VALIKKO

Lentävä joogamatto

4.6.2018 14:34

#Olisinpatiennyt

 

Viime päivinä on vietetty ammattiin valmistuvien päättöjuhlia ja ylioppilaiden lakkiaisia, ja itsekin opettajana minulla on mahdollisuus osallistua kouluni kevätjuhlaan vuosittain. Toiselta asteelta  valmistuvalla on elämä edessään vielä kouriintuntuvammin kuin nuoremmalla oppilaalla, koska hän on ikänsä puolesta jo aikuinen, mutta elämänkokemukseltaan vasta polkunsa alussa. Lisäksi kesä on häiden ja rippijuhlien ruuhka-aikaa. Mietteet elämän nivelvaiheista, muutoksesta, kasvamisesta, arjesta ja juhlasta ovat siis olleet mieleni päällä. Tämän postaukseni varsinaisena innoittajana toimii 31.5. Hesarissa julkaistu juttu, jossa psykoterapeutti Maaret Kallio haastatteli tunnettuja suomalaisia siitä, mitä he sanoisivat nyt vuosikymmeniä myöhemmin nuorelle itselleen. Juttu aloitti somen eri kanavissa #olisinpatiennyt-kampanjan, jossa julkisuudenhenkilöt ja tavikset antoivat itselleen neuvoja nykyisellä elämänkokemuksellaan ja toisaalta myös uudestaan asettautuivat nuoren asemaan. Maaret Kallio valotti ajatustaan jutun ja kampanjan taustalla:

”Toivon, että tällä somekampanjalla saavutettaisiin se, että nuoret saisivat valtavan määrän viestejä aikuisilta”, Kallio sanoo. ”Että aikuiset menisivät nuoren rinnalle. Mutta myöskin, että aikuiset näkisivät nuoret vähän erilailla.”

Päälle kolmikymppisenä ja lähes 9 vuotta sitten ammattiin valmistuneena opettajana en pidä itseänä vieläkään kovin aikuisena tai kokeneena. Nuoret ovat mystinen mutta kuitenkin niin samaistuttava asiakaskunta. Kasvattamisesta ja ihmisyydestä ymmärrän koko ajan enemmän, koska kolme vuotta sitten nurkan takana vaaninut uupumus pakotti työstämään omaa itseä, vaihtamaan alaa vuodeksi ja miettimään, entäs nyt. Myös erittäin kompleksinen ihmissuhde tuli tuolloin päätökseen, kun äitini kuoli. Omista lapsista ja häistä ajatus konkretisoitui vasta ehkä vuosi sitten, sitä ennen oli tärkeää vain, että on poikaystävä, työ jossa viihtyy ja saa toteuttaa itseään vapaa-ajalla. Toiset meistä kypsyvät asioihin nopeammin, toiset hitaammin, ja vaikka saatan pienemmissä asioissa toimia impulsiivisestikin, perusarvojen äärellä harkitsen pitkään ja hartaasti. Mitä siis sanoisin nyt teini-ikäiselle tai Anjalankosken lukiosta tai Jyväskylän yliopistosta valmistuvalle, nuoremmalle itselleni? Olisinpa tiennyt, että:

– asiat kannattaa ottaa ja tehdä tosissaan, muttei ottaa niitä tai itseään liian vakavasti
– puhu asiat halki ja suoraan, jossittelu vie vain aikaa ja energiat
– konmaritus, karsiminen ja siivoaminen toimii myös ajankäytössä ja tunteissa: poista turhat ihmiset, sovellukset, somekanavat ja tavarat elämästäsi ja huomaat vaikutukset myös mielessäsi
– äskeisen siivouksen jälkeen oikeasti käytä niitä tavaroita, seuraa niitä asioita ja pidä yhteyttä niihin ihmisiin, jotka säilytit elämässäsi
– Suomi on koulutusyhteiskunta ja jos oma ala ei löydy heti, etsi vielä tai hanki sivutyö, jolla testailet jotain toista juttua
– varmoja työpaikkoja ei ole, mutta sitten luodaan uusia tai yritetään jotain muuta
– löydän kyllä poikaystäviä ja myös sen yhden ihanan, josta ei tarvitse muuttaa kovin paljon asioita (ja on se niin jäärä, että tiedät kyllä, että se rakastaa sen kerran, kun se joustaa periaatteistaan)
– jos välität, ei on joskus myös ehkä mutta todennäköisesti silloin tällöin myös kyllä
– kun tienaa omat rahat, ei tarvitse selitellä yhtään. Mitään. Kenellekään.
– matkalle pakkaaminen ei helpota koskaan, jos et tingi periaatteesta ”kaikkien vaatteiden, kenkien ja laukkujen on sovittava toisiinsa myös reissussa”
– talvet muuttuu vuosi vuodelta ankeammaksi, osta siis se lomaosake
– ei tarvitse treenata hulluna, ettei lihoisi tai pää hajoisi
– kolmikymppisenä olen paremman näköinen ja paremmassa kunnossa kuin teininä
– lue nukkumaan mennessä mieluummin kirjaa tai puolison ajatuksia (ja sitten kysy, mitä se ajattelee) äläkä roiku somessa, ei siellä mitään uutta ole
– jooga ja kahvi ratkaisee useimmat ongelmat
– pysyn prinsessana, vaikka elämä yrittäisi pakottaa minulle moottorisahaa käteen (no ei se edes lähtenyt käyntiin)
– minun vanhempieni ongelmat eivät ole minun ongelmiani, enää
– keskity siihen, mitä teet ja yritä eliminoida häiriötekijät tai tee asia suosiolla myöhemmin
– säilytä toivo, vaikka usko ja rakkaus menisivät
– ihmisiä syntyy ja kuolee, toivota tervetulleeksi kunnolla ja hyvästele kunnolla

 

#olisinpatiennyt-kampanja

Hyvää lomaa ja kesää lukijoilleni! Blogi palailee lomilta kesäkuun puolivälissä ja luvassa on New Yorkin matkapäiväkirja ja vinkit 🙂

 

 

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.