VALIKKO

Melkein oikeissa töissä

1.2.2017 17:47

Kenkää tuli!

Kaupallinen yhteistyö: Jalas

Pakkohan sitä on näinkin klassinen klisee vetäistä otsikoksi, kun kerrankin on kunnolla syytä: me nimittäin todellakin saatiin kenkää. Kirjaimellisesti. Jalas Ejendalsilta nimittäin. 😀

Työkengät kiinnostavat aiheena porukkaa laajasti. Nekin, jotka eivät ole työvaatteiden suhteen nirsoja, nuukia tai muuten moniongelmaisia, monesti ovat sanoneet, että vaikka muuten ei ole kamppeiden kanssa niin justiin, niin hyvistä työkengistä ei tingitä. Koska siinä missä istumatyöläisen haasteena on se, että työaikana ei päästä riittävästi liikuskelemaan, fyysisen työn tekijät ovat jalkojensa päällä koko päivän.

Jokainen homman luonteeseen tutustunut tietää, että sepä on pitkä päivä, jos kenkä puristaa siitä, että kenkä puristaa.

Tai hiertää.

On epämukavan mallinen. Menee varvas tunnottomaksi päivän mittaan.

Ei taivu riittävästi, kun könyät lattianrajassa hankalassa asennossa tai kiipeät.

Pohja on turhan kova ja jalkapohjia särkee.

Pohja on petollisen liukas. Jännität joka askelta.

Jalka ui hiessä tai varpaat jäätyvät.

Vettä kengässä, kun ei tarvitsisi olla!

Nauha aukeaa salakavalasti vaivihkaa.

Varsi puristaa pohjetta.

Jumalauta kaikenlaista vastusta ihmisen elämä täynnä, jos kenkä ei ole hyvä!

 

Monilla teollisilla aloilla kenkä on turvakenkä ja sillä on suojelutehtäviä: suojaa erilaisilta kemikaaleilta ja lämpötiloilta, suojaa ruhjoutumiselta, tallautumiselta ja silpoutumiselta, suojaa iskuilta ja suojaa lävistymiseltä. Turvaominaisuudet tuovat lisää haastetta käyttömukavuudelle – ei naulaanastumissuoja tai varvassuoja tee millään tavalla kenkää mukavammaksi jalalle, mutta on nekin kengässä oltava.

Vaatimukset turvakengille ovat kaiken kaikkiaan todella kovat.

Yksi asia, mistä voi suomalaisena olla melko ylpeä, on se, että Suomessa on erittäin laadukkaita kenkävalmistajia. Ymmärtääkseni Ruotsin armeijakin marssii Sievin jalkineen kengillä nykyään. Minulle tarjottiin testattavaksi myös ruotsalaisen työkenkävalmistajan talviturvakenkiä, mutta lähestyin itse asiassa Jalasta, koska oma henkilökohtainen mielipiteeni ja mieltymykseni työkenkiin liittyen on ollut se, että olen ollut Jalaksen kenkiin itse erittäin tyytyväinen ja tykännyt monista niiden ominaisuuksista. Jalakselta lähdettiin yhteistyöhön ja meille tuli testiin kahdet erilaiset talvityöjalkineet.

Testiolosuhteina on ollut rakennusalan ulkohommia, jatkuvaa liukkailla jäisillä telineillä könyämistä, jäällä ja lumessa tapahtuvaa kulkemista ja kantamista ja – aina viehättävänä talvihommana katon teko autotalliin. 😀

Minulle valikoitiin testikengäksi Jalas 3978 OffRoad+ -maiharit. Minulla ei ollut aiempaa kokemusta maihareista, sillä lyhyt- ja paksujalkaisena olen ajatellut maiharien olevan kömpelöt ja taipumattomat ja puristavan nilkkoja. Minulla on ollut aiemmin vain nilkkuripituisia ja lyhytvartisia työjalkineita. Niinpä nämä OffRoadit olivat mielenkiintoinen tuttavuus.

Jalas 3978 OffRoad+

Työparini taas on huomattavasti minua pitkäkinttuisempi ja hän tykkää käyttää saappaita talvella ulkohommissa – hänelle valikoitiin testattavaksi epätyypillinen saapas Jalas 3988 MGR Winpro.

Jalas 3988 MGR Winpro

Työparillani oli Winprojen vertailukohtana hänen aiemmat nahkavartiset saappaansa, itselläni oli ulkotöissä ollut talven mittaan Jalaksen Drylock 3312 -nilkkurit, jotka eivät ole varsinaisesti talvijalkineet, niissä ei ole kovin paksua vuorta.

