VALIKKO
2.11.2018 21:13

Valitsin itselleni väärän asumismuodon vai valitsinko vain väärän asenteen. Mietteitä asunnon hankinnasta.

Oletko tyytyväinen asuinpaikkaasi ja asuinmuotoosi vai haaveiletko uudesta asunnosta? Seuraatko kiinteästi sisustusblogeja ja sisustuskuvia somessa? Itse olen haaveillut jo monta vuotta pienemmästä talosta ja yksinkertaisemmasta elämästä. Suomalaisilla on verrattain paljon asuinneliöitä, mutta mitä suuremmassa kaupungissa asutaan, sitä vähemmän yleensä myös on tilaa tai siitä on maksettava enemmän kuin pienillä paikkakunnilla. Trendi on tosin Suomessakin nyt kaupungistuminen ja ahtaampi asuminen palveluiden äärellä. Eräs ystävistäni bloggaa sisustamisesta paljon, mutta hänen bloginsa Instagramia enempää en sisustusasioita seuraa. Kun löydän kotiin jotain tarvittavaa tai kivalta näyttävää, en vaivaa päätäni moneen vuoteen sisustusasioilla. Tekstissä mietteitä asunnonhankinnasta ja  lopussa muutama vinkki asunnonhankintaa miettivälle.

 

Olen enimmäkseen asunut pienillä paikkakunnilla, ja suurin kaupunki ja samalla näistä itselleni sopivin oli opiskelukaupunkini Jyväskylä. Olen aina leikitellyt ajatuksella, olisinko tyytyväisempi, jos asuisin loppuelämäni jossain, missä vaatekaupat ja kahvilat ovat auki pitkälle iltaan ja keskustassa on enemmän kuin pari risteävää katua. Olen aina ihan fiiliksissä ulkomaan reissuista ja Suomen reissuista, ja minusta on ihanaa, että koko suku ja ystävät eivät asu vain yhdessä maakunnassa. Välillä tämä porukan levittäytyminen ympäri Etelä-, Länsi- ja Keski-Suomea on myös rasite, koska ikinä ei voi lähteä kenenkään kanssa esimerkiksi ex tempore-lenkille arki-iltana. Olen asunut pikkulapsena rivitalossa, sitten kerrostalossa yli 20 vuotta ja omakotitalossa lähes kahdeksan. Olen perfektionisti, mutta myös mukavuudenhaluinen. Saatan työskennellä uutterasti tavoitteideni eteen, mutta voin aivan hyvin lamaantua pitkäksi aikaa epämotivoivien tai vaikeiden asioiden edessä. Minulla on vahvoja mielipiteitä ja sitten taas on paljon asioita, joista en ajattele oikein mitään. Haluan elää, tehdä juttuja, olla vapaa – mutta kuinka vapaa aikuinen voi olla asuntovelan, työvelvollisuuksien, menevän vapaa-ajan, sivutyön, laajan ystäväpiirin ja kahden suvun puristuksessa? Olen ollut mestari huolestumaan asioista myös silloin, kun en vielä asunut omillani, enkä ole oikein koskaan osannut ajatella, että asioilla on tapana järjestyä itsestään, vaan ne nimenomaan pistetään järjestykseen. Tämän tekstin innoittajana oli pohtia sitä, kuinka elän monen suomalaisen perinteistä unelmaa omasta talossa, jossa on kodinhoitohuone, takka, oma tontti, marja- ja omenapensaita, poreamme, tilava oleskelu- ja ruokailutila, paljon varastotilaa ja maalämpö – mutta en silti oikein tiedä, onko se minun unelmani. Onko se vähän liikaa. Jo pieni rasite. Kun monen vuoden jälkeenkin mietin, että olisivatpa siivoaminen, pihanhoito ja asumismenot yksinkertaisempaa. Että jäisi enemmän aikaa muulle.

 

Talon rakennuttaminen ei ollut meille mikään vaihtoehto – kumpikaan ei halunnut sitä prosessia töiden oheen eikä kumpikaan meistä ole kiinnostunut rakentamisesta. Vuokratontti ei myöskään tullut kysymykseen. Ostimme lopulta noin puolen vuoden näytöissä käymisen jälkeen ison omakotitalon pikkukaupungista Keski-Suomesta oltuamme päivätöissä reilun vuoden, suht nuorina, 25-26-vuotiaina. Tätä ennen olimme katselleet naapurikunnasta taloja muutama kuukausi sitten, mutta minä huoleton kerrostaloasuja ja tyytyväinen vuokralainen pyysin taukoa taloesittelyistä. Toki näytöistä oppi huomaamaan, mitä asioita asumisessa arvostaa ja mitä ei. Mutta talo? Aikuisuus? Lapset? Tämä kaikki sen päälle, että on työelämä, joka vie kyllä ihan kaikki mehut, jos et itse aseta rajojasi? Antakaa minulle paperipussi, johon voin hengittää ja hyperventiloida. Vuotta aiemmin olin stressannut työnhakua ja pari edellistä vuotta gradua ja parisuhteissa. Muutimme siis aluksi yhteen turvalliseen valintaan eli vuokrakaksioon Jyväskylän keskustaan.

