VALIKKO
28.8.2017 18:32

Lemmikin kuolema – Hyvästi Peppi

Tästä piti tulla toisenlainen postaus. Lopputulos olisi ollut valitettavasti sama, mutta näkökulma toinen. Mulla oli jo valmiiksi kirjoitettuna viimeisen neljän kuukauden ajalta toisen vanhan kissamme vaiheet. Nyt en kuitenkaan pysty palaamaan siihen. En haluakaan tässä vaiheessa surutyötä palata muistelemaan sairautta ja lemmikin kuolemaa edeltäneitä päiviä. Mieluummin keskityn siihen, mikä teki tästä kyseisestä kissasta juuri sen joka hän oli.

Peppi 27.5.2003-25.8.2017

Peppi syntyi 27.5.2003 maatilalla ja päätyi meille vähän niin kuin vahingossa. Pepin sisko Nipsu oli varattu meille, mutta päätimme antaa kodin myös Pepille. Enkä ole koskaan katunut sitä päätöstä.

Nipsu ja Peppi nukkuivat usein vierekkäin

Peppi oppi jo pienenä hakemaan pallon. Lemppari oli huopapallo, jonka sisällä on kulkunen.

Pepillä oli hauska tapa ottaa kuivaruokaa aina tassulla kupista ja syödä se sitten lattialta. Viime kuukausina Peppi oppi pyytämään omaa ruokaansa, kun halusi syödä. Muutama vuosi sitten ostimme kissoille juoma-automaatin, koska Peppi halusi juoda pääasiassa hanasta. Peppi oli nimittäin lähes aina lavuaarissa, kun joku yritti pestä käsiä.

Hiekkalaatikolla käydessä seinät ja katto tuli kyllä kaavittua, mutta hiekkaa ei niinkään. Aina erotti äänestä, kun hän oli laatikolla käymässä.

Jossain vaiheessa muutamia vuosia sitten hän alkoi kuljettaa yön aikana sukkia sänkymme viereen. Jätinkin miehen puhtaat sukat aina kaapin eteen. Siitä ne kulkeutuivat yön aikana sängyn viereen. Jos joskus unohdin jättää sukat, niin Peppi haki pyykkikopasta vaikka collegepaidan ja raahasi sen kaksi kerrosta ylös makuuhuoneeseen.

Nukkumapaikaksi kelpasi vaikka nukenrattaat

Jaoimme monena iltana saman alustan mun venytellessä. Iltaisin nukkumaan käydessäni Peppi tuli sänkyni vieressä olevaan koriin kehräämään. Yöllä niitä sukkia hakiessa Peppi maukui omalla hyvin persoonallisella äänellään kovaa. Monesti pelkäsin kaikkien lasten heräävän ääneen, mutta onneksi lapset sentään nukkuivat sikeästi.

Joskus lapset tekivät Pepille majoja sänkyni viereen.

Aamulla Peppi jäi aina koriinsa nukkumaan, kun muut lähtivät kouluun ja töihin. Päivisin Peppi nukkui lähinnä mun ompelupöydän alla olevassa korissa tai sitten keittiön tuoleilla. Lähellä kuitenkin meidän arkiaskareita.

Peppi sai elää lähes 14 vuotta ihan terveenä. Viimeisen vajaan puolen vuoden aikana alkoi sairastelu ja perjantaina eläinlääkäri totesi Pepin sydämen olevan huonossa kunnossa. Tässä vaiheessa päätös Pepistä luopumisesta oli raskas, mutta välttämätön.

Viimeinen kuva ennen eläinlääkärin aikaa perjantaina

Toiset kissat saivat jättää Pepille hyvästit ja sen jälkeen oli muun perheen vuoro. Viikonloppuna on itketty välillä enemmän ja välillä vähemmän. Pepin sisko Nipsu on ollut minua lohduttamassa lukuisia kertoja viime päivinä.

Maire jättämässä hyvästit Pepille

Säilyt sydämessäni aina, joten lepää rauhassa <3

Kiitos yhteisistä vuosista ja hyvästi rakas Peppi!

Kommentit

    • Ansku

      Kiitos! Meiläkin on nyt kaksi kissaa, 2-vuotias Maire ja Pepin sisko Nipsu. Tosin edelleen lipsahtaa puheessa aina Pepin nimi, kun kisuja kutsun.

       0
  • Nimetön Maaritti

    Ihana tarina Pepin ja teidän yhteisestä vaelluksesta. Syvä osanottoni teille, tiedän mitä läpi käytte. Itse menetin rakkaista rakkaimman ystäväni eli Napsu-koirani reilu viikko sitten… Tyhjyys on niin valtaisaa.

     0
    • Ansku

      Kiitos ja osanotto myös sinun menetyksesi vuoksi! <3
      Vaikka meille jäi vielä kissoja ja lapset pitävät kiireisinä, niin siti tuntuu, että jotain kotoa puuttuu. Ymmärrän siis tyhjyyden tunteesi.

       0

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.