VALIKKO
17.2.2017 08:00

Aikuisten kaverikirja

Moi!
Kira Katariina -blogin pitäjä Kira haastoi minut täyttämään aikuisten kaverikirjan. Vaikka en vielä aikuinen olekaan, tartun silti haasteeseen. Kysymykset ovat tässä haasteessa mielestäni kiinnostavia ja vähän erilaisia kuin lapsuusajan kaverikirjoissa.
Nimeni on: Sini
Jotkut tosin kutsuvat minua: Sintturaksi.
Olen syntynyt vuonna: 2000, eli olen siis mielestäni 16-vuotias vielä hyvän tovin.
Lapsuuskotini langallinen numero: En todellakaan muista! Langallisten puhelimien aikoihin olin vielä niin pieni, että lähinnä vastasin puheluihin vanhempien ollessa muualla kuin olisin itse soitellut ympäri kyliä.
Pienenä olin varma, että minusta tulisi: hevostenhoitaja, prinsessa tai ballerina. En myöskään aikonut missään nimessä hakea peruskoulun jälkeen lukioon. 
Isona minusta tulikin: No, menin sittenkin lukioon. Nyt toiveammattini on toimittaja. 
Täydellinen puoliso: Kohtelias ja saa minut nauramaan.
Jos saisin lisää tunteja vuorokauteen: käyttäisin ajan hyödykseni ja nukkuisin paljon enemmän.
Harrastan nyt: lukemista, lihaskuntoa, lenkkeilyä, kirjoittamista ja bloggaamista.
Parin lasillisen jälkeen perjantai-iltana kuuntelen Spotifysta: Jaa a, vähän vaikea vastata kun ei ole kokemusta kyseessä olevasta parista lasillisesta. Parin vesilasillisen jälkeen perjantai-iltana kuuntelen kuitenkin samaa musiikkia kuin ennenkin.
Noloin tv-ohjelma josta pidän: Onko My little pony nolo?
Bravuurini keittiössä: Munakas, nuudelit, kana ja riisi.
Melkein hävettää kertoa mutta itken aina, kun: tv-sarjassa tapahtuu jotain surullista. Olen itkenyt katsoessani Vampyyripäiväkirjoja, Tanssiakatemiaa, Poliisikoira Rexiä…
Lapsuuden lempilelu: vauvanukke nimeltään Veeruska ja barbiet. Barbieille askartelin aina siivet ja lennätin niitä ympäri taloa.
Lempilelu nykyään: Puhelin ja sängylläni olevat kaksi pehmolelua.
Salainen paheeni: Sipsit! Jos saan niitä yhdenkin, ei ahmimisesta sen jälkeen meinaa tulla loppua.
Eikun se ihan oikea salainen paheeni: Kynsinauhojen jatkuva repiminen. Ne ovat aina verillä ja ruvella ja aina pitäisi kantaa laastareita mukana. Tavasta pitäisi päästä eroon, mutta kun löytyy hyvä kohta mistä repiä ei vain voi jättää siihen!
Viisaus, jonka olen tähän mennessä oppinut: Jos jokin asia painaa mieltäsi, mieti, onko sillä asialla enää mitään väliä viiden tai kymmenen vuoden kuluttua. Moni kivi on vierähtänyt sydämeltäni, kun olen ajatellut asioita tältä kantilta.
Mukaan tähän haasteeseen haluaisin haastaa Emman ja Hennan. Täyttämisen iloa!

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.