VALIKKO

Lentävä joogamatto

29.1.2019 14:48

Opintovapaasta potkua ja uusia näkymiä työuralle

Olen nyt opintovapaalla kolmatta viikkoa ja minulle kuuluu todella hyvää. Rankan syksyn jälkeen olen täynnä puhtia ja oppimisen iloa. En ole tehnyt yhtään lasta, joten äitiys- ja hoitovapaata en ole pitänyt. Sen sijaan pidin vuoden virkavapaan jo vajaan kuuden vuoden opettajan uran jälkeen. Tuolloin opintovapaan saamisen ehdot eivät vielä täyttyneet minulla ja sain lisäksi mahdollisuuden tehdä sivutyötäni päätoimisesti. Ehkä hieman ironisesti olen jäänyt kummallekin vapaalleni juuri pari kuukautta ennen tai jälkeen lakisääteisen kokemuslisän saantiani eli juuri silloin, kun palkkani on noussut tai olisi noussut. Toimintani ulospäin näyttää joskus ehkä vähän tempoilevalta ja harkitsemattomaltakin, mutta taustalla on aina suunnittelua ja hyvä tahto, yleensä osaamistakin mutta toisinaan vaan hieman liian paljon toimintaa kerralla.

 

Liikuntatöistäni, liian täyden elämän ja toistuvan itsensä uuvuttamisen taustoista olen kirjoittanut enemmän kevään ja kesän 2018 jutuissa (arkisto), mutta nyt haluaisin keskittyä tähän vuoteen ja opintovapaaseen. Kiinnostuin jo viime kesänä etäopinnoista Jyväskylän yliopistossa. Minulla oli muutamakin kiinnostava humanistinen ainevaihtoehto, mutta huolellisen harkinnan jälkeen päädyin erityispedagogiikan perusopintoihin. Ne voi tehdä täysin etänä tentteinä, etätentteinä, verkkokursseina ja verkkotehtävinä. Täydellistä, kun on ehtinyt opetella säännöllistä etätyöskentelyä päivätyössä jo lähes vuoden ja kun sattuu olemaan introvertti erittäin paljon sosiaalisuutta arvostavassa työssä.

 

Minulla on kokemusta opiskelusta työn ohessa ja se on tuntunut aina tosi vaativalta: kokonaiskuormitus opettajan työn, liikunnanohjausten ja hyviin tuloksiin nopeasti opinnoissa tähtäävien odotusteni ristipaineessa. Vaikeus sanoa ”ei” yhdistettynä uteliaaseen mieleen on isompi kuormittaja kuin toisten ihmisten odotukset – kukaan ei vedä rajojasi kuin sinä itse. Edelliset opintoni joogaohjaajaksi sujuivat hyvin ja opettivat tärkeitä taitoja ja asenteita myös laajemmin itseä ja muita kohtaan, mutta ahnehdin taas ohjaustunteja ja -paikkoja aivan liikaa. Personal training- ja ravinto-opintojen aikana vedin itseni aikamoiseen ylikunto- ja ylirasitustilaan ja kärsin myös itselleni harvinaisesta unettomuudesta. Olen vuosien saatossa myös vetänyt bodybalancea kuumeessa tai migreenin jälkeen, sisäpyörää flunssassa ja mennyt lukemattomat kerrat päivätöihin aivan räkäisenä. Kun olen niin korvaamaton. Myös pari viikkoa sitten opintovapaata aloittaessa tuo tuttu tunne tuli taas: vahtasin kännykän WhatsAppia ja työsähköpostia sekä Wilmaa, kun olen varmaan jättänyt vaillinaiset ohjeet sijaiselle ja osaako ne nyt siellä töissä varmasti hoitaa kaiken. Toisella viikolla pystyin jo keskittymään yliopiston ohjeisiin opinnoista, aloin vihdoin myös ymmärtää ohjeet ja aloitin kurssikirjallisuuteen tutustumisen, lukusuunnitelman teon ja kouluvierailujen sopimiset.