Jalas Drylock 3312 ja Jalas 3978 OffRoad+

Drylockeja voi kuitenkin käyttää myös kylmemmissä keleissä varsin mainiosti ja näitä on tullut matkan varrella suositeltua monille, nämä ovat olleet luottojalkineet ja näillä on paukutettu niin helteet kuin pakkaset, sohjot ja vesisateet, ulko- ja sisähommat. Drylockeissa on loistava pintakäsittely, sillä nämäkin kaverit on uitettu ja ryvetetty erilaisissa tasoitteissa ja laasteissa jo moneen otteeseen – ja ne putsaavat itse itsensä niin kuin kissaeläin! 😀 Nämä ovat myös hyvin vedenkestävät, pysyy jalat kuivina märissäkin keleissä. Ja kestävyys on hyvä: kaiken ryskämisen tuloksena on toisesta purkautunut tuosta päältä pari tikkiä. Ei paha.

Jalas Drylock 3312

Näissä nilkkureissa on kuitenkin se miinuspuoli, että näissä saa olla nauhoja solmimassa ja avaamassa joka käänteessä. Jotta solmut eivät aukeaisi itsekseen, olen vetänyt ne umpisolmuun sen verran löysälle, että kengän saa just just vetämällä jalkaan. Kun on oikein kipeytyneet takareidet (kellä semmoista muka raksahommissa sattuisi…), näitä saa ähistä jalkaan naama punaisena. Sen takia olenkin nauttinut OffRoad+ -maihareista täysin sydämin heti ne saatuani. Totesin maiharit vastoin kaikkia ennakkoluulojani tosi käteviksi. Vetoketju on ihan huippu.

Muutenkin OffRoadit ovat olleet kyllä mieleiset, jopa niin, että Drylockeja ei ole tullut nyt käytettyä lainkaan – ja jopa siinä määrin, että OffRoadit tekee mieli vetäistä jalkaan ihan joka lähtöön. Olen saapastellut näillä ruokakauppaan ja kuntosalille ihan pokkana, kun nämä on vaan niin mukavat jalassa ja sopivan lämpöiset. OffRoadeissa on lämmin vuori ja talvipohjalliset.

Työparini on tykännyt Winproista myös. Ne ovat kuulemma hyvin kevyet, varsi on ikään kuin ”painoton” ja saappaat tuntuvat siltä kuin olisi lyhytvartiset kengät jalassa. Winproissa on lämmin vuori ja kiristysnaru ja jonkinlainen lumilukkosysteemi sekä nilkan etuosassa säätönyöri. Varsi on kangasmateriaalia.

Hyvin molemmilla kengillä pärjäiltiin lumisilla kattoruoteilla. Itse huomasin vaihdettuani OffRoadeihin, että ne ovat pohjan muotoilun osalta hieman Drylockeja vakaammat ja Drylockeilla oli tullut vaistomaisesti jatkuvasti jännättyä, pitääkö töppönen vai ei.

Omissa hommissa on se hyvä puoli, että niistä ei kovin helposti saa kenkää. 😀 Huono puoli on se, kun kaikki on aina jumalauta itse tehtävä. Mutta niin tehtiin halli kattoon asti ja sen jälkeen se on jo ehditty levyttelemään. Tänään toi kuski Isoverilta villakuorman ja rakennustarkastaja ja mestari kävivät toteamassa, että ei ole mitään syytäkään antaa meille muuta kenkää kuin näitä työkenkiä kulutettavaksi. 🙂

Hallin väsääminen jatkuu, kunhan ollaan tässä välillä vaihteeksi ehditty asuinrakennuksen yläkerran sisävalmistustöiden kanssa sopivaan vaiheeseen. Kiire painaa päälle ja kuukauden päästä joudun luopumaan suurimmasta voimavarastani tällä työmaalla, kun työparini lähtee muualle työssäoppimaan saadakseen loput opintonsa tehtyä. Itselläkin alkaa melkein samoihin aikoihin seitsemän viikon kouluputki – sen jälkeen olisi edessä itsellä työssäoppimisia eri yrityksissä. Paljon on ehditty tehdä – paljon olis vielä tekemättä. 😀

 

 

Kommentit

  • Jii

    Olet aivan oikeassa että hyvät jalkineet ovat todella tärkeät rakennusalalla kun päivänmittaan tulee käveltyä 20 – 30 tuhatta askelta sekä ulko- että sisähommissa.

