VALIKKO

Lentävä joogamatto

9.12.2018 18:35

Vuoden kirjamuistot

 

Olen lukenut, suorastaan ahminut, kirjoja ja lehtiä niin pitkään kuin muistan. Minulle on luettu lapsena paljon, vaikka opinkin lukemaan vasta koulussa. Minulla ei ole ajokorttia, joten voin aina tehdä omiani matkustaessani julkisilla tai tuttavien kyydissä. Minusta on ihana lukea matkoilla, enkä juurikaan kärsi matkapahoinvoinnista. Vanhemmillani oli iso, jykevä kirjahylly täynnä kaiken maailman Kirjavalioita ja painavia tietokirjasarjoja. Aloin kerryttää omaa kirjahyllyä hiljalleen jo teininä, ja pitäessäni ensimmäiset sairauslomapäivät joskus 28-vuotiaana uskalsin vihdoin törsätä ja tilata mieheltä kysymättä puhelimitse naapurikaupungin eräästä huonekalukaupasta ne täydelliset kirjahyllyt lasiovilla. Kesällä 2018 pääsin vierailemaan tähän asti hienoimmassa näkemässäni kirjastossa, New York Cityn Public Libraryssa, josta myös jutun kolme ylintä kuvaa ja lopussa oleva kuva ovat. Käytän kirjastopalveluita Suomessa paljon ja ostan kirjoja itselle harvoin, muille kylläkin lahjaksi silloin tällöin.

Avopuoliso ostaa mieluiten omaksi tietokirjallisuutta sille ainoalle hyllypätkälle, jolla on vielä tilaa, minä puolestaan lainaan kirjastosta romaaneja tai hyvinvointi- ja matkakirjoja. Luin lukiolaisena ehkä kaikki Urho Kekkosen päiväkirjat, mutta en oikein vieläkään ymmärrä, miksi tein sen – olen itsestäni tavallaan samalla todella ylpeä ja hämilläni, miten jaksoin poliittista ja omaelämäkerrallista tekstiä. Lukiossa luin myös sinnikkäästi Tolkienin Tarun sormusten herrasta, vaikka se oli tylsä verrattuna elokuviin, mutta Silmarillion oli pakko jättää kesken. Hobitti eli sinne ja takaisin taas oli ohut ja kevyt kirja (vaikka siitä onnistuttiin tekemään leffana trilogia). Nykyään epäkiinnostava kirja jää melko helposti kesken, koska ajankäytöstä kilpailee niin moni muu asia tai parempi kirja. Tämä listaukseni oli mielessä jo pitkään, mutta sai lopulliseen muotoonsa inspiraation Tyhjä ajatus-blogin Vuosi pakettiin: 12 lukemaani kirjaa-tekstistä. Luin kirjat vuonna 2018, mutta ne voivat olla myös aiemmin julkaistuja.

Nämä jäivät mieleen

Satu Vasantola: En palaa takaisin koskaan, luulen. Omista juurista Suomessa, juurettomuudesta ja kulttuurien kohtaamisesta – hyvässä ja pahassa. Kirja oli mukana New Yorkin-matkalla, jolla myöhästyin ystäväni kanssa paluulennolta Suomeen. Ensishokista toivuttuamme aloimme jo nähdä tilanteen koomisuudenkin ja ystäväni osoitti kirjaani, että niinpä niin ei taideta palata.

Selja Ahava: Ennen kuin mieheni katoaa. Kirjailijan omakohtainen tarina siitä, mitä avioliitolle tapahtuu, kun aviomies ilmoittaa korjaavansa sukupuolensa naiseksi. Kun puoliso ei enää olekaan se, joksi hänet kuvitteli. Kun toinen haluaisi elää yhdessä muutoksesta huolimatta ja toinen ei. Mielenkiintoisen näkökulman asiaan ja kirjaan antoi Ahavan ex-miehen haastattelu Me Naisissa.

Pauliina Vanhatalo: Keskivaikea vuosi. Muistiinpanoja masennuksesta. Löysin kirjan Tokmannin pokkarialesta. Omaelämäkerrallinen kertomus kolmikymppisen kirjailijan vuodesta, jolloin hän sairasti keskivaikean masennuksen. En kirjaa lukiessa vielä tiennyt, että myöhemmin tänä vuonna eräs tuttavani diagnosoitaisiin masentuneeksi ja että hän tekisi itsemurhan. Itku tulee tälläkin hetkellä tätä enkä pysty avaamaan aihetta sen enempää.

Elena Ferrante: Napoli-sarja. Loistavan ystävän ja Uuden nimen tarinan aikaan saatoin välillä hieman väsyä tekstiin ja minäkertoja Elenan psykologiseen vatvomiseen. Tänä vuonna huippuvauhtia suomennetut Ne jotka lähtevät ja ne jotka jäävät sekä Kadonneen lapsen tarina kuitenkin sulkivat neliosaisen romaanisarjan hienoksi kuvaukseksi sodanjälkeisestä Italiasta, joka ei ole sitä turistimatkojen dolce vitaa. Sarjan alkutaipaleen Loistava ystäväni pyörii jo Italiassa ja HBO Nordicilla TV-sarjana. Ferrantesta kirjoitin enemmän täällä.

Marie Kondo: KonMari 2 – Iloa säkenöivä järjestys. Ei, en ottanut KonMari-menetelmää sellaisenaan käyttöön enkä alkanut minimalistiksi. Olen kuitenkin yrittänyt oppia olemaan kiintymättä tavaraan liiaksi, ja suunnittelemme muuttoa pienempään asuntoon. Kierrätän ja myyn käytettyä tavaraa välillä aivan järkyttävällä vaivalla, mutta nettikirppareita en enää jaksa. Työpaikan kaappeja on muuten huomattavasti helpompi siivota kuin täysin henkilökohtaisia tavaroita kotona.

Suvi Bowellan: Ihana herkkyys – Rikasta elämää kaikilla aisteilla. Opin ymmärtämään herkkyyttä, erityisherkkyyttä ja itseäni paljon paremmin. Kirja-arvioni täällä.

Donna Leon: Guido Brunetti-dekkarit. Nuoruuden lähde ilmestyi tänä vuonna. Venetsia. Sopivan kyyninen ja sopivan humaani komisario. Tarkka italialaisen yhteiskunnan ja venetsialaisen elämänmenon kuvaus. Toivottavasti kirjoja tulee vielä monta lisää.

Ilmar Taska: Pobeda 1946. Minun oli tarkoitus mennä kaupunginkirjaston lukupiiriin, mutta minulle ilmaantui aina reissuja pois paikkakunnalta tai sain kirjan lainaan vasta samana iltana kuin lukupiiri oli. Tämän kuitenkin ehdin lukea Viro-aiheisista kirjoista. Osittain puistattavakin romaani Neuvosto-Viron pelon ilmapiiristä ja pikkupojan virheestä, jonka myötä hänen koko perheensä elämä vaarantuu, kun ystävällinen setä onkin agentti eikä ystävä.

Nämä jäivät kesken

Viivi Luik: Seitsemäs rauhan kevät ja kaikki muut Viro-lukupiirin kirjat, paitsi Pobeda 1946. Viimeiselle lukupiirikerralle pääsisin, mutta tajusin ettei minua motivoi se, että joku muu määrää luettavat kirjat (ja pinnasin jo kaikki edellisetkin lukupiirit).

Pari self help-kirjaa, koska ilmeisesti en silloin tarvinnut apua. Esimerkiksi Amy Cuddyn Vahvasti läsnä aion kyllä joskus lukea loppuun, sillä ei vain ole mitään kiirettä, koska ostin sen alesta omaan hyllyyn ja samaan aikaan oli kesken jotain rentouttavampaa.

Pari saksankielistä pokkaria, koska saksaksi lukeminen vie aikaa ja oikeasti hypin aina innoissani kirjaston uutuuksia ja pyöriviä hyllyjä tutkiessani. Englanniksi lukisin lähes yhtä vaivattomasti kuin suomeksi, mutta silti luen lähes pelkästään suomeksi.

Näihin voisin aina palata

Matkakirjat. Sekä matkan puutteeseen että matkalle valmistautuessa. Rakastan matkustelua ja siitä haaveilua, ja luen tuttavieni lifestyleblogien lisäksi oikeastaan vain matkablogeja. E-kirjoihin en suostu edes koskemaan mutta blogeja on kiva lueskella, koska ne ovat vain lyhyitä tekstejä ruudulla.

Harry Potterit. Suuri haave nähdä myös Cursed Childin teatteriversio Lontoossa. New Yorkissa se olisi ollut aivan poskettoman kallis eikä aikaakaan lopulta ollut tarpeeksi tuolla matkalla.

Hyvinvointikirjat. Kieltämättä välillä minullakin voimalauseet ja self help tulevat korvista ulos, mutta kirja sopivasta aiheesta sopivassa elämäntilanteessa on tähän asti tuonut aina enemmän hyötyä kuin haittaa.

Joogakirjat. Rakas harrastus ja sivutyö, ja joogasta löytää aina lisää uutta ymmärrettävää, henkistä ja fyysistä.

Lukulistalla

Enemmän suomalaista nykykirjallisuutta. Suomen kieli on rakas ja paras itseilmaisun väline.

Minna Rytisalo: Rouva C

Johanna Elomaa: Kaipuun väri on sininen

Riikka Pulkkinen: Lasten planeetta

Mia Kankimäki: Naiset joita ajattelen öisin

Satu Rommin loputkin matkakirjat Aasiasta

Pajtim Statovci: Kissani Jugoslavia, ainakin sen teatteriversio Kansallisteatterissa

Paulo Coelho: Hipit

Aino-Mari Tuuri: Lapset vai työ

 

Mitkä olivat sinun suosikkejasi tai inhokkejasi kirjoissa tänä vuonna? Entä mitä on sinun lukulistallasi vuodenvaihteessa? Suosittele ihmeessä blogin tai Facebookin kommentteihin.

Sinua voisi kiinnostaa myös juttuni kirjastosta. Tämän vuoden loppuun kokoan blogiin vielä postaukset vuoden parhaista kulttuurikokemuksistani sekä lemppariblogeistani. Tulossa lisäksi ainakin kirja-arvio Liza Marklundin Helmifarmista, ja joululomalla myös matkapostauksia. Muistathan: blogini arvontaan (päättynyt 20.12.18) pääset tästä.

 

Kommentit

  • Liisa

    Minulla on paljon kirjasuosikkeja, mutta en mieti nyt klassikoita vaan viime vuosien suosikkeja. Jojo Moyesin kirjat ovat itkettäneet, naurattaneet ja ihastuttaneet. Niiden voisi sanoa olevan suosikkeja. Suomalaisista olen kyllä perinteinen maalaisromantiikan ja historiallisten romaanien ystävä eli Enni Mustoset uppoavat.

    Omalla lukulistallani on Napoli -sarja. Lukemista nyt odottaa Luke Allnutin Taivas on meidän.

     0
  • Lentävä joogamatto

    Kiitti kommentista, Liisa . Olet näin myös mukana arvonnassa 🙂 Enni Mustoseen voisin minäkin tutustua, ja Napoli-sarja kannattaa tosiaan lukea. Hyvää joulun odotusta!

     0

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.