VALIKKO
12.1.2016 16:20

Ainutlaatuinen lapsi

Lapsen kasvatus on vaativa taiteen laji. Kokeneillakin ammattilaisilla näyttää olevan haasteita omien lastensa kasvatuksessa, joten miten me tavikset sitten siitä voisimme selvitä kunnialla? Jo raskausuutisen levitessä herää ympäristön kiinnostus kaikkea tekemistäsi kohtaan. Eikä tilanne siitä ainakaan parane. Lapsen syntyessä tuntuu lähes jokaisella olevan mielipide siitä kuinka lasta tulisi hoitaa. Hyväähän ihmiset tarkoittavat, mutta missä menee raja? Jokainen vanhempi on erilainen, samoin jokainen lapsi on ainutlaatuinen.

Suomen neuvola-järjestelmä on mahtava! Oman tukiverkoston puuttuessa on ainakin tämä yksi paikka, jossa voi asioista puhua ja tarvittaessa apua saada. Monesti kuitenkin tuntuu unohtuvan yksilöiden väliset erot. Se, mikä toimii jossain perheessä, ei välttämättä toimi toisilla. Lehtien sivuilta ja netistä voi lukea, miten saat lapset nukahtamaan itsekseen tai syömään monia ruokia. Entäpä sitten kun asiantuntijan tai ”superäidin” neuvot eivät toimi ja tuntee epäonnistuneensa. Mitäs jos kaikki onkin normaalia omalle perheelle. Entä jos onkin ihan ok, että lapsi nukutetaan tai ettei hänelle maistu kaikki samat ruoat kuin toisille lapsille?

Kultainen lapsuus

Lapset kasvavat niin nopeasti, että aika tuntuu lentävän siivillä. Miksi siis käyttää aika siihen, että yrittää tehdä omasta perheestä jonkun ulkoa tulevan ohjeen mukaisen. Itse sain vastikään neuvon, että en saisi enää nukuttaa lastani. Alkuun ajattelin, että voisihan hän jo opetella nukahtamaan itse tai isä voisi hänet nukuttaa useammin. Tätä sulatellessani huomasin kuitenkin, että meillä on jo nyt mielestäni toimiva ratkaisu. Lapsi varmasti asian aikaa myötä hyväksyisi, mutta miksen saisi hänen ollessa vielä pieni iltaisin hieroa hänen jalkoja tai laulaa hänelle? Onhan vanhempi lapsikin oppinut nukahtamaan itse vaikka hänen vieressään on pienenä oltu. Nautitaan mielummin tästä hetkestä, kuten edellisessä kirjoituksessani kerroin.

Ei omia neuvoja pitäisi lähteä liikaa tuputtamaan muille. Ei ole vain yhtä oikeaa tapaa tehdä asioita. Voi kun ihmiset muistaisivat toistensa erilaisuuden ja kunnioittaisivat sitä. Jokainen lasten kanssa tekemissä ollut tietää, ettei kahta samanlaista lasta olekaan. Miksi siis yritämme kasvattaa heitä samalla tavalla? Päämäärä kasvatuksessa on sama, mutta keinot tulee olla erilaiset.

Kiitos äiti!

En halua missään nimessä kuulostaa kiittämättömältä saamastani tuesta! Oma äitini on tarjonnut juuri sen, mitä olen itse äitinä tarvinnut. Toivon muistavani tämän kaiken vielä vuosien päästä kun itse (toivottavasti) olen mummo. Haluan samalla tavalla olla lasteni tukena heidän elämässään ilman tuomitsemista tai liikaa omien näkemystäni esille tuomista. Liian harvoin tuleekin sanottua omalle äidille: ”Kiitos, kun olet niin mahtava äiti ja mummo!”

Kommentit

  • Nimetön Pilhop

    Hyvin olet äitiyden oivaltanut ja ennenkaikkea lapsen ainutlaatuisuuden. Oli ilo lukea ajatuksistasi. Kiitollisuutesi äitiäsi kohtaan oli koskettava ja aito.

     0

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.