missä olen. Muilla on muka hienompaa. Somessa on roikuttava, koska muuten menee ohi jotain tärkeää. Niin kuin vaikka se oikea elämä.

Mitä haluaisit edistää maailmassa?

Missikilpailukysymys. Varmaan sitä, että ihmiset eläisivät ja antaisivat toistensa elää loukkaamatta muita. Ettei tavoiteltaisi vain omaa etua vaan yhteistä. Ettei aina arvosteltaisi muita tietämättä edes puolta niiden muiden asioista. Että bloggaajanakin olisit joku, vaikka sulla on reilusti alle 500 seuraajaa. Live and let die.

Seuraile blogia Instassa, missä järjestän arvonnan, jos 500 seuraajan raja ylittyy, ja Facebookissa, jossa arvonta, jos 300 seuraajaa ylittyy.

Ottaako Kirsi/Kirsin Kuntopiiri haasteen vastaan? 🙂

Kuvat: Kuortane (uusi koti), Äänekoski (vanha koti), Lehtimäki (miehen kotikoti), Kuopio (mun lähisuvun koti)

Kommentit

  • Mimmu / places

    Oot vähän niinkun muuttolintu, koti on siellä missä millonkin oot.
    Oot kyllä niin monessa eri paikkaa ja eri puolella Suomee kerennyt asustamaan. Huh!
    Mulla taitaa olla vaan 4-5 paikkaa yhteensä, joista parissa muutaman vuoden ja toisissa yli 10 – ja 20 vuotta!
    Oon ottanut osaa ite joihinkin blogihaasteisiin, niitä on kyllä välillä hauska tehdä.
    Niistä myös oppii paljon kirjottajasta.
    Ja näin pääsin tutustumaan sunkin blogiin, joka ei ollut entuudestaan tuttu!
    Sulla on samantyylinen matkustustyyli sen suhteen että tykkään reissata eniten pelkästään mun poikaystävän kanssa, sen kanssa natsaa mielenkiinnon kohteet ym eikä tartte säädellä eri aikatauluja ja mieltymyksiä.
    Mä haaveilen omasta talosta, vaikka koko ikäni kerrostalossa oon asunukkin, ja veikkaan et kävis just kun sulla lentäs vehkeet pöpelikköön kun rupeis hommat turhauttaa

     0
    • Lentävä joogamatto

      Olethan sinäkin muutellut. Mullekin tulee Suomessa vasta kuudes paikkakunta ja ulkomailla on ollut lyhyitä, muutaman kuukauden pätkiä opiskeluaikoina.
      Blogihaasteet on joskus ihan ok, mutta enemmän tykkään jakaa tietoa, kuten matka-, kirja- tai reseptivinkkejä.
      Puolison kanssa matkaamisessa on se hyvä juttu, että osaa aika hyvin ennakoida, milloin tarvitaan omaa aikaa ja mitä kumpainenkin haluaa tehdä. Naistenpuoleisten kavereiden lukeminen ei ole yhtä helppoa kuin puhkitutun kumppanin 🙂

       0
  • Kirjarakkautta

    Ihana postaus! Siinä olisi paljonkin kommentoitavaa. Itse taas olen kyllä ”jostain kotoisin”, mutta mielelläni en olisi koskaan ollut sieltä kotoisin 🙂 Aikuisena olenkin ollut juureton ja harhaillut siellä täällä, kunnes menin naimisiin hyvin paikallaan pysyvän miehen kanssa…! Meilläkin on niin, että minä olisin enemmän kaupunkilainen, mutta hän on maalainen – ja maalle sitä taidetaan nyt jäädä. Pääseehän täältä sentään tekemään reissuja kaupunkeihinkin joskus! Sen kotiseutuni kanssa olen alkanut päästä vähän ”sovintoon” vasta ihan viime aikoina… (Kun bloggasin kerran Marko Annalan Värityskirjasta, silloin taisin kertoa jotain ”kotiseuturakkaudesta”!!)

    Bloggaaminen on kyllä ihana harrastus, ja sitä kautta on tutustunut samanhenkisiin ihmisiin niin blogin itsensä kuin somen kautta. Ilman blogia en edes tuntisi juuri ketään kirjaihmisiä… Joten olen kyllä aika onnellinen tästä harrastuksesta, monestakin syystä! Introvertti minäkin kyllä olen ja väsynkin välillä someen, koska eihän siellä kaikki ole pelkästään positiivista.

