VALIKKO
13.3.2018 15:46

Unelmana minä – En pystykään pelastamaan koko maailmaa?

Viime kuussa on tullut kirjoitettua niin paljon kaikkea kevyttä, että nyt on taas aika vähän syvällisemmälle pohdiskelulle. Jatketaan siis Unelmana minä -postaussarjaa pitkästä aikaa havainnoilla, joita viime ajat ovat opettaneet omasta rajallisuudestani. Olen ymmärtänyt, että en ehkä pystykään pelastamaan kaikkia.

Koko aikuisikäni olen kantanut suurta huolta toisten murheista. Usein omat asiat ovat olleet hyvin ja siitä huolimatta olen itkenyt itseni uneen, kun jollain läheisellä on ollut ongelmia tai murheita. Eikä kyseessä ole tarvinnut olla edes kovin läheinen ihminen. Olen ahdistunut myös uutisista, ihmisten pahuudesta toisiaan, eläimiä ja luontoa kohtaan.

Uutisten katsomisen olen lopettanut jo vuosia sitten. Muutoinkin välttelen lukemasta kaikesta kamalasta, mitä maailmassa tapahtuu. Tiedän, paha ei katoa sillä, että ummistan silmäni siltä. Eikä se paranna kenenkään elämää, paitsi ehkä minun. Tosin ei se helpota itseänikään, koska tiedän joka tapauksessa, miten huonosti monien asiat ovat. Jollain tapaa uutiset tavoittavat nykyään kuitenkin. Olen tuntenut jopa syyllisyyttä siitä, että omat asiat ovat niin helvetin hyvin.

Pitäisikö minun sitten tehdä enemmän toisten hyväksi? Ehkä jonkun mielestä pitäisi, mutta oman mielenterveyteni vuoksi on pitänyt hyväksyä tosiasiat. En minä pysty pelastamaan koko maailmaa. En aina edes niitä läheisiä ihmisiä. Tämän tajuaminen ja hyväksyminen ei ole ollut ihan helppoa.

Jokainen on loppujen lopuksi vastuussa omasta elämästään ja teoistaan. En tarkoita sitä, että epäkohtiin ei pitäisi kenenkään puuttua, mutta ei voi tehdä kaikkien muiden murheista omia. On tärkeää taistella edelleen sen puolesta, että maailma olisi parempi paikka etenkin niille, jotka eivät pysty syystä tai toisesta puolustamaan itseään tai muutoin kärsivät.

Sen sijaan, että vain itkisin maailman murheita pyrin omilla pienillä teoillani auttamaan tai edes tuomaan iloa toisille. Olkoon se sitten verenluovutusta tai hyväntekeväisyystyötä. Joskus pienikin asia voi ilahduttaa ja auttaa vaikeiden aikojen läpi. Joku saattaa tarvita vain olkapään johon nojata, kun hänen maailmansa on romahtamassa tai toinen rohkaisua taistella itselleen tärkeän asian puolesta. Minulla riittää positiivista energiaa ja rakkautta jaettavaksi muillekin, joten täytyy vain osata hyödyntää omia vahvuuksiaan.

Heräsikö tästä ajatuksia tai pystykö samaistumaan tuntemuksiini? Miten sinä voisit auttaa muita?

 

Rakkautta päivääsi!

Ansku <3

 

Aiemmat Unelmana minä –postaukset:

Kuka olen?

Hyvä, paha puoliso

Epäonnistunut äitinä?

Minä olen siskosi

Oman onnen seppä

 

Kommentit

  • Rosa

    ”Koko aikuisikäni olen kantanut suurta huolta toisten murheista.” Voin niin samaistua tähän. Nyt olen alkanut oppia arvostamaan myös omaa hyvinvointiani, ja tajunnut sen, että murehtimalla ei maailma parane. Kaikkia ei vaan voi auttaa, mutta pienillä teoilla voi helpottaa toisen elämää <3

     1
    • Ansku

      Juurikin näin. Itselläni tämän tajuamiseen meni vaan kauan aikaa. Ihanaa, että sä olet oivaltanut saman. ❤️

       0
  • Nimetön Päivi

    Pystyn hyvinkin samaistumaan! Olen myös tietoisesti lakannut lukemasta kaikkia uutisia koska olen taipuvainen murehtimaan maailman asioita, ja kun työhönikin kuuluu muiden tukena oleminen niin vapaa-ajalla on selkeä tarve keskittyä positiivisiin asioihin. Ja tuosta maailman pelastamisesta – mielestäni paras keino on juuri tuo että jatkuvasti pienillä teoilla ja omalla persoonallaan tekee hiljaista työtä paremman maailman puolesta, ei se vaadi suuria ja näyttäviä tekoja. Ja onhan se niinkin, että et voi pelastaa koko maailmaa mutta jollekin voit olla koko maailma 🙂

     1
    • Ansku

      Kunnioitan suuresti ihmisiä, jotka työssään auttavat toisia. Varmasti on tarve vapaa-ajalla keskittyä positiivisiin asioihin jo työnkin vastapainoksi.

       0
  • Liisa

    Osittain tunnistan itseäni vielä tästä. Työssä nähty ja elämässä koettu, ei ole toivottavasti kovettanut, mutta ehkä opettanut käsittelemään omia tunteita paremmin.

     1
    • Ansku

      Kyllä se elämän tuoma kokemus varmasti on tuonut näkemystä asioihin. Et ainakaan vaikuta sitä, että olisit kovettunut. ❤️

       0
  • Jenna

    Sä olet kyllä niin viisas <3 Upeeta, kun jaoit tän tekstin!

     1
    • Ansku

      Kiitos Jenna! Ihanaa, kun joku sanoo viisaaksi.

       0
  • Diiskuneiti

    Mä olen ihan samanlainen, kannan toisten murheita ja ahdistun kaikesta ikävästä ja pahasta 🙁 Laitan aina toiset etusijalle ennen minua ja tässä pitäisi oppia, että välillä ajattelisin ihan itseänikin 🙂

     1
    • Ansku

      Kannattaa lukea etenkin toi ensimmäinen Unelmana minä postaus. Mulle viime vuosi oli ratkaiseva sen suhteen, että tajusin itseni olevan tärkeä. Ja sen, että kukaan muu ei ole vastuussa mun onnesta, hyvinvoinnista tai ylipäätään mun asioista. ❤️

       0
  • Johanna Y.

    Hyvä postaus! Se taitaa olla vähän niin että välillä pitää vain opetella olemaan itsekkäämpi, on tärkeä pitää huolta myös itsestään. 🙂

     0
    • Ansku

      On tosiaan tärkeää osata pitää huolta itsestä ja omasta hyvinvoinnista. Sitä, kun ei voi ulkoistaa kenellekään muulle. 🙂

       0

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.