VALIKKO

Lentävä joogamatto

16.8.2018 23:27

Puutarha-, kirppis- ja treeniterapiaa


 

Käsi ylös, kenellä ei elo-syyskuussa ala suorittaminen ja stressikäyrällä ylös ja alas poukkoilu? Koulut, päiväkodit ja monella myös työt ovat alkaneet, ja lomapäivien rauha saattaa unohtua alta aikayksikön. On hyviä päiviä, kun ei ole kiire tai mieli ei luo kiireen tuntua. Sitten on huonoja päiviä, tai iltoja, kuten minulla tänään, kun jupisen ääneen ruohonleikkurille tai pihamme marjapuskalle, että sinäkin vaadit minulta kauheasti aikaa ja mieluummin tekisin jotakin ihan muuta. Töistä minulla on todella hyvä fiilis, ja tuntuu että se mitä harjoitan joogamatolla, siirtyy yhä useammin myös työarkeeni siinä, miten suhtaudun itseeni, muihin ja itse työhön. Mutta miksi tämä rentous on niin hankala saavuttaa vapaa-ajalla?

Onko niin, että vanhat ajatusmallit, vaatimukset ja suorittaminen helposti vain muuttavat muotoaan ja siirtyvät muille elämän osa-alueille?

Puutarhaterapiaa
Ostimme vanhan omakotitalon lähes seitsemän vuotta sitten enkä ole oikein vieläkään tottunut siihen, että elo ei tosiaankaan ole yhtä huoletonta kuin silloin aiemmin kerrostalossa asuessa. On toki se ison talon siivoaminen sisältä, remontointi ja fakta, että keittiönpöydän ympärille kokoontumisia isolla ystäväporukalla on vuosittain yksi tai kaksi eikä jatkuvasti, vaikka tilaa kyllä olisi. Marjoja puskee vanhoista pensaista ja omenoita vanhoista puista sellaisia määriä, että tunnen jääväni niiden äänettömien oksien painon alle: etkö aio tehdä meistä mehua, etkö muka tänäänkään jaksa syödä meitä paria kiloa päivässä joka päivä ja mitä – eikö hilloakaan tänä vuonna? Popsin mieluiten marjoja tuoreina, pakastan niitä kokonaisina ja omenoita ja raparperia leivon piirakaksi ja pilkon pakastimeen. Viime vuonna omenasta tuli ennätyssato ja veimme lähes kaiken mehustamoon, maku vaan ei ollut tasalaatuista. Mansikka-amppeli meni enemmän kukasta kuin ruoasta, koska se tuotti ehkä kolme mansikkaa, kuivahti ja tuotti vielä yhden noin kuukautta myöhemmin. Maahan istutetut salaatin, herneet, kesäkurpitsan ja ruukkubasilikan sain pysymään hengissä, mutta kyllä tämä aikamoista kauhun tasapainoa ja kriisistä kriisiin menoa on. Pitäisikö vain myöntää, että en ole omakotitaloihminen ja muuttaa pienempään asuntoon? Toisaalta välillä on jopa terapeuttista poimia marjoja siitä 50 metriä kotiovesta ja joko kypsytellä jotain tärkeää ajatusta tai vaan keskittyä pää tyhjänä nyppimään karviaisista kumpikin nyppylä pois (voi miksi pitää olla kaksi). Vastaleikatun nurmen tuoksu on aivan ihana, kunhan ruohonleikkuri vain toimisi. Leikkuriin tulee välillä mystisiä toimintahäiriöitä, vaikka mielestäni käytän laitetta ihan normaalisti, ei pitkä johto vaan yksinkertaisesti voi pysyä koko ajan nätisti sivussa ja suorana.

Kirppisterapiaa
Yksi pieni ekoteko oman ruoan kasvattamisen lisäksi on tavaroiden kierrättäminen kirpparilla. Tällä viikolla olenkin töiden jälkeen kuljettanut myyntipöydälle ja rekkiin lisää myytävää repussa polkupyörällä päivittäin. Olen myynyt itsepalvelukirppareilla vuosittain ja netissä monta vuotta, ja nyt ensimmäistä kertaa en tunne halua ostaa sieltä itselleni mitään. En tiedä, kuinka kauan tämä tunne kestää, ja esimerkiksi vaatteita ostin kesällä taas uutena niin paljon, että vanhoja on pakko laittaa eteenpäin. Suomalaiset käyttivät tämän koko vuoden 2018 luonnonvarat noin neljässä kuukaudessa, ja koko maailman ylikulutuspäivä oli äskettäin heinä-elokuun vaihteessa. Joskus kaupoissa kierrellessä tulen pahoinvoivaksi kaikesta tavarapaljoudesta, mitä maa päällään kantaa – kuka sitä kaikkea ikinä tarvitsee? Esimerkiksi kierrättäminen on itsessään pieni asia mutta silti tärkeää. Toki kirpparilla myyminen on omien kaappien siivouksen ohella aina hieman myös omantunnon siivoamista, että olenpa tehnyt jotakin hyödyllistä. Minulle on tosi vaikeaa luopua tavaroista ja asioista ja saatan pohtia ja jossitella pitkään, joten kirppari opettaa minulle myös luopumista. Olen lisäksi kärsimätön, mutta onneksi myyntisaldon voi kysyä vaikka joka päivä, ennen kuin myyntiviikko on edes ohi. Jos joku tavarani pääsee käyttöön jonkun toisen ihmisen ansiosta, olen tyytyväinen, vaikken saisi siitä kummoista rahallista korvausta.

Treeniterapiaa
Meikäläisen pää ja kroppa vaativat liikuntaa lähes joka päivä. En tähtää laihduttamiseen tai kiinteyttämiseen, vaan arkeani ja oloani parantavaan, kokonaisvaltaiseen vaikutukseen. Treeniterapiaa saan ihan joka harjoituskerralla joogasta, ja eniten joogaan kotona netistä valmiita Yogaian tunteja noin joka toinen päivä. Syksyn lähestyessä myös pari ohjaamaani joogan viikkotuntia käynnistyy. Viime aikoina olen joogan lisäksi saanut kicksejä spinningistä ja ohjatuilta lihaskuntotunneilta. Tarkemmin sanoen musiikki saa minut usein innostumaan, liikuttumaan tai innostumaan ja liikuttumaan yhtä aikaa. Täydellisesti tempoon tai fiilikseen sopiva musiikki – sitä ei vaan voi selittää, se täytyy kokea. Tulevana viikonloppuna olen menossa Weekend Festivaliin, ja kuulen livenä miestä, joka oli ohjaamieni jumppatuntien peruskauraa vuosi toisensa jälkeen- David Guetta. Weekendistä tulossa oma postaus siis lähipäivinä, toivottavasti en tunne oloani festareilla Hietsussa aivan ikälopuksi. Hyvää viikonloppua! Jaa ihmeessä omat terapiavinkkisi kommenteissa 🙂

Kommentit

  • Nimetön Soila

    Ihana sinä

     0
    • Lentävä joogamatto

      Kuin myös <3

       0

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.