 

Etätyöskentely on yleistynyt, ja kirjoitin siitä syyskuussa. Ainakin omalla kohdalla etätyöskentely vaati alussa pitkänkin ajan, että löysin itselle sopivat rutiinit, ajankäytön ja itsekurin. Koen 25 opintopisteen perusopintojen suorittamisen puolessa vuodessa kuitenkin paljon rennompana kuin nykyisen korkeatempoisen työelämän ja koulumaailman, jossa opettamisen lisäksi olet myös sisällöntuottaja, verkko-ope, muutosten keskellä työn ohessa sen kaiken muutoksen haltuunottaja ja usein myös opiskelijoiden mielenterveysongelmien ymmärtämättömyyden, yleisen kouluviihtymättömyyden ja riittämättömän erityisopetuksen syntipukki (no, minulla ei itselläni ole vielä sitä erkkakoulutusta ja peruskoulussa tämä homma vaan on hoidettu niin paljon paremmin kuin muilla koulutstasoilla).

 

Mitä opintovapaa sitten on ja miten sitä saa? Entä opintojen rahoitus? Netistä löytyy paljon tietoa tästä lakisääteisestä oikeudesta, tässä opintovapaa.fi-sivulta löytyvästä tekstistä lyhyesti:

Opintovapaa on Suomessa suunniteltu vapaa, jonka avulla työsuhteessa olevat työntekijät voivat aloittaa tai jatkaa opiskeluita tai muuta kouluttautumista työelämässä ollessaan. Vapaan tarkoitus on siis tarjota opiskelumahdollisuus työssäkävijöille.

Oikeus opintovapaaseen syntyy työntekijöille, ketkä ovat olleet saman työnantajan leivissä vähintään kolme kuukautta. Silloin vapaan pituus voi olla enintään viisi päivää. Yli vuoden ajan samalla työnantajilla olleet työntekijät voivat saada ja käyttää opintovapaata kaksi vuotta viiden vuoden aikana. Sen voi käyttää yhdellä kertaa tai jakaa useampaan jaksoon.

 

Olen itse virassa, ja viimeisimmän vapaani jälkeenkin yhtäjaksoista työhistoriaa on kertynyt jälleen kaksi ja puoli vuotta. Opintovapaalla ei tarvitse opiskella vain säästöjen turvin, vaan siihen voi hakea tukea Työllisyysrahastosta. Omat opintotukikuukaudet kulutin maisterintutkintoon lähes kymmenen vuotta sitten ja vielä hieman opintovelkaa siihen päälle. Tuen ehtona on kahdeksan vuoden työhistoria. Opiskeluaikoina en tehnyt kokopäivätyötä paljoakaan, vaan lähinnä epäsäännöllistä tuntityötä asiakaspalvelussa ja sitten vielä vuoden nollatuntisopimuksella kolmikymppisenä, joten en edes tiedä, milloin omat kahdeksan vuottani täyttyivät. Ei sillä väliä, sillä netissä olevalla Työllisyysrahaston laskurilla saat katsottua oman kuukausittaisen tukesi määrän. Itselläni se on aika tasan puolet palkkatasosta bruttona miinus verot. Sillä pärjää, toki säästöjäkin on hyvä olla.

 

Omat perusrutiinini opintovapaalla menevät näin: herätys klo 7 – 8.30 ja aamupala ja kirkasvalohoito. Taustalla Muumit ja Aamu-tv tai vain uutiset uutissovelluksista puhelimesta. Päivällä en koskaan katso TV:tä tai nettisarjoja enkä mitään parin minuutin somevideota pidempää. Laitan netin usein pois päältä ja joskus myös kännykän äänet. Kotitöitä ja opiskelua. Välikahvit tai -tee. Opiskelua kirjoista ja netistä, sähköposteja. Kunnollinen lounas ja kahvit. Opiskelua ja venyttelyä. Kaupungille käymään tai blogin kirjoittamista. Jos on tiukka deadline, pystyn hyvin elämään hieman sotkuisessa kämpässä. Kun puoliso tulee töistä, en juurikaan enää tee omia hommia, paitsi jos on joku illalla tuleva opiskeluaiheinen webinaari. Välillä asetan liian korkean päivätavoitteen opiskelulle, koska teen paljon muistiinpanoja tai elämässä saattaa olla meneillään jotain muutakin. En kuitenkaan rankaise itseäni vaan tehostan hieman seuraavaa päivää.

