VALIKKO
2.2.2018 17:00

Ekstrovertti eksynyt introverttien maailmaan

Jotkut väittävät suurimman osan ihmisistä olevan ekstroverttejä. Luulisi siis, että ympärilläni on paljon kaltaisiani. Näin ei kuitenkaan ole. Olen lapsuudenperheeni mustalammas, introverttiperheen ainoa ekstrovertti.

Minä olen ekstrovertti. Jokainen minut tavannut on sen varmasti huomannut. Olen sosiaalinen, puhelias ja eloisa. Persoonallisuuteni piirteistä päätöksen teossa esille nousevat vahvasti henkilökohtaiset arvoni sekä aisteihin luottaminen tiedon hankinnan osalta. Saman voi todeta tekemästäni Luontaiset taipumukset –analyysistä.

Palataan vielä lapsuuden perheeseeni. Vasta aikuisena olen ymmärtänyt sen, kuinka erilainen olen muihin perheenjäseniin nähden. Lapsen näkökulmastahan minä olen ollut sen ”normaali” ja muut jotenkin outoja. Onhan minun silmissä ollut outoa, kun sisarukset eivät ole halunneet vaikka riidellä kanssani verbaalisesti. Toisaalta en ole voinut käsittää, miksi joku haluaa olla niin paljon omissa oloissaan. Usein tuli ajateltua, miten olen toista loukannut, kun hän ei viihdy seurassani tai halua jutella. Tämä aiheuttaa edelleen välillä hämmennystä minussa.

Oman eroavaisuuden tunnistaminen on joka tapauksessa helpottanut läheisiä ihmissuhteitani. Nyt aikuisena olen oppinut kysymään syytä, miksi puheluihini ei vastata tai emme ole nähneet pitkään aikaan. En enää oleta sanoneeni jotain loukkaavaa, mikä olisi syynä hiljaiseloon. Joskus se tietysti harmittaa, kun itselläni olisi tarve puhua asioista. Kaikesta huolimatta koen sisarukseni hyvin läheisiksi. Ja he tietävät, että minun puoleeni voi kääntyä, missä asiassa tahansa.

No mitenkäs minulle on käynyt puolison valinnassa: kas kummaa, olen saanut miehekseni introvertin. Sitähän sanotaan, että vastakohdat vetävät toisiaan puoleensa. Meidän kohdalla tämä kyllä pitää paikkansa. Yllättävää oli se, miten erilaisia persoonallisuuksia me todellakin olemme. Persoonallisuustestin perusteella ainoa meitä yhdistävä tekijä on järjestelmällinen elämäntyyli. 16 persoonallisuustyypistä edustammekin lähes ääripäitä. Näiden asioiden tiedostaminen on helpottanut huomattavasti yhteiseloa.

Silti minua jaksaa ihmetyttää se, miten usein päädyn introverttien seuraan? Ihan kuin vetäisin heitä puoleeni. Tai sitten asia on juuri toisin päin, että he vetävät minua puoleensa. Aivan sama, viihdyn introverttien seurassa eikä kovin moni ole karkuun juossut. Ehkä sosiaalisuuteni ansiosta ja hyvän fiiliksen nostattajana saan pidettyä elämässäni ihania ihmisiä, jotka ovat hyvin erilaisia kuin minä. Niitäkin, jotka eivät normaalisti ole kovin sosiaalisia. Etenkin nyt heitä on paljon elämässäni, kun olen oppinut antamaan introverteille heidän kaipaamaansa rauhaa tarvittaessa.

Osalla lapsistani persoonallisuuden piirteet ovat selvästi nähtävissä, mutta ei kaikilla. On ollut mielenkiintoista huomata, kuinka voi löytää omasta lapsesta hengenheimolaisen, jollaista en ole koskaan ennen kohdannut. Toisaalta taas en voi millään käsittää, mitä yhden lapsen mielessä liikkuu ja miten hän kokee maailman. Tämähän juuri on se elämän ja lasten tuoma rikkaus, joka tekee jokaisesta päivästä arvokkaan ja mielenkiintoisen.

Vaalitaan erilaisuuttamme ja annetaan jokaiselle mahdollisuus olla oma itsensä. Me emme mahdu samaan muottiin ja se on hyvä. En nimittäin kestäisi kovin montaa itseni kaltaista lähipiirissäni. 😉

Mahtavaa helmikuun alkua!

Ansku <3

Kommentit

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.