 

Nälkä kasvaa syödessä. Kun asuu hetken yhdessä kaksiossa, alkaa toivoa kaikenlaista pientä lisää. On toki kiitollinen astianpesukoneesta ja kylppäristä, jossa ei lyö varpaitaan pesukoneeseen aina, kun pyörähtää ympäri noin 1m x 1m:n tilassa. Mutta vuokralla maksat aina jollekin toiselle, eikä välttämättä ole vapautta tehdä muutoksia asuntoon. Monen kuukauden tauon jälkeen menimme jälleen yhteen ison talon näyttöön. Ainoa kummankin silmää miellyttänyt talo löytyi minun työpaikkakunnaltani ja oli neliöhinnaltaan vain vähän yli 1100 €. Olin pitänyt parista aiemmastakin talosta nähtyämme ainakin 10, mutta niissä oli joitakin ongelmia jo ihan logistisestikin, koska en omista ajokorttia. Vuonna 2011 asuntolainan marginaalit olivat hyvät, lainansaanti helpohkoa ja korot olivat matalia (vielä tähän päivään astikin). Kaksiosta viiden huoneen ja keittiön taloon muuttaessa ensimmäinen fakta oli, että olemassa olevat huonekalut tosiaan riittivät kalustamaan vain sen pari, kolme huonetta. Sisustimme hiljalleen ja hankimme isompiin tiloihin mittasuhteiltaan ja värimaailmaltaan sopivia huonekaluja, ei mitään designia eikä mitään trendivärejä. Neljä huonetta olemme maalanneet tai tapetoineet. Pari kertaa on tyhjennetty kaikki säästöt ja rempattu katto ja ikkunat. Ahkerin muutoskohde on ollut olohuoneen sohva – nyt on kolmas menossa. Osa verhoista on ollut käytössä lähes koko ajan, samoin päiväpeitteet. Ainoa vanha, peritty huonekalumme on keltainen Singer, joka toimii pöytänä (inhoan ompelemista, mutta kyllä se on kaunis pöytä).

 

Pihan annoimme olla ensimmäisenä kesänä, leikkasimme vain ruohon. Vuodesta toiseen vanhat omena- ja marjapuut ja raparperi aiheuttavat sellaisen säilömisshow’n, etten koe tarvetta mennä metsään keräämään yhtään mitään. Syödäänkö tänään omenapiirasta vai omenahyvettä, maistuisiko vielä raparperipiirakka makeana tai suolaisena ja kuinka paljon karviaishilloa jaksaa syödä. Silloin, kun lakkaan miettimästä, kuinka paljon kerättävää vielä on, pääsen toisinaan jopa meditatiiviseen tilaan marjapensaiden ääressä. Vaihtelevasti istutamme myös hernettä ja muuta pientä, ja pari kukka-amppelia on ostettava aina kokeilun vuoksi, näkevätkö ne juhannuksen. Kokonaisuudessaan tuntuu, että elän suurin piirtein hallittavassa kaaoksessa. Kodinhoitohuone ja jooganurkkani vierashuoneessa on talomme parhaita asioita, mutta koska olen jemmannut silitettävien pinoa jo heinäkuusta lähtien, toin vaatepinon ja silitysraudan tuijottamaan minua syyttävästi keittiöön (laskutilaa riittää kaikille mahdollisille epämääräisille pinoille). Kolmistaan-blogin Karoliina pohdiskeli myös, pitäisikö nykyinen kämppä vain rempata vastaamaan toiveita vai muuttaa kokonaan isompaan. Oman kodin ongelmakohtia voi lähteä muokkaamaan paremmaksi ja uutta asuntoa ei välttämättä enää toivokaan. Minä sitä vastoin löydän kodistamme hyvin vähän puutteita (parketin hiominen ja pienen eteisen avartaminen), vaan paremminkin toivon, että sitä taloa ja lääniä olisi vähän vähemmän. Ehkä tämä on myös tottumuskysymys – jos kasvat talossa, on ehkä luonnollisempi ajatus myös itse omistaa sellainen.