 

Tähän asti erityispedagogiikka on ollut todella mielenkiintoista ja huomaan, kuinka vähän sitä aineenopettajaopinnoissa reilut 10 vuotta sitten olikaan. Ainoa tavoite tällä hetkellä on kuitenkin vain hankkia perustietämys asiasta tukemaan kieltenopettajan työtäni. Tänään kuitenkin luin e-kirjana niin tieteellisesti kirjoitetun tylsän artikkelin, että pakenin tänne blogin puolelle ja soimaavaa omatuntoani hiljentääkseni keitän kohta neljännen mukin kahvia ja luen jotain käytännöllisempää toisesta kirjasta! Nyt muistan, miksen koskaan halunnut opiskella maisteria pidemmälle – se halu laittaa asiat heti käytäntöön ja onko tää kivaa tai onko tästä mulle edes jotain hyötyä.

 

Omat tavoitteeni ja ajatukseni opintovapaalla oloon liittyvät vuoden 2019 tavoitteisiini ja arvoihini laajemminkin: tehdä entistä vähemmän eri asioita, tehdä muutamaa asiaa hyvin, karsia pois aika- ja energiasyöppöjä, elää niin kuin itse arvostan ja yritän muita kannustaa/opettaa elämään ja tehdä vain keskinkertaisesti sen, missä se taso on riittävä. Ei siis korkealta, kovaa, täysillä, koko ajan. Ne, jotka tuntevat minua pidemmältä ajalta, kommentoivat minulle välillä, miten jaksan tehdä sen kaiken, mitä teen. Jo pari vuotta olen vastannut, etten jaksakaan. Ärsyttää, että ylitöitä kaatuu niskaan ja säntäilen lisäksi itse haalimaan kaikenlaista eri töihin liittyvää joka vuosi, koska palkka ei aina kompensoi vapaa-ajan menetystä. Blogi ei tuota minulle senttiäkään, vaikka keikun Luetuimmat-listalla joka kuukausi. En viitsi panostaa somenäkyvyyteeni niin paljon, että saisin Instagramiin satoja seuraajia enemmän. Konmaritus, tai miksi sitä ikinä kutsuukaan –  karsiminen – on hyvä tehdä silloin tällöin kaikilla elämänalueilla: tuottavatko nämä asiat, tavarat, ihmiset enää minulle iloa? Ottavatko ne selkeästi enemmän kuin antavat? Onko omat 110 prosenttia syytä alentaa johonkin peruskestävyysalueelle 60-70 prosenttia? Pitää jaksaa puhua puuskuttamatta. Voinko olla hyvä ope, uskottava bloggaaja, rauhaa huokuva joogaope, timmi salitreenaaja, ihana puoliso/ystävä/täti/tytär/sisko, ahkera matkailija, introvertti, ekstovertti, kodinhengetär, kiinnostava asioita seuraava ihminen, hömpän lukija/katsoja yhtä aikaa vai vaihtuvatko roolit elämäntilanteen mukana?

 

Koska olen tavoitteellinen tyyppi, olen tietenkin asettanut itselleni deadlinen ja vara-deadlinen, milloin haluan opintoni valmiiksi. Jossain vaiheessa tarkistan ehkä hieman myös rahankäyttöäni, koska nyt olen toistaiseksi jatkanut kohtuupalkkaa tienaavan kulutustapoja, mikä on varma tapa tuhlata omat säästöt (tästä kokemusta viime vapaalta ryyditettynä yhdellä ison talon kattoremontilla), enkä voi suositella tätä. Valmistelen blogiin myös isompaa muutosta, koska viime kuukausina olen huomannut, missä asioissa haluan ja en halua olla mukana. Tänäkään vuonna en muutu DIY (do it yourself)-ihmiseksi, en esittele koko kotiani tai perheenjäseniäni, en bloggaa meikkaamisesta enkä lähde joka ainoaan bloggaushaasteeseen mukaan. Jos minulla ei ole uutta asiaa, niin ajalta ennen blogini aloittamista löytyy yli 20 vierailtua maata, joista mielellään kirjoitan. Ensi kuussa vuoden ikäistä blogiani juhlistan arvonnalla, kun se ilmeisesti tapoihin kuuluu. Kuulostanko somekriittiseltä? No mähän olen! Seuraile blogia biosta löytyvistä kanavista, ja loppuviikosta palataan lempiteemaani matkoihin! Mahtavaa viikkoa, tammikuun viimeisiä päiviä ja työn/opiskelun/kotielämän iloa!

 

 

Lue myös: Tositarinoita amiksesta

Bloggaamisen sietämätön vaikeus ja helppous

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.