VALIKKO

Lentävä joogamatto

27.12.2018 14:41

Soolomatkailun hyvät ja huonot puolet

Matkailu avartaa, ja tarvitsen reissuja usein – lähelle ja kauas. Matkustan ulkomaille muutaman kuukauden välein, 4-6 kertaa vuodessa, ja noin puolet reissuista yksin. Luin Adalmina’s Adventures-blogin Anna-Katrin postauksen, jossa hän vastaili hänelle usein esitettyihin kysymyksiin soolomatkailusta. Hän on 35-vuotias sinkku, jonka elämäntapa kyseenalaistetaan aina välillä. Ajattelin tässä availla omia kokemuksiani ja ajatuksiani yksin matkailusta.

Jos minut kahlittaisiin Suomeen vuodeksi, en vastaisi seurauksista. Sain joululahjaksi kirkasvalolampun, mutta se ei poista matkaan lähtemisen syitä: uteliaisuutta, lämmön kaipuuta, etelän värejä ja elämänmenoa, Helsinkiä suurempia pääkaupunkeja, erilaista ruokaa, erilaisia kieliä ja tapoja, sitä tunnetta että on muutakin.

Joka kerta, kun olen lähdössä reissuun, suurin osa keskustelukumppaneista kysyy, mihin ja milloin olette menossa. Oletus tuntuu olevan, että matkaan lähdetään jonkun kanssa. Kaukomatkoille (Kiina, Malesia, Singapore, USA) olen tähän mennessä matkustanutkin aina seurassa, mutta Eurooppa on minusta helppo yksin. Mietin kyllä talvisin jatkuvasti, että lähivuosina on uskallettava Etelä-Amerikkaan tai Aasiaan yksin, sen verran pahoiksi kaamosoireet ovat käyneet. Tällä joululomalla Gran Canaria riittää vielä, mutta ehkä jo lopputalvesta menen jonnekin kauemmas. Seuraava listaukseni on omista ja tuttavien kokemuksista poimittu.

Soolomatkailun huonot puolet:

– Yksin matkustava joutuu usein maksamaan lisämaksun hotellihuoneen vajaakäytöstä, esimerkiksi viikon Kanarian matkalla jopa 250 €, ja muutaman yön hotellilomalla Tallinnassa maksu ollut halvimmillaan yhteensä 40-50 € koko ajalta.

– Valitsen yksin tapahtuvien matkojen kohteet turvallisuus ja helppous edellä: en lähde paikkoihin, mihin pitää tehdä matkustusilmoitus, missä on iso riski luonnononnettomuuksille enkä bilettämään yksin tai uusien tuttavien seurassa.

– Valokuvat itsestä toistavat samaa kavaa: kuvassa omat jalat tai selfie typerällä ilmeellä, missään kuvassa en näy kokonaan.

– Ruoan odottaminen ravintolassa yksin: itse ainakin väsyn helposti katselemaan ympärilleni, vaikka olenkin pohdiskeleva tyyppi ja tykkään tarkkailla ympäristöäni ja miettiä muiden ihmisten tarinoita. Kuitenkin kirja tai kännykän näprääminen auttaa tappamaan aikaa hyvin. Usein juuri ruokaa odotellessa käyn puhelimen lomakuvat läpi ja tuhoan huonot otokset tai lueskelen opaskirjaa.

– Kulkureitit, suunnistaminen, pääsyliput ja aikataulussa pysyminen ovat täysin omalla vastuulla. Tämän takia yksin suosin pakettimatkoja, risteilyjä ja Helsingin-reissuja. Suuntavaistoni on huono, mutta onneksi on Google maps ja olen hyvä ja ahkera selvittelemään asioita etukäteen netistä.

– Kokemusten ja kuulumisten jakaminen muiden kanssa tapahtuu viiveellä ja somen kautta. Kun matkustan yksin, olen lähes päivittäin yhteydessä avopuolisoon tai bestikseen tai postailen someeni välillä jotain. On kuitenkin eri asia voida vaihtaa ajatuksia heti kuin seuraavana päivänä.

 

 

Yksin matkustamisen hyvät puolet:

– Kaiken saa päättää itse eikä tarvitse neuvotella: matkakohde, saako toinen lomaa samaan aikaan, milloin syödään, mitä tehdään, vieläkö jaksaa heilua.

– Ei tarvitse miellyttää ketään: voi pitää tylsiä maleksimispäiviä, ottaa yhtäkkiä retken jonnekin, shoppailla seitsemän tuntia putkeen tai jahdata sitä täydellistä valokuvaa. Toki kirjoitan myös blogia ja sometan, mutta en tee asioita somen takia vaan blogin ja somen sisältö muokkaantuu sen mukaan, mitä muutenkin tekisin.

– Läsnäolo. Ulkomailla en kulje laput silmillä vaan aistit auki. Tutussa ympäristössä on helppo vain tulla ja mennä ilman todellista läsnäoloa.

