VALIKKO

Lentävä joogamatto

19.8.2018 23:49

Weekend Festivaleilla ja muita festarimuistoja

Kesä-Suomi on pullollaan tapahtumia. Festarit kuuluvat monen ihmisen kesään, ja minä kävin kuluneena kesänä kaksilla, Magnesiassa ja Weekendissä Helsingissä. Ekoilla festareillani kävin parikymppisenä vuonna 2008 tai 2009, kun olin Jyväskylä Rockissa töissä vapaaehtoisena ja työvuoron jälkeen ehti myös kuunnella esiintyjiä. Tämän jälkeen vierähtikin vuosia ennen seuraavia festareita Provinssissa 2014 ja 2015, John Smithissä 2016, Nummirockissa 2017 ja nyt Weekendissä. Näistä Provinssi ja Weekend vastaavat parhaiten omaa musiikkimakuani, kun taas muissa olen ollut seurana ja työn puolesta. Mieluiten suuntaan tapahtumiin paikkoihin, joissa asuu lähistöllä sukulaisia tai kavereita, joiden luona voi kyläillä samalla. Festarialueella en ole koskaan yöpynyt enkä yövy, telttamajoitus ei ole minun juttuni. Yleensä minulle riittää yhden päivän festarihumu, kun on matkustettava, oltava isossa ihmisjoukossa ja valvottava melko myöhään. Kesän 2015 Provinssissa tein tästä poikkeuksen ja nautin kahdesta päivästä täynnä musiikkia, kun lähes joka tunti alkoi itseä kiinnostavan artistin keikka, mm. Calvin Harris, Muse, Kent, The Script, Passenger ja Milky Chance. Oma mielikuvani hyvästä festarista on kaveriseura, jonka kanssa minulla on riittävän samantyyppinen musiikkimaku, kiinnostavat artistit, sateeton ilma, hyvä valikoima lämmintä ruokaa, turvalliset ja sujuvat järjestelyt ja lasi viiniä, jota ei tarvitse sylkeä pois.  Lue myös aiempi festarijuttuni elokuulta 2018, kun vietin joogafestarilla kolme päivää: Kokemuksia Magnesia-joogafestareilta.

Weekend – EDM-festari ja musiikkimaailman kovia nimiä

Weekend Festival järjestettiin kolmipäiväisenä 17.-19.8. ja tällä kertaa Hietaniemen uimarannalla. Tätä kirjoittaessa perjantain ja lauantain kävijämääriksi on ilmoitettu noin 20 000/päivä. Ostimme ystäväni kanssa lipun lauantaille muutamaa kuukautta aiemmin lähinnä Macklemoren ja David Guettan takia. Olemme ystäväni kanssa tehneet monta festari- ja ulkomaanreissua, joten tiedämme, ettei hermo mene toiseen edes väentungoksessa eikä vuorokauden sisällä tehtyjen kahden pitkähkön  bussimatkan aikana. Saavuimme Keski-Suomesta iltapäivällä Helsinkiin, söimme keskustassa ja kävelimme rauhassa Hietsuun. Festari oli cashless eli siellä ei otettu vastaan käteistä eikä kortteja. Festarilla tarvittavan käyttörahan olimme ladanneet ennakkoon netissä, ja pienen odottelun jälkeen selvitimme ranneke- ja lipuntarkastusjonon. Iltapäivällä neljän jälkeen aloitimme ja puolilta öin lopetimme festaripäivän. Kaikki esiintyjät eivät toki edusta EDM:ää (elektroninen tanssimusiikki), ja kuuntelimmekin keskenään hyvin erityylisiä artistejä: Bess, Galantis, Big Shaq, Alex Mattson, Elastinen, Macklemore, Vesta ja David Guetta. Olen nykyään laiska selvittelemään radiosta kuulemieni hyvien biisien esittäjiä, mutta välillä kuuntelen Spotifysta valmiita sekalaisia listoja tai ihan vain tiettyjen artistien albumeita. Tunnistin Weekendissä paljon biisejä, joiden esittäjistä minulla ei ollut havaintoa aiemmin, ja ainakin Vestaan, Bessiin ja Macklemoreen tutustun vielä tarkemmin. Ennen ohjasin ryhmäliikuntatunteja, joissa musiikki oli hyvin tärkeää – joko tempo ja rytmi tai vain fiilis – ja musiikkia tuli tietoisesti etsittyä usein ja paljon. Musiikki antaa huikeita kicksejä, vaikken olekaan koskaan soittanut mitään instrumenttia, ja se voi itkettää liikutuksesta ja ilosta yhtä aikaa, innostaa, ärsyttää – you name it, musiikki herättää tunteita usein jopa silloin kun se soi vain vaimeasti taustalla. Tai kun yrittää hoitaa jotakin asiaa puhelimessa ja juuttuu langoille odottamaan kuunnellen odotusmusiikkia.

Weekend – kesämuotia ja nuorekasta festariporukkaa

Olen kolmikymppinen ja ystäväni kakskytjotain. Mietimme ennakkoon, tuleeko meille vanha olo Weekendeillä. No, tuli ja ei tullut. Yli 69-vuotiaat olisivat päässeet ilmaiseksi sisään, ja vaikka yritimme heitä kovasti bongailla, en ole lopulta ihan varma, näimmekö yhtäkään. Keski-ikäisiä oli jonkin verran. Myös alaikäisillä oli lupa tulla festarille tietyin ehdoin. Weekendeillä on ehkä maine varsinkin nuorten festareina, mutta eniten minusta vaikuttaa oma asenne: tuomitsetko, suvaitsetko, mitä itse teet, millaisia odotuksia asetat. Itse en odottanut ennakkoon oikein mitään. Se, menenkö tapahtumaan vielä uudestaan, riippuu täysin artistilistasta. Henkkareita sai näyttää jatkuvasti lavojen ja anniskelualueiden välillä liikuskellessa – tämä vaikuttaa erityisen suomalaiselta jutulta, mutta korjatkaa minua, jos olen väärässä, kokemusta ulkomaisilta festareilta minulla ei nimittäin ole. Vallitsevan muodin suhteen tuntui, että osalla nuorista naisista oli paita jäänyt kotiin, koska rintsikat näyttivät olevan riittävä asuste ylävartaloon. Suht kesäisessä noin 20 asteen säässä myös napapaidat ja mekot ja muut kesävaatteet loistivat läsnäolollaan, ja oma t-paidan ja farkkujen yhdistelmäni tuntui arkiselta (isäksi pidin sitä aiemmin viikolla töissä). Varsinkin nuoret naiset olivat taiteilleet upeita glittermeikkejä otsalle ja poskipäihin, osa myös timanttitarroja. Omat valkoiset tennarini pääsivät pesuun, koska hiekka pöllysi näissä bileissä. Pääasia minulle kuitenkin oli, että käveleminen, tanssiminen ja bussissa nukkuminen onnistui rennoissa vaatteissa. Jotakin nostalgiaa ja haikeutta näihin loppukesän päiviin liittyy, kun syksy pian saapuu ja seuraavaan kesään on taas paljon aikaa. Ihanaa kuitenkin, että vielä voi joinakin päivinä kulkea ilman takkia.

Weekend – festaribileet uimarannalla

Uskallatko tanssia päivänvalossa ja selvin päin? Tarvitseeko bileisiin juotavaa vai riittääkö hyvä seura? Tämä on jokaisen oma asia. Jo monet vuodet olen bilettänyt enemmän kuntosalien ryhmäliikuntatunneilla (suunnilleen viikoittain) kuin baareissa tai edes keikoilla (pari kertaa vuodessa). Rakastan vettä maisemassa, ulkoilmaa sekä kesän lämpöä ja aurinkoa, joten Hietsun ranta oli kaunis ja erityisen kesäinen paikka festarille. Näin paljon hyvää mieltä ja musiikiniloa ja hieman ylilyöntejä. Välillä syntyi ruuhkia, kun ihmiset halusivat ruokaa ja juomaa tai tietylle lavalle yhtä aikaa. Kuten missä tahansa, mihin pakkautuu paljon ihmisiä kerrallaan. Välillä oma tanssitila oli noin metri kertaa metri. Sadekuuro alkuillasta jäi onneksi pieneksi eikä latistanut fiilistä. Kun pimeys koitti, valoshow’t pääsivät oikeuksiinsa eikä tarvinnut miettiä, näyttävätkö tanssimuuvini tai vaatteeni tylsiltä. Elämä ei lopu koulujen ja töiden alkuun ja rutiinien paluuseen, mutta kesällä on minulle erityinen paikka sydämessä – etenkin lämpimälle kesälle. Kun on ihmistöissä, kesä on se aika vuodesta, kun ehtii palautua kaikesta ja pääsee taas lähemmäs omaa itseään vailla muiden asettamia vaatimuksia ja kiirettä. Vielä, kun saavuin Weekendeiltä varhain aamulla kotiin monituntisen bussimatkan jälkeen ja menin jatkamaan unia, sain tyhjätä kenkiäni hiekasta. Artistisuositus: Dido, Sand in my shoes.

 

Sinua voisi kiinnostaa myös: Joogafestareilla

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.