    Sinun blogisi on ihanan monipuolinen: kirjat, matkat ja kaikki muu! Matkablogia olisi muuten ihana pitää. Ehkä jos olisin sinkku, voisin harkita sellaistakin… Nythän matkustelen lähinnä Suomessa ja kirjojen kautta maailmalla. Suomessakin kyllä riittää tutkittavaa. Nuorempana tuli tehtyä niitä maailmanmatkojakin kyllä.

     0
    • Lentävä joogamatto

      Kiitos kovasti ihanasta kommentista! Kommentit ja keskustelu on mielestäni bloggaamisen parhaita puolia: vaikka teksti saisi vain muutaman kymmenen lukijan, niin se piristää jo kovasti, että joku viitsii kommentoida jotakin. Mitä tekisin tuhansilla lukijoilla/teksti, jos kukaan ei edes painaisi sydäntä tai kertoisi, mitä ajatuksia teksti herätti? Ja todellakin tuo verkostoituminen vaikka kirjaharrastajien kanssa on mukavaa 🙂
      Tuosta kotiseutuasiasta: erehdyin kerran sanomaan yhdelle savolaiselle työkaverille, että synnyin Kuopiossa ja olen kotoisin Leppävirralta. Hän oli itsekin sieltä ja sanoi jotain, että kyllä leppävirtalaisen pitäisi se ja se tietää. No, pyörin siellä 2-vuotiaaksi asti, niin eipä Leppävirta ole mulle muuta kuin merkintä passin syntymäpaikkana 🙂
      Isälleni olen varmaan ikuisesti käärmeissäni, ettei koskaan voitu asua millään isolla paikkakunnalla.

       0
  • Kiinnostavaa aina lukea bloggaajien taustoja. Noita syitä blogin aloittamiselle on varmasti juuri yhtä monta kuin on bloggaajiakin. Rakkaus lajiin on kuitenkin oltava, jotta minkäänlaista jatkumoa pystyy tekemään.

    Aloin itsekin pohtia heti omia vastauksiani. Saa nähdä, saisinko niistä ihan kirjoituksen aikaan, vai vievätkö kesäkiireet mennessään.

     0
    • Lentävä joogamatto

      Niin totta, että rakkaus lajiin oltava bloggaamisessakin. Ja syitä blogata on yhtä montra kuin bloggaajia. Jotkut tekevät tällä rahaakin, mä lähinnä pidän hauskaa ja ilmaisen itseäni. express yorself, don’t depress yourself, sanoi Madonna 🙂 Sain juuri ekan bloggaajakorttini ja kyllähän se kivalta tuntuu.

       0
  • Pirkko / Meriharakka

    Joogamatkat ovat varmaan kivoja, jos oikeasti on jo harrastanut ja harrastaa joogaa. Välillä minua on naurattanut tarinat, joissa pitää lähteä Intiaan asti joogaamaan, vaikkei ole sitä Suomessa koskaan tehnyt!

     0
    • Lentävä joogamatto

      Totta, mun mielestä yleensäkin kannattaa miettiä, lähteekö tekemään jotakin vain, koska se kuulostaa hienolta ja on muodissa vai tekeekö sitä sen takia, että se on itselle tärkeää. Minä harrastan ja opetan joogaa muutenkin, joten kun Montenegro kiinnosti joka tapauksessa ja on lähellä lyhyen lentomatkan päässä, yhdistin kaksi lempiharrastusta: joogan ja matkailun. Mutta jooga/meditaatio Intiassa on kyllä aikamoinen klisee, toki joogan syntyseutu on Intiassa.

       0
  • Tämä oli musta kiva blogihaaste. Tuo on mielenkiintoinen näkökulma ettei ole kotiseutua. Itselle vaikea kuvitella miltä se tuntuu, kun on viidennen polven stadilainen ja se on vahvasti osa identiteettiä.

     0
    • Lentävä joogamatto

      Mäkin välillä haluaisin, että olisin selkeästi jostain kotoisin tai että sukulaisia olisi ihan lähellä, että voisi vaikka vaan piipahtaa nopeasti kahville suunnittelematta ja ilman pitkää ajomatkaa. Mutta tuleepa maakuntamatkailua ja niitä Helsingin-reissujakin, onneksi sukua sielläkin :

       0

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.