VALIKKO

Lumikumpu

19.6.2017 12:02

Unelmana minä – Minä olen siskosi

En tiedä johtuuko oma suojeluhalu sisaruksiani kohtaan siitä, että olen heidän isosisko vai äitiydestäni. Vanhimpana (lue, kokeneimpana 😉 ) haluaisin auttaa heitä välttämään itse tekemäni virheet, mutta sehän ei ole mahdollista. En voi olla silottelemassa aikuisten sisarusteni tietä. Jokaisen on kuljettava oma polkunsa.

Vaikka en ole kaikkien sisarusten kanssa kovin läheinen, ovat he lähellä sydäntäni joka päivä. Toivonkin, että heistä jokainen muistaa minun olevan tukena, kun sitä tarvitaan. Ei ole väliä milloinka viimeksi tavattiin tai oltiin muutoin yhteydessä, heille minun oveni on aina auki.

Tarvitsetpa olkapäätä, jota vasten itkeä tai muuta apua, niin tiedätte, mistä löydätte sen, aina.

Mitäpä sitten haluaisin opettaa omille lapsilleni sisarussuhteista?

Ensinnäkin sen, että kunnioittakaa toisianne erilaisuuksistanne huolimatta. Joskus tämä voi olla vaikeaa. Sisarukset voivat olla niin erilaisia keskenään. Tämän olen kokenut itse olemalla lapsuusperheen ainoa ekstrovertti. Välillä en ole ymmärtänyt sisarusteni valintoja ja tekoja, mutta olen kunnioittanut heitä ja heidän tapaansa toimia. Aina se ei minusta ole se paras tapa, mutta tästä päästään toiseen kohtaan.

Tukekaa toinen toistanne. Aina ei tarvitse ymmärtää tai olla edes samaa mieltä, vaikka on vaikeana hetkenä sisaruksen tukena. Jos tiedät, että elämässäsi on ainakin yksi ihminen, jolle voit kertoa minkä tahansa murheen, on se kultaakin kalliimpaa.

Kolmantena, iloitse sisaruksen saavutuksista. Sisaruskateus voi olla tuhoisaa. Ainakaan aikuisiällä en ole kadehtinut sisarusteni onnistumisia. Päinvastoin, ne tuntuvat kuin omilta onnistumisilta tai saavutuksilta. Toivon heille onnea, menestystä, iloa, rakkautta, ihan kaikkea hyvää, mitä kukakin elämässään haluaa. Eihän se edes ole minulta pois, jos toinen onnistuu. Itse asiassa tähän liittyy myös itsekäs näkökulma: kun sisaruksillani menee hyvin, on minulla vähemmän murehdittavaa.

Neljäntenä, auta ja osaa pyytää apua. Olen kasvanut siihen, että meidän perheessä autetaan toisiamme. Näin ollen heiltä myös uskaltaa pyytää apua. Haluan lasteni oppivan, että avun pyytäminen ei ole heikkoutta.

Viidentenä, anna anteeksi. Me jokainen teemme virheitä, loukkaamme toisiamme (tietoisesti tai tiedostamatta) ja aiheutamme mielipahaa. Itse esimerkiksi olen tosi herkkä loukkaantumaan, mitä ihmeellisimmistä asioista. Usein toinen osapuoli ei ole kuitenkaan tarkoittanut pahaa tai edes tiedä loukanneensa. Miksi siis jäädä murehtimaan menneitä, kun voi antaa anteeksi ja jatkaa sovussa eteenpäin.

Viimeisimpänä, mutta ei vähäisimpänä, ole kiitollinen sisaruksistasi.

Hyvä, paha puoliso –postauksessa nousi esille myös kunnioitus parisuhteessa. Muutoinkin nämä kaikki toimivat pohjana, missä tahansa ihmissuhteessa. Jos osaat toimia sisarustesi kanssa, niin eiköhän se onnistu myös muiden ihmisten kanssa.

Rakastan teitä tyypit! Tiedätte kyllä ketä tarkoitan. Olette mahtavia, jokainen omalla tavallanne. <3 Ja hei mä tiedän, olen teidän kaikkien paras isosisko. 😉

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.
Stoorin bloggaaja? Kirjaudu sisään tästä.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.