VALIKKO

Melkein oikeissa töissä

Kone ja apina

Hadrian X Fastbrick Robotics https://www.fbr.com.au

Opettajana sitä tulee seurailtua Opettaja-lehteä, olkoonkin, että jotkut kollegat lähinnä naureskelevat kyseiselle julkaisulle. Tällä kertaa oli Heikki Pölönen esittänyt pääkirjoituksessaan kiinnostavia ajatuksia eri ammattien tulevaisuuteen liittyen, hänelläkin jälleen kerran johtotähtenä ajatus, että tulevaisuuden ammatteja emme kykene vajavaisuuttamme ennustamaan, mutta tasokas opetus mahdollistaa sen, että tulevat sukupolvet ovat kyvykkäitä toimimaan joustavasti muuttuvissa olosuhteissa ja ratkaisemaan ongelmia, joista meillä ei tässä vaiheessa ole pelkoakaan.

Pölönen oli mielenkiintoisesti nostanut esimerkiksi muurarin ammatin – näkökulmanaan mitenkähän jälleen kerran ei mitenkään yllättävästi se, että vaviskaa muurarit, muurausrobotti muuraa teitä nopeammin:

Esimerkiksi muurarin on jo nyt mahdotonta päihittää Hadrian X -robottia ainakaan ripeydessä. Se muuraa tuhannen kiven tuntivauhtia eikä pidä kahvitaukoja.

Pölösen käsityksen mukaan tulevaisuudessa voisi olla niin, että silloinkin rakennusalalla työskentelevien täytyisi tuntea muuraamisen perusteet, vaikka valtaosan työstä tekisikin kone ja muuraamista tärkeämmäksi taidoksi nousee valmius oppia uutta läpi koko elämän, samoin kuin muillakin aloilla.

Hadrian X:n esittelyvideo:
https://www.youtube.com/watch?list=PLVKe1EEQkW-CeN8rfqWqmXU611_nC-o1t&v=31v0apR6IXo

Hadrian X muurailee Instagramissa:

https://instagram.com/p/BY48S2vB9Bi/

Minun käsitys – korjatkaa, jos olen väärässä – on se, että muuraamisen määrä sinänsä on jopa siinä määrin vähentynyt, että kun seitkytluvulla oikein koulutettiin porukkaa nimenomaan muurareiksi, nykyään ei ole mitään järkeä tehdä niin ja noistakin muurareista iso osa on siirtynyt muihin hommiin? Mitä olen mestarien kuullut aiheesta lausuvan, niin varsinaisia muurareita on nykyään haasteellista löytää. Paljon työmailla on näkynyt myös virolaisia muurareita täällä Keski-Suomessakin. Perinteinen tiilimuuraus on joka tapauksessa ymmärtääkseni nykyään sillä tavalla harvinaistunut tiilitalojen kulta-aikoihin nähden, että ei Hadrianinkaan taitaisi olla järkevää niihin hommiin Suomessa pyrkiä, mutta eiköhän se nyt muutenkin ole niin fiksu, että hankkiutuu hommiin johonkin muille maille… 😀

Moni laattamies on aloittanut muurarina – niin myös Jouni 🙂

Hadrian X vaikuttaa videonsa perusteella kätevältä työntekijältä valuharkkotalojen pystyttelyyn. Siinä taas ei ole mitään uutta, että jos ihmistekijän pystyy korvaamaan koneella, sen jotkut mielellään tekisivät – sillä kone on epäinhimillisen luotettava. Se saattaa joskus itse huollon puutteessa sairastua tai onnettomassa tilanteessa loukkaantua, mutta sillä on harvoin lapsia, jotka sairastuvat, saatika että se päättäisi perjantaina, että ”nyt v*ttu ressi lentää” ja lähtisi ryyppäämään – ja potisi maanantaina hervotonta krapulaa. Se ei kiroile eikä valehtele, ei hauku työnantajaa selän takana, ei haasta riitaa, ei juorua eikä vetelehdi – varsinkaan tupakkitauoilla ei Hadrian X vetelehdi! On se jumalauta kone!

Mitenkä tuntuu, että en minä usko, että nytkään porukka alkaisi kovin isoon ääneen itkeä, jos ei tarvitsisi itse kolmisenkymmentä kiloa painavia valuharkkoja nostelemaan paikoilleen, vaan ”Hartsa” voisi hoitaa homman. Kunpa ne olisivat halvempia hankkia. Nythän ne ovat vielä niin kalliita ja harvinaisia, että ei varmasti tulla näkemään työmailla valovuosiin – koska vielä on mahdollista saada joistakin maista edullisempia inhimillisiä tekijöitä. Ihmisissä on se inhimillinen puoli, että ne sikiävät valvomatta ja tehokkaasti – eivät tietenkään Suomessa nykyään, koska täällä lisääntyminen alkaa olla jo turhan kallista, mutta muualla maailmassa tämmöistäkin kuulemma vielä tapahtuu. Ja Suomessa taas ollaan vapauttamassa työntekijöiden tuontia koskevaa sääntelyä. Kylläpä vain oli perjantaiaamuna samassa perehdytyksessä uzbekistanilaisia tasoitemiehiä. Niin kauan kuin jostakin löytyy edullista(?) keikkatyövoimaa, ei työnantajaa kiinnosta Hadriania hankkia. Vuokrata se saattaisi jo kannattaakin?

Ja vaikka Hadrian on kätevä kone latomaan YouTubessa harkkoa harkon perään, mylläämään itse omat laastinsa ja annostelemaan millilitran tarkkuudella, vaikka se ei unohda yhtäkään raudoitusta ja limittää jumalaisella tarkkuudella, vaikka se noudattaa kyselemättä digitaalisia piirustuksia nähden ja muistaen kaiken jatkuvasti loogisessa järjestyksessä – minä sittenkin näen muutamia heikkoja kohtia, jotka epäilevä ihmismieli manaa esiin seurailtuaan VR:n junien loistokasta toimintavarmuutta täällä pohjoisen taivaan alla. Jos se häiriintyy muuraillessaan julkkaria talvipakkasella? Jos sen metallinen sormi jäätyy ja sähköinen mieli masentuu, kun luonto rikkoo tarkkuustoleransseja vastaan? Ainakin Hadrianin olisi mahdollista pitää laasti lämpimänä tavalla, jota olisi kaivattu jo pitkään.

Hadrian kuulostaa ennen kaikkea uudisrakennuspuolen vehkeeltä. En jaksa uskoa, että se taipuisi saneerauskohteisiin tai että sitä kannattaisi alkaa edes yrittää ohjelmoida noihin satoihintuhansiin Linnanmäen Vekkulaa muistuttavalla tyylillä rakennettuihin insinööritaidon ihmeisiin, joissa me inhimilliset vahingonlaukaukset päivittäin ihmettelemme, mitäs tässäkin kohtaa taas kannattaisi yrittää tehdä, kun kaikki on vinksin vonksin tai ainakin yhtä heikun keikun kuin muinaiset tekijänsä.

Saneeraustyömailla voi joutua näpertelemään jos vaikka mitä!

Oikeasti me ei tarvittaisi noin kallista ja älykästä konetta – mutta me todella tarvittaisiin vähemmän kalliita ja vähemmän älykkäitä. Tarvittaisiin tehokkaampia keinoja vaikka nyt sitten pitää laastia lämpimänä, kun kerta sitä joudutaan pakkasillakin käyttämään. Tai sellaista laastia ja betonia, joka ei jäätyisi. Ja me otettaisiin hyvin mielellään onkaloisiin epätasaisiin huonosti valaistuihin pölyisiin työmaaolosuhteisiin joku Tähtien sodan R2-D2:n kaltainen sitkeä ja neuvokas positiivinen pikku jässikkä, joka kantaisi painavat laatat ja kuljettaisi laastisäkit ja -paljut, siinä voisi olla vesileikkuriominaisuus, hyvä valo ja alipaineistus pölynpoistoa varten – ja imuri ja roskienpoisto. Sillä voisi siivota mestan lopuksi ja se kuskaisi roskat lavalle. Ei sen tarvitsisi ymmärtää mitään tiili- tai laattajaon tai käytettävien aineiden päälle – riittäisi, että sillä pystyisi edes kuljettamaan. Mutta toistaiseksi Eskon tiilikärryjä ja erilaisia ”roska-Roopeja” on ollut aika hankala näissä jutuissa ohittaa hinnan ja laadun suhteen, vaikka ne eivät älyä loistakaan.

Roska-Roopejen kokoontuminen Skanskalla Sepän kauppakeskuksen työmaalla

Ja niin kauan kuin jostakin sikiää elämänvimmaista ihmislihaa, joka kuskaa kamppeet, hoitaa hommat ja siivoaa jälkensä, mitään Robocobeja on aika turha haikailla. Naurattaa, että jotkut vissiin luulevat, että porukka oikeesti haluaisi hoitaa ne kaikki kehoa runtelevat työhön väistämättöminä miinuspuolina ja hidasteina kuuluvat nostot ja kantamiset itse mieluummin kuin käyttää siihen konevoimia! Ikään kuin duunareilla ei olisi järkeä. Kyllä Hadrian remmiin otettais varmasti, jos se olis tulossa, mutta toistaiseksi on ollut ikävä kyllä saatavilla lähinnä lauma meitä hännättömiä apinoita.

Vaan kun saatais nyt ensin ees tarpeeksi niitä tiilikärryjä! Työmaallahan niitä tyypillisesti ainoita lainataan niin ahkerasti, että kun selkäsi käännät, ne ovat jo poissa. 😀 Selkeästi on niin, että tulevaisuus ei ole ihan vielä ehtinyt muuttaa ihan kaikkea. Sitä odotellessa olis kyllä sinänsä aika hyödyllistä, jos jostain vääntäytyisi työmaille vaikka muutamia sitkeitä ihmistaimia opettelemaan – vaikka muuraamaan kunnolla.

Rakennuspalvelu Puurulan Aksuhan se siinä ohutsaumaa. Puurulan firmalla oli tämän työmaan ainoat tiilikärryt!

Rakennusalan töiden oppimista pidetään monesti jotenkin helppona, mutta kyllä todellisuus on sitä, että laadukas ammattirakentaja on ällistyttävä monitoimi-ihme, jolla on loppujen lopuksi huikea tietopohja ja kyky soveltaa tietämäänsä vaihtelevissa olosuhteissa, selviytyä hankalissa ja vaativissa olosuhteissa, toimia tehokkaasti osana monimutkaisia ja alati vaihtuvia organisaatiorakenteita ja hoitaa hommansa tehokkaasti, taloudellisesti ja nykyään yhä ekologisemmin ja turvallisemmin.

Jari – 30 v. maalarina. Ei oo turha jätkä tämä!

Just nyt kun maailma ei oo ihan vielä valmis paikka, perinteisille käsityön osaajille olis silti vielä kysyntää. Hyville tekijöille on perinteisesti ollut enkä usko, että se tulee loppujen lopuksi muuttumaan ihan lähiaikoina. Ja jokuhan tekijätkin opettaa – ei kovin yksinkertaista sekään.

Tuntuu, että nykyään korostetaan valtavan yksipuolisesti sitä, että maailma tulee muuttumaan joksikin sellaiseksi, mitä emme kykene kuvittelemaankaan. Minusta olisi joskus syytä puhua myös siitä, mitä olisi tehtävissä olosuhteiden parantamiseksi niissä töissä, joita joudutaan edelleen käsitöinä tekemään.

Ei aina tarvitsisi mullistaa koko maailmaa – vähempikin riittäisi. 