    Vertasin tuossa Jalaksen ja Sievin vastaavia malleja keskenään ja mielestäni Jalaksen työkengät ovat selkeästi keveämmät kuin Sievin. Lisäksi tuntuu että Sieviläisissä jalat kipeytyvät enemmän kuin Jalaksen kengissä. En tiedä mistä kipeytyminen johtuu, mutta olen huomannut että auttaa asiaa kun kesällä laittaa kenkiin mahdollisimman paksut pohjalliset ja talvisin pitää villasukkia.
    Joskin joskus reissuhommissa on joutunut turvautumaan jo buranaan kun joutuu 12h kävelemään putkeen useita päiviä peräkkäin. Tosin siihenkin tietysti tottuu muutamassa viikossa.

    Se kuka keksi laittaa työkenkiin nuo vetoketjut on kyllä ollut nero paikallaan! Mikään ei ärsyttänyt niin paljoa pitkän työpäivän jälkeen kun näprätä kengännauhoja auki ja laittaa ne valmiiksi seuraavaa päivää varten, varsinkin jos oli kyse maiharimallisista työkengistä ja aamulla hätäpäissään oli vetänyt solmut ”vähän sinnepäin” ja oikein tiukalle.

    Kiinnostaisi myös kuulla mielipiteesi ”tennarimallisista” turvakengistä, jos Jalas sellaiset sponsoroi, koska en ole koskaan itse sellaisia käyttänyt vaan olen kesäisin pitänyt ns. sandaalimalleja (jalkaterän päällä tuuletusreikiä), mutta niitä kannattanee ehkä kokeilla vasta lähempänä kesää.

     0
    • Minna

      Moikka Jii, mukava kuulla kommenttejasi. 🙂 Olen tehnyt täsmälleen samat havainnot sieviläisten ja Jalasten välillä. Itellä on lyhytvartiset Sievi Spiderit ja ne on liian kapeat, hiertää sivuilta – ja niin kovat, että en pysty käyttämään koko päivää. Mulla menee isovarpaat tunnottomiksi noissa. Mutta en sen takia viitsi postauksessa dissata noita, kun Spider on niin vanha malli jo enkä ole testannut Sievin jalkineen uudempia kenkiä. Mun mies käyttää Sievin jalkineen työkenkiä ongelmitta, samoin työparini. Mutta työpari on sanonut myös, että pitää olla pohjalliset.

      Jalakset on kevyemmät, sitä sanoo moni. Itellä Jalas on ollut kaikin puolin mieluisa.

      Tennarimallisia olen kokeillut Sievin valmistamia, mutta en ole halunnut sellaisia, koska niissä varvassuoja painoi heti kokeilussa todella tympeästi jalkapöytää!

      Kesäisemmille keleille kyllä kaivattaisiin hyviä hengittäviä työjalkineita. Hyvin tuulettuvat päältä avoimet eivät oikein houkuta, kun oma kiinnostus on suuntautunut noihin kaiken maailman lälläyshommiin ja tympäiseehän se, jos putoaa kenkään laastia tai tasoitetta. 😀 Jalaksen Drylockit ovat olleet sisähommissakin. Mutta pakko myöntää, että omissa hommissa on tullut pidettyä Crocsin kumisandaalejakin, mikä on ihan typerää. Niillä voisi sattua kyllä melko helposti joku vahinkokin. Mitähän tyypit pitää esmes parketti- ja laminaattihommissa?

       0
      • Jii

        Ainakin mattomiehet näyttävät pitävän järjestään ihan tavallisia tennareita, eikä niillä oikein tuo kypäräkään tunnu pysyvän päässä.. En tietysti voi sanoa kaikista matto/parketti/laminaattimiehistä noin, mutta toisaalta taas ymmärrän että siinävaiheessa kun kohteessa alkaa lattioiden tekeminen, ei ehkä olla enää sellaisissa olosuhteissa että kaikkea suojavarustusta olisi aivan pakko pitää. Varsinkin jos työskentelyalue rajataan siten ettei siellä muut enää liiku.
        En ehken itsekään pitäisi kypärää jos koko päivä pitäisi olla polvillaan kasvot alaspäin. Voi se jossainkohtaa ottaa jo niskaan.

        Muistui mieleen joku vanha työkenkäpari jossa oli myös tuo varvassuoja jotenkin sangen epännistuneesti suunniteltu että kun oli polvillaan lattialla painoi varvassuoja giljotiinimaisesti varpaitten takaa. Sitä kun sitten jatkoi pidempään alkoi varpaat punoittamaan ja olivat erittäin arat. Viikonloppuisin ei paljoa huvittanut silloin kenkiä kiskoa jalkaan muuten kuin aivan pakon sanelemana.
        Onneksi kehitys on edennyt kengissäkin tai muutoin olisi pakko keksiä kaikenmaailman konsteja.

         0

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.