– En matkoilla yleensä ystävysty kenenkään kanssa enkä aktiivisesti hakeudu muiden seuraan, ja yhteydenpito jää kotiin palattua aina hyvin nopeasti. Introverttinä pidän lahjana sitä, että voi olla yksin olematta yksinäinen. Silloin minä palaudun sosiaalisista tilanteista ja työstäni.

– Parempi itsetuntemus: jos et kestä viikkoa omassa seurassasi, niin koko elämä itsesi kanssa on aika pitkä aika. Olen itse joutunut työstämään tätä paljon.

– Blogiyhteistyö ja asiointi ihmisten ilmoilla: loma-aikana yleensä reipastun kyselemään mahdollisuuksia blogiyhteistyöhön, kun taas töiden ohessa ajatukset tai ideat eivät vain riitä siihen. Ja kun tulee nälkä, on pakko puhua edes henkilökunnalle, vaikka muuten olisit vaan että jättäkää mut rauhaan.

– Suurkaupunkien meno: yleensä kukaan ei tuijota, puhu tai kummeksu yksin olevaa. Pikkukylässä saattaa jo tulla kysymyksiä, kun menet viidettä aamua siihen samaan kahvilaan, kun ei kylässä oikein ole muutakaan auki. On täysin päivästä riippuvaista, alanko jutella vaikkapa kosmetologin, taksikuskin tai paikallisen kahvilanpitäjän kanssa, yleensä paikallisesta menosta tai säästä on helppo turista. Olen tosin keskisuomalaisen Ärrän edessä kahvia juodessa joutunut pakenemaan paikalta, kun paikalliset setämiehet alkoivat jutulle.

– Jos haluaa, yksin ollessa tutustuu paremmin paikallisiin ihmisiin, katso äskeinen.

Joten, yksin vai yhdessä? Molemmat, sanon minä. Muutama vuosi sitten en ollut kovin rohkea lähtemään matkaan yksin. Muistan, että muutama vuosi sitten juttelin erään paljon yksin matkailevan ystäväni kanssa ja hän valoi minuun uskoa. Sen jälkeen en ole paljon kysellyt, voinko lähteä, ainoastaan mieheltäni kevyesti tarkistanut, haittaako jos lähden matkaan yksin. Olin jopa poikaystävän 30-vuotispäivänä reissussa joogamatkalla yksin. Olen blogannut helmikuusta 2018, joten ylihuomenna alkava reissuni on vasta kuudes ulkomaanmatkani (kaikki löytyy blogista: arkistosta NYC kesä-, Barcelona heinä- ja Saksa lokakuulta) ja kolmas soolomatkani sen jälkeen. Ensi vuonna vien blogia enemmän matkablogin suuntaan. Seuraile Instassa @lentavajoogamattoblogi ja Facebookissa @lentavajoogamatto. Entä sinä: matkalle yksin vai seurassa? Millaisia kokemuksia?

Lue aiemmista soolomatkoistani vuonna 2018:

Madeira

Tallinna

Break Sokos Hotel ja Flamingo Spa

Kommentit

  • Christa /Traveldreamer

    Allekirjoitan sekä nuo yksinmatkustamisen miinukset että plussat. Minulla on samat syytkin matkustaa yksin: oma matkakuume on suurempi kuin muiden ja toisaalta matkojen kokeminen yksin on sekin erityisen antoisaa. Jos kaikki matkat olisivat soolomatkoja, niin tuntisin ehkä oloni yksinäiseksi kuitenkin. Tykkään siitä, että minulla on sopivassa suhteessa perhematkoja, kaverimatkoja, puolisomatkoja, soolomatkoja, lasten kanssa matkoja. More is more :).

     1
    • Nimetön Lentävä joogamatto

      Kyllä Christa, on ihanaa tehdä matkoja eri kokoonpanoissa. Juuri eilen juttelin avopuolison kanssa asiasta ja hän totesi hyvin, että seurassa tulee mentyä myös sen oman tutun mukavuusalueen ulkopuolelle ja mentyä paikkoihin, jotka ovat lopulta hyvin kiinnostavia, mutta joihin ei itse valitsisi mennä.

       0
  • Hei, luen juuri Mia Kankimäen ”Naiset joita ajattelen öisin” -kirjaa ja tämä olisi kyllä varmasti myös niin sun juttu: toisaalta matkakertomus, toisaalta self help ja ennen kaikkea tarina huikeista naisista, jotka ovat matkustaneet yksin ihan uskomattomiin paikkoihin. Krooniselle matkakuumeelle tämä kirja ei tosin tee kovin hyvää…!

     1
    • Lentävä joogamatto

      Kiitti Laura vinkistä, mainitsemasi kirja onkin mun luettavien listalla! En edes halua eroon kroonisesta matkakuumeesta, joten Naiset joita ajattelen öisin on ehdottomasti alkuvuoden kirjatapaus mullekin. Nyt on kolme uutta suomalaista romaania yhtä aikaa lainassa 🙂

       0

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.