 

Mistä päättelen, ettei omakotitalo ehkä sittenkään ole minun asumismuotoni vaan väärä valinta? Miksi on vaikea olla tyytyväinen tehtyyn päätökseen, vaikka emme ole muuttuneet köyhiksi tai kipeiksi? Koska ne odotukset. Koska itsetuntemus. Koska sinun haaveesi ei ole aina sama kuin puolisosi haave. Koska isommassa kaupungissa kerrostalossa ei tarvitse järjestellä kyytejä ja säätää joka asiasta, kun haluaa kavereiden kanssa baariin tai leffaan tai taidenäyttelyyn vaikka lauantai-iltana, kun bussit kulkevat pikkukaupunkiin huonosti. Kun en ehkä kykenekään täyttämään niitä monia makuuhuoneita lapsilla. Kun kaikki muut asiat voittavat terassin öljyämisen ja olet jo monta kertaa vahingossa rikkonut ruohonleikkurin. Siitä minä päättelen. Ja siitä, että ne mielikuvissa olleet päivälliset ja illanvietot ystävien ja sukulaisten kanssa toteutuvat tosiasiassa harvemmin kuin opiskeluaikoina nukkavieruissa opiskelijakämpissämme. Koska sitten, kun vieraita lopulta tulee, stressaat sen 155 neliön siivoamisesta ja pihan ylläpidosta ja ja ja ja. Kun et osaa tehdä maalämpöpumpulle hölkäsen pöläystä ja mieluummin odotat monta päivää putkimiestä kuin alat lukea käyttöohjetta. Mutta onpa tämäkin koettu. Tulevaisuudessa ehkä asun max 100 neliön talossa tai asunnossa, jossa on pieni piha. Ehkä löysään vähän asennettani ja hyväksyn, että pelkkä tiskien piilotus tiskariin ja vessojen pesu on myös siivoamista. Ettei minun kotini tarvitse olla trendien mukainen. Että kahvileipä voi olla kaupasta ostettua. Että ehkäpä minun ei tarvitse olla menossa koko ajan museoihin, näyttelyihin, kaupoille ja kahviloihin, koska olen introvertti, kodin rauha on ihanaa ja satunnaiset vierailut cityihin ovatkin minulle juuri riittäviä. Ehkä.

 

Lopuksi ne vinkit. Jos mietit talon tai isomman asunnon ostoa, suosittelisin omasta kokemusta pitämään mielessä ainakin nämä asiat:

  • mieti ostohinnan budjetti ja lainanlyhennysten määrä niin, että pystyt elämään asuntovelan kanssa suht normaalia elämää tinkimättä jatkuvasti itselle tärkeistä asioista, me esimerkiksi lyhennämme lainaamme keskivertosuomalaisen tulotasolla ihan vauhdikkaasti 15 vuoden laina-ajalla, mutta voimme silti matkustella ja satsata vapaa-aikaan (okei, lasten kanssa ei varmaan voisi näin paljon)
  • tutkaile omia unelmia ja mielipiteitä asumisesta äläkä peilaa muiden unelmia ja odotuksia itseesi
  • sisustamiseen, remppoihin, elämiseen ja muihin hankintoihin ja niiden lisäksi tileillä tai sijoituksissa olisi aina oltava jemmarahaa yllätyksiä varten, jos esim. kodinkone posahtaa
  • ellet ole sisustusbloggaaja, kodin ei tarvitse olla aina siisti, mutta jos saat siitä nautintoa eikä se ole rasite, niin pidä vaan tiptop
  • muista kotitalousvähennys ja ammattimaiset apukädet tai naapuriapu, jos piha- ja siivoushommat eivät innosta
  • asunnon voi myydä ja asuntoa voi vaihtaa, yksi ratkaisu harvoin toimii loppuelämää asumisessakaan
  • anna tuttujen välillä nähdä kotisi myös sellaisena kuin se on – mietimme turhan paljon sitä, millaisen kuvan itsestämme annamme epätäydellisenä ja arkisena
  • Relax – Home is where the heart is.
  • Oletko sinäkin miettinyt, mikä on sinulle sopiva asumismuoto? Löytyikö se helposti vai ei? Asutko kaupungissa vai maalla ja oletko asuinpaikkaasi tyytyväinen?

Seuraa myös Fb: @lentavajoogamatto ja Insta: @lentavajoogamattoblogi 🙂

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.