VALIKKO
5.4.2016 13:55

Uskonko – itseeni, maailmaan tai yli päätään mihinkään

Uskon vai uskonko? Tämä tuntuu minusta yhtä filosofiselta kysymykseltä kuin monesti esitetty pohdinta:

”Kumpi oli ensin munan vai kana?”

Kyse on omista uskomuksista, ei uskonnosta sellaisenaan kuin monet ehkä ajattelevat ensimmäisenä. Sattumalta Lauri Mäkinen kirjoitti minulle Olisiko aika päivittää maailmankuvasi?  -vieraskynäkirjoituksen ja olin samaan aikaan lukemassa Saku Tuomisen ja Annamari Heikkilän Uskonko -kirjaa. Uskonko tämän olevan puhdas sattuma vai kohtalo? Entä mitä mieltä sinä olet, kummasta oli kyse? Ja onko sillä merkitystä, mikä nämä kaksi asiaa yhdisti elämään yhtä aikaa?

SattumaUskomukset ovat läsnä koko ajan vaikka emme sitä tule ajatelleeksi. Päästyäni kirjan loppuun, selkeät ajatukseni tästä postauksesta olivat muuttuneet sadoiksi kysymyksiksi omista uskomuksistani.

Omien ajatusten ja uskomusten tuulettaminen tekisi hyvää monille. Olemme oppineet ajattelemaan asioista tietyllä tavalla ja pidämme itse luomiamme merkityksiä totuuksina. Ympäristöäni uusin silmin, tai tässä tapauksessa korvin, tarkkailtuani havaitsin, että rajoitamme elämäämme aivan turhan paljon näihin ”totuuksiin” nojaten.

Viimeisen parin viikon aikana olen kyseenalaistanut erittäin monia asioita omasta ajattelutavastani. Itselleni on esimerkiksi tyypillistä toimia hyväksi todettujen mallien mukaan, joiden uskon tietysti olevan lähes parhaita. Ja vaikkei olisikaan, ainakin olen ajatellut niiden olevan toimivia. Olen siis rajoittanut näkemyksiäni aika paljon ja todennäköisesti pääosin turhaan.

Ajatusten ja uskomusten solmut aukeavat

Itse en asiaa osaa paremmin teille avata, vaikka se oli postauksen tarkoituksena. Omat elämääni rajoittavat uskomukset ovat murenemassa ja näen nyt jo asioita erilailla kyseenalaistaen vanhat uskomukseni. Voin vain suositella lämpimästi lukemaan Uskonko –kirjan ja edellisen vieraskynä postauksen. Mikäli aikasi tai mielenkiintosi eivät kuitenkaan siihen riitä, muista ainakin Laurin voimauttavat uskomukset:

  • Menneisyys ei määrittele tulevaisuutta.
  • Kaikki tapahtunut palvelee minua tavalla tai toisella.
  • Epäonnistuminen ei ole todellista.
  • Luon itse oman maailmankuvani ja olen vastuussa siitä, mitä luon.
  • Löydän ilon jokapäiväiseen elämään pienistä asioista.

PakkoTähän loppuun täytyy todeta, että olen onnistunut jo aiemmin voittamaan rajoittavan uskomuksen itsestäni. En olisi uskonut minusta kuoriutuvan sellaista lukutoukkaa, joka nykyään olen. Uskoin vuosia lukihäiriön vaikeuttavan ja hidastavan lukemista niin paljon, että en edes yrittänyt.

Parin vuoden ajan olen lukenut lähes joka päivä. Aiemmin lainasin kirjastosta vain resepti- ja käsityökirjoja, mutta lainaukseni ovat laajentuneet kaunokirjallisuuden puolelle. Lukemiseni todellakin on hidasta, mutta mikäs kiire tässä on. Avoimin mielin kohti tulevaa.

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.