VALIKKO

Lentävä joogamatto

19.2.2019 17:04

Tulot puolittuivat – mikä elintavoissa muuttui?

 

Olen tätä kirjoittaessa opintovapaalla kuudetta viikkoa. Jäljellä on reilut kolme kuukautta, ennen kuin palaan töihin ja palkkatasoni normalisoituu. Olisin voinut suorittaa erityispedagogiikan perusopintoni myös työn ohessa, mutten halunnut. Opintovapaalla saa tuloihin suhteutettua aikuiskoulutustukea. Saisi myös tienata 250 euroa bruttona kuussa, mutta nautin nyt tästä yhteen asiaan keskittymisestä, se ei nimittäin ole minulle kovin helppoa. Viimeksi olin päivätöistä vapaalla vuoden muutama vuosi sitten. Silloin olin huonommin palkatulla alalla ja nollatuntisopimuksella. Opiskeluaikoina tein heikosti palkattuja osa-aikatöitä yliopisto-opintojen ohessa ja opiskelin kesät. Kotona asuessa pärjäilimme yhden vanhemman tuloilla. Yhdeksän vuotta sitten olin työttömänä pari kuukautta. Minulla on siis kokemusta siitä, että tulot heittelevät. Äitiys- ja hoitovapaalla en ole ollut eli en ole päässyt kunnolla keskustelemaan rahankäytöstä puolison kanssa. Kummallakin on koko ajan ollut omat tulot, joilla pärjää, ja isoja rahallisia hankintoja varten on lopulta ollut aina suunnilleen tarpeeksi rahaa säästössä.

 

Pitkää akateemista koulutusta vaativien töiden palkkausta, varsinkin opettajien, kutsutaan Suomessa usein heikoksi, mutta minulle se työvuosien ja opetustuntien mukaan kasvava 2800 – 3500 euroa bruttona on ollut ihan mukava palkka. Lisäksi olen saanut muutamia satasia kuussa sivutyöstäni ryhmäliikunnassa. Meidän suomalaisten ostovoima tosin ei ole kovin hyvä. Toiminimen laitoin reilun kolmen vuoden jälkeen pois, koska lopulta hinnoittelin työni aina liian alas, mieheni teki laskuexcelit ja koin hallinnolliset asiat rasitteena tilitoimiston käyttämisestä huolimatta. Kaikille yrittäminen ei sovi tai olisin ainakin kaivannut siihen enemmän opastusta ja liiketoimintaosaamista.

 

Ikävä juttu nimenomaan opetusalalla tosin on se, että 20 vuoden työkokemuksen jälkeen palkka on tapissaan. Downshiftaus- ja rauhoittumisvaiheita minulla tulee säännöllisesti, ja nyt suunnittelen että syksystä alkaen en ota vapaa-ajalleni enää sivutöitä. Olen myöskin marras-, joulu-, tammi- ja helmikuun niin kaamoksen painon alla, että kaikki tehot menevät päätyöhön. Lisärahalla tekee loppujen lopuksi kovin vähän, jos kiire ja stressi sekä itsensä palkitseminen ajaa jatkuvaan shoppailu- ja ahdistuskierteeseen. Minulla on tästä kokemusta vuosien ajalta, ja tajusin lukiessani Virve Veen juttua Minimalismin myötä en enää yritä tehdä enemmän töitä tienatakseni lisää, että olin jopa helpottunut asuinkaupunkini parin vaatekaupan konkurssista. Jäljelle jääneissä vaatekaupoissa ei juurikaan ole minuntyyppistäni vaatetta, joten houkutuksiakin on vähemmän. Sohvatyynyjen ostoon tajusin itse laittaa rajan, kun molemmat sängyt ja sohvat olivat niitä täynnä, pidän samoja verhoja ja tekstiilejä vuosikaupalla kun kerran hyvät löydän ja uudet kirjat saan nopeasti kirjastosta.

 

Kahdella paikkakunnalla asumisen ja työskentelyn takia tavaramme ovat jaettuina kahteen asuntoon. Olemme pyrkineet hankkimaan mahdollisimman vähän uutta tavaraa, koska seitsemän vuotta yhdessä asuttuamme esimerkiksi astioita ja kodintekstiilejä on yllin kyllin. Isoin muutokseni omaan rahankäyttööni on helmikuun alussa aloittamani ostolakko. Olen harrastanut näitä aiemmin, mutta ne ovat jääneet aina tosi lyhyiksi, kun tavaran himo (yleensä vaatteiden) on taas voittanut. Ostan siis normaalisti ruokaa, juomaa, loppuvia päivittäiskosmetiikkoja ja palveluita (lento-, juna- ja bussiliput, kahvilat, ravintolat, hotellit, kampaaja muutaman kuukauden välein), mutta en muuta tavaraa.

 

Mietin omia sääntöjäni tähän, että olisi oikeasti realistista onnistua ja päätin omaksua yksi tavara kuussa-säännön, jota myös Virve Vee käyttää. Puoleksi vuodeksi. Silloin elokuussa palaan takaisin koulutyöhön ja minulla on lisäksi synttärit. Voisin siis kaivata jonkin uuden lehden, kirjan, kukkia tai…. vaatteen? Tai jos olen oikein minimalistiksi muuttunut, en kaipaakaan tavaraa vaan juuri ennen koulujen alkua olevat Magnesia-joogafestarit riittävät palkinnoksi 🙂 Totaalikielto veisi minut lähes varmaan epäonnistumiseen ja koko lakko tai ostorajoitus jäisi sikseen. Tämän takia rajoitan herkkujensyöntiäkin vain joka toiseen päivään – se on ainakin mahdollista toteuttaa ympäri vuoden. Voin siis tehdä yhden poikkeuksen kuussa ja ostaa yhden tavaran. Sitä kannattaa tietysti pantata mahdollisimman pitkään. Tavara tuntuu muutenkin ahdistavan monia meistä, kenelle sitä syystä ja toisesta on kerääntynyt, ja KonMarista pyörii NetFlixillä jopa TV-sarja. Vaikken itse innostunut KonMari-menetelmästä kummankaan kirjan luettuani, olen vankasti sitä mieltä, että tavaraa valmistetaan ja ostetaan aivan liikaa. Yhä yleistyviä ovat ostolakot, jotka ovat Ylen jutun mukaan jo ilmiö.

 

Jos kaipaat itsetunnon buustausta nimenomaan vaatteidenostolakkoon, suosittelen lukemaan Rinna Saramäen Hyvän mielen vaatekaapin. Luin sen uutena noin viisi vuotta sitten, mutta jatkoin edelleen tunneshoppailua ja liiallista ostamista. Kirjassa kerrotaan myös 333-menetelmästä, jossa jo olemassa olevia omia vaatteita ja asusteita pidetään kolmen kuukauden sykleissä ja kerralla käytössä vain 33, jolloin tuntuu aina, että itsellä on valmiiksi tarpeeksi. Ajatus muutostarpeesta omiin kulutustottumuksiini heräsi jo vuosia sitten, muttei edennyt toiminnaksi.

 

Viimeisin virheostokseni sattui itse asiassa niinkin äskettäin kuin juuri ostolakkoani ennen (okei vain euron t-paita mutta periaatteesta). Luen siis kirjaa uudestaan ja yritän tällä kertaa oppia ihan oikeasti uusia kulutustapoja. Lakkoja ja rajoituksia ei tarvittaisi, jos ei olisi ongelmaa, mutta mitäs kun shoppaili vaatteita, lahjoja, kirjoja ja muuta ylimääräistä 500 eurolla pelkästään kuukaudessa tammikuussa? Minusta se on ongelma. Tunnen ihmisiä, jotka vihaavat shoppailua – voisiko minustakin tulla sellainen? Vilkaise ihmeessä myös muutaman vuoden vanhoja blogijuttuja Asikaine-blogista, miten meni vuosi ilman vaatteita.

 

Mistä en luovu tulojen pudottua:

  • asuntolainan lyhennys samaa vauhtia kuin ennenkin
  • tililtä automaattisesti menevät säästöt kolmeen paikkaan (summia ei muutettu)
  • matkustelu ulkomailla ja Suomessa
  • sellaisen ruoan ja juoman ostaminen, josta oikeasti tykkään ruokakaupassa
  • kahvilassa ja ravintolassa käynti parin viikon välein
  • aineettomat palvelut ja elämykset
  • Yogaia-nettijoogapalvelun jäsenyys ja 10-kortit kahteen liikuntapaikkaan (maksettu jo treenit aloittaessa, ennen ostolakkoa)

 

Mistä voin tinkiä tai luopua tulojen pudottua:

  • vaatteiden ja muiden tavaroiden ostaminen
  • herkuttelun määrä, viinipullo vähän alemmalta hyllyltä Alkossa, käsityöläisoluen tai kalliin siiderin vaihto vichyyn/cokis zeroon
  • lehtitilaukset on lopetettu
  • syön enemmän kotona, töissä söisin lähes joka päivä työpaikkaruoan
  • kuukauden yksi sallittu tavara kirpparilta käytettynä tai joku erityinen juttu ulkomailta
  • turhat hotelliyöpymiset Suomessa, sen sijaan kaverin luo yöksi tai blogiyhteistyönä ilmainen hotelliyö (otan tosin muutenkin aina halvimman huonetyypin ja edullisen hotellin)
  • en hanki järjestelmäkameraa tänäkään syntymäpäivänä vaan kuvaan edelleen puhelimella

 

Sellainen pieni huomautus, että vuoden virkavapaalla käytin kaikki säästöni, koska en muuttanut elintapojani palkan pudottua. Lisäksi aloitin joogakoulutuksen, minkä takia jouduin keskeyttämään oman puolikkaani asuntolainan maksusta ja maksoin miehelle takaisin palattuani opettajaksi. Juuri ennen työpaikan vaihtamista ja palkkatason muutosta olimme tehneet kalliin kattoremontin ja tyhjentäneet säästöt. Oli aika hieno tunne odottaa useampi kuukausi ja päästä vasta sitten ostamaan uusi puhelin, vaikka mielenterveys oli jo mennyt sekoilevan vanhan puhelimen kanssa. Uskon että jokainen meistä voi muuttua haluamassaan asiassa, missä itsekuri on määräävin asia.

 

Lue myös:

Haluaisin olla eettinen ostaja mutta olen shoppailija

Opintovapaasta potkua ja uusia näkymiä työuralle

Syksyn muodista ja kuluttamisesta

 

Seuraa blogia: Fb tai Insta (Ig tarinoita teen monta viikossa)

Kommentit

  • Nimetön Soila

    Niimpä, näin kotihoidon tuella elävä äiti on oppinut taikomaan ruokaa vähistä aineista ennenkuin ehtii kauppaan ja hyödyntämään tarjouksia.
    Välillä on vaan ihan kamalan tiukkaa

     1
  • Nimetön Eija/Lentävä joogamatto

    Mulla on myös kotihoidontuella olevia ystäviä. Jos on puoliso ja hänellä palkkatulot, niin jokaisessa perheessä varmaan sovitaan erikseen, miten rahankäyttö menee. Minulle itselleni on tuttua opiskelijaköyhyys ja niukkuus lapsuuden perheessä, vaikka varsinaisesti mitään ei puuttunut (ei vaan matkusteltu muuta kuin sukulaisiin ja kaupoille, ei käyty tapahtumissa eikä syöty ulkona, se voi johtua myös vanhempieni erilaisista kiinnostuksenkohteista verrattuna minuun).

     0
  • Ostamattomuus on oikeastaan yllättävän helppoa ja nykyään en voi kuin ihmetellä, miten vielä vaikka viisi vuotta sitten saatoin ostaa itselleni Henkkamaukan paidan hetken mielijohteesta tai ruokakauppareissulla lehden ja uuden suihkugeelin, joita en edes tarvitse. Lapsuudenkodissa asuessani elimme aina koko nelihenkinen perhe yhden aikuisen tuloilla, jotka nekin aluksi olivat aika epäsäännölliset, joten tietty tarkkuus raha-asioissa ja säästäväisyys tulevat kyllä jo ihan luonnostaan. Saman jäljen on tehnyt myös kohta yksitoista vuotta pätkätyöläisenä: tilillä on yksinkertaisesti oltava puskuri työttömänä vietettyjä kesiä varten. Toisaalta säästäväisyys tuntuu kivalta nyt, kun se ei oikeastaan ole ihan pakollista – halutessani kun toki voisin nytkin ostaa sen uuden paidan tai vähän kalliimpaa leipää – mutta veikkaan, että hintojen vertailu ei juuri tuo kiksejä, jos tili oikeasti näyttää melkein nollaa.

     1
  • Lentävä joogamatto

    Mulla on paljon tekemistä sen kanssa, että ostamattomuudesta tulee helppoa. Sama pätee herkkujen ja matkojen rajoittamiseen, mutta nämä kaikki liittyvät paljon mielitekoihin. Mulla on kaksi tyyppiä olkapäillä, piru ja enkeli. Sen enkelin ansiosta pystyin alkaa säästää rahaa jo opiskelijana ja tämän 11 vuoden aikana on ollut max 6 kk, etten laittanut rahaa säästöön (virkavapaa ja iso remontti). Sen pirun takia ostan liian usein ajattelematta loppuun. Mulla toimii se, että on yksi isompi tavoite tai pari pienempää, minkä takia olen säästäväisempi. Toisaalta itseni näköinen elämä alkoi vasta opiskelu- ja työvuosina kun sain omat rahat, ja alkaa tuntua liian ankealta, jos ei esim. käy missään moneen viikkoon.

     0

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.