VALIKKO

Lentävä joogamatto

19.3.2019 10:30

Tasa-arvosta ja Minna Canthista

Soolomatkalla Vietnamissa. Haaveiletko sinäkin yksin matkustamisesta?

 

Tänään on tasa-arvon ja Minna Canthin päivä. Aamu-TV:stä omistettiin tänään merkittävä osa Minna Canthille. Yksinkertaistaen Minna Canthin aikana nainen valitsi joko kouluttautumisen ja ansiotyön tai perheen, molempia ei juurikaan ollut mahdollisuutta saada. Minna Canthista piti tulla opettaja, mutta opinnot jäivät kesken, hän meni naimisiin erään yliopistonopettajansa kanssa ja heille syntyi seitsemän lasta. Aviomies kuitenkin kuoli juuri viimeisen lapsen syntymän aikoihin. Canthin haave tehdä jotain muutakin kuin olla äiti ja huolehtia kodista on nykyihmiselle täysin ymmärrettävä. Kotiinjäänti voi kuitenkin myös olla arvokas haave sinänsä. Minna palasi opiskelukaupungistaan Jyväskylästä Kuopioon. Isän kauppa haltuun (tämä ei ollut naisille yleistä tuolloin), ja vuosien aikainen sanomalehtiin kirjoittaminen vaihtui kirjojen kirjoittamiseksi, kun Minna alkoi saada apua jo vanhimmilta lapsiltaan. Varsinkin naisten ja köyhien asema oli keskeistä Minna Canthin yhteiskunnallisessa toiminnassa. Canthista on viime aikoina kirjoitettu paljon, itse luin faktaa ja fiktiota sekoittelevan Rouva C:n alkuvuodesta.

Maailmanpankin tuoreen raportin mukaan maailmassa on vain kuusi maata, joissa naiset ja miehet ovat lain mukaan tasa-arvoisia työelämässä ja Suomi ei ole yksi niistä. Suomen pudotti kärkikahinoista lastensaantiin liittyvä lainsäädäntö. Muilla alueilla Suomi sai täydet pisteet.

Ei ihme, että länsimaissakin, joissa tasa-arvo on suht hyvällä tolalla mutta rakenteissa on vielä monenlaista ongelmaa, syntyy monesti kiistaa tasa-arvokeskusteluissa. Miesten ja naisten välinen tasa-arvo, pienituloisten ja parempituloisten tasa-arvo. Palkka, rekrytointi, työtehtävät, miesten ja naisten työt, kotityöt, lastenhoito, koulutuksellinen tasa-arvo, alueellinen tasa-arvo, ihmisoikeudet. Aihe on laaja enkä mene politiikkaan yhtään pidemmälle. En ota kantaa siihen, pitäisikö lapsia hankkia tai olla hankkimatta, pitäisikö korkeakouluja ja toisen asteen kouluja olla joka niemen notkossa ja miten pitäisi pukeutua. Teen viime vuoden kaltaisen listan oman elämäni ja tuttavapiirin Y-sukupolven noin kolmikymppisten kannalta asioista joita tein sen ansiosta tai siitä huolimatta, että olen nainen. Lue viime vuoden juttuni Asioita joita tein sen ansiosta tai siitä huolimatta, että olen nainen tästä.

-Monet ikäiseni arvostavat edelleen avioliittoa ja perhettä. Tälle kesälle meillä on kolme hääkutsua. Osallistumme mielellämme muiden häihin, mutta meillä menee hyvin avoliitossakin. Rakastan polttareita mutta onneksi kaason tehtävä ei ole langennut minulle koskaan.

-Ne lapset. Siedän, en vihaa. Olen kai aina tiennyt, että herään tähän vasta myöhemmällä iällä tai jätän välistä. Yhteiskunnallinen painostus tässä asiassa ei oikein toimi, harva siellä makuuhuoneessa ajattelee valtion huoltosuhdetta. Ajattelin lakata lukemasta juttuja, joissa muistutellaan hedelmällisyyden heikentymisestä ja laskeskellaan, montako lasta naista kohti olisi hyvä.

-Periaatteessa voi saada uran ja lapset, onnellisen parisuhteenkin. Kotoa en ole saanut esimerkkiä uraäitiydestä mutta Suomessa ei voi välttyä kuulemasta monenlaisista onnistuneista ratkaisuista.

-Kiky tekee mut aika vihaiseksi. Palkkaerot (samasta työstä) tekee mut aika vihaiseksi.

-Äänestän yleensä naista. Positiivista syrjintää?

-Olen kasvanut teollisuuspaikkakunnalla. Pohdin nuorempana vakavissani, opiskelisinko tehdastyöhön (ei kiinnostanut) ihan vain hyvän palkan takia vai menenkö pitkää yliopistopolkua pitkin ja kohti itseä kiinnostavia pehmotieteitä. Opettajuuden ohessa olen säätänyt sivutöitä, varmaan se tehdastyökin olisi ollut ihan jees.

-Ekan poikaystävän kanssa kävin keskustelun, kuka silittää hänen paitansa ja muistaakseni hän päätyi silittämään itse. Toisen poikaystävän kanssa emme päässeet niin pitkälle. Kolmannen poikaystävän kanssa (nykyinen) on se ihana tilanne, että kumpikin pitää silittämistä niin ikävänä, että kumpikin silittää vaatteita todella harvoin, vain omansa ja vain ne vaatteet, jotka muuten näyttäisivät tai tuntuisivat päällä ihan hirveiltä.

-Omakotitaloelämä tuli minulle uutena, kun ostimme talon. Mieheni oli asunut kotikotona omakotitalossa ja haaveillut ostavansa oman kodin vaikka sitten yksin. Minut on kasvatettu kerrostalossa. Niinpä meillä mies tekee kaikkia kotitöitä ja minä vain joitakin. Haluaisin myös myydä talomme (siinä on siltikin hommaa) ja ehkä asua vaihteeksi vuokralla.

-En tee käsitöitä. Vihaan niitä, en osaa, en viitsi. Vaatteiden parsiminenkin saa usein odotella pidempään. Perintö-Singer on meillä pöytänä.

-Innokkaimmat ovat alkaneet jo vaihtaa sisäkukkien multia. Hirveä vaiva, katso edellinen. Mies googlasi eilen, että meidän kaikki kukat ei olekaan anopinkieliä vaan osa on anopinhampaita. Sitten on se kultaköynnös, joka ei onneksi kasva.

-Meikkaaminen on vähän niin kuin takin tai hatun käyttäminen: ilmankin voi pärjätä mutta se tekee loppusilauksen. En seuraa meikki- ja kosmetiikkauutuuksia enkä bloggaa niistä.

-Kun sisustan kämpän kerran kivasti, niin sillä mennään sitten pitkään. Välillä vaihdetaan järjestystä, jotta homma toimii paremmin. Mitkä on kevään sisustustrendit? En minä tiedä!

-Naisena on ihana saada valita housujen, hameen ja mekon väliltä. Korkojen ja korottomuuden. Laukun ja repun väliltä. Taskujen ja laukuttomuuden.

-Minulla ei ole ajokorttia. Ei ehkä olisi, vaikka olisin mieskin. Tunnen eri ikäisiä naisia ja miehiä, joilla ei ole ajokorttia. Voitteko lakata painostamasta meitä, että ette kyllä mitenkään pärjää ilman korttia? Watch me, kohta 34 vuotta menty ilman.

-Poikavaltaisessa koulussa ja miesvaltaisessa työyhteisössä olen muuttunut rohkeammaksi ja äänekkäämmäksi. Välillä en ymmärrä joitain asioita yhtään enkä osallistu kaikkiin keskusteluihin. Toisinaan teinipojille pitää muistuttaa, miten nuorelle naisopettajalle voi puhua. Mutta enpä ymmärrä kaikkien naisvaltaisten yhteisöjenkään juttuja. Pidän siitä, että yhteisössä on sekä naisia että miehiä.

-Minulla on oikeastaan ollut vain naispuoleisia ystäviä. Ehkä tämä johtuu osittain siitä, että veljeni on niin paljon vanhempi eikä poikia ole kotona käynyt. Teininä olin usein ihastunut ja opiskeluaikoina sinkkuna monet olivat haku päällä. Ystäväni minulla on ollut pitkään ja olen laiska tutustumaan kunnolla uusiin ihmisiin.

– Blogista ja opettajan työstä huolimatta olen todella yksityinen ihminen. On monia asioita, joista en postaisi julkiseen someen enkä laittaisi kuvia perheenjäsenistä tai vaikka itsestäni uimapuvussa tai alusvaatteissa. Kaksi kertaa Facebook-kaverieni määrä on noussut kahdesti yli 160:n ja ahdisti niin, että siivoilin pois yhteensä noin sata. Somesisältöjen tuottaminen vie energiaa mutta myös tuo sitä. Mulla on tapahtumista ja ihmisistä syttyvä puoli ja niistä väsyvä puoli.

-Tasa-arvosta täytyy pitää ääntä ja tehdä työtä sen eteen. Tasa-arvon nimissä vain ollaan välillä turhan mustavalkoisia ja jopa röyhkeitä.

Lue myös Ylen kattava esittely Minna Canthista:

Miten Ulrika Wilhelmina Johnsonista tuli Minna Canth

 

Onko sinusta Suomi tasa-arvoinen maa? Entä tiesitkö Minna Canthista ja hänen roolistaan tasa-arvokehityksessä?

Blogin Yogaia-arvonta on käynnissä 21.3. asti klo 23:59 asti Instagramissa täällä ja blogissa täällä.

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.