VALIKKO

Lentävä joogamatto

16.8.2019 17:49

Kirja-arviossa Tara Westover: Opintiellä.

Mitä jos sinulta kiellettäisiin oikeus mennä kouluun, ja kotikoulukin saisi pian väistyä työnteon takia vanhempien yrityksessä? Entä mitä, jos perheessäsi sattuisi toistuvasti onnettomuuksia, työtapaturmia, varustauduttaisiin maailmanloppuun, yksi harjoittaisi fyysistä väkivaltaa ja toinen perheenjäsen henkistä? Mitä, jos olisit portto jo sen takia, että ihostasi näkyi enemmän kuin nilkat? Mitä, jos halusi kouluttautua ja kurottaa ”tavalliseen elämään” tekisi sinusta perheen mustaan lampaan?

Tämä on Tara Westoverin tarina, muistelma vuonna Yhdysvaltojen Idahossa 1986 syntyneen nuoren naisen selviytymisestä ja polusta historian tohtoriksi. Lähtökohdat olisivat ennustaneet hieman erilaista tulevaisuutta: mormoniyhteisössä ääriuskovaisen ja voimakastahtoisen isän tahto on myös perheen tahto. Elämä on Buck Peakilla, vuoren juurella. Naisen – vaimon, siskon tai tyttären – paikka on kotona. Taran perheessä on seitsemän lasta. Tyttären kohtalo on mennä naimisiin ja perustaa perhe. Taran lapsuudenperheen tytöistä toinen täyttää tämän helpon ennaltamäärätyn kohtalon, mutta toinen ei.

Sellaisen minuuden kehittymistä voi luonnehtia monin tavoin. Muuttumiseksi. Muodonmuutokseksi. Valheeksi. Petokseksi.
Minä kutsun sitä opintieksi.

Aloin lukea kirjaa vasta koulunaloitusviikolla elokuussa, vaikka tätä suositeltiin minulle jo viime vuonna. Suosittelija oli opettaja kuten minäkin, nykyään jo ex-kollega, koska vaihdoin juuri työpaikkaa ja kouluastetta. Luin kirjaa paljolti opettajan ja ikuisen opiskelijan näkökulmasta: minulle opiskelu on mahdollistanut kaiken, mitä olen ja mitä teen. Miten oikeus opiskella voidaan länsimaissa evätä joltakin?

Kirja on jaettu kolmeen osaan, jotka jollain tavalla merkitsevät välietappeja. Tara kuvaa välillä, kuinka perheenjäsenillä on aivan erilainen muisto joistakin asioista, ja lukijakin joutuu miettimään, onko Taran versio asiasta totuus. Hän on kirjaa varten haastatellut osaa sisaruksistaan ja näkökulmasta riippuen esimerkiksi lapsuuden tapahtumien muistot eroavat toisistaan paljonkin.

Taralla ja muutamilla hänen nuorimmista sisaruksistaan ei ole edes syntymätodistusta. Myöhemmin myös passin hankkimisesta tulee varsinainen farssi. ”Se, etten tiennyt syntympäivääni, ei tuntunut omituiselta ennen kuin äiti päätti hankkia minulle syntymätodistuksen. Tiesin syntyneeni syyskuun lopulla, ja minä valitsin joka vuosi päivän, joka ei ollut sunnuntai, koska syntymäpäivää ei ole mukava viettää kirkossa.”

Kirja kuvaa hyvin sitä, kuinka Tara alkaa vähitellen kyseenalaistaa perheensä ajattelua ja toimintaa ja kuinka kouluttautumisesta tulee tie ulos ahdasmielisestä ilmapiiristä. Suvi Ratisen Matkaystävä kuvasi lestadiolaisuudesta irtipyristelyä huumorilla, Taran teksti ja tarina ovat puolestaan usein ahdistavia. Kumpikin kirja saa ymmärtämään, että tiivis yhteisö, olkoon vaikkapa uskonnollinen, luo turvaa, yhteisöllisyyttä ja vakautta. Tara Westover ei kuitenkaan tarkoita sanoa, että kirja kertoisi mormonismista tai uskonnosta sinänsä ja että uskossa olevat olisivat tietynlaisia. Hän nyt sattuu tulemaan mormonismin piirissäkin hyvin vanhoillisesta perheestä. Suosittelen kirjaa lämpimästi – Suomessakin, jota koulutusta on arvostettu ja ainakin juhlapuheissa edelleen arvostetaan, on hyvä tajuta ettei koulutus ole kaikkialla itsestäänselvyys, ei edes länsimaissa.

Tara Westover: Opintiellä. Muistelma. (Educated)

suom. Tero Valkonen.

Otava 2018

435 sivua

 

Kommentit

  • Sini

    Vau miten kiinnostavan kuuloinen kirja! Tämä menee ehdottomasti listalleni, josta valitsen kirjoja luettavaksi 🙂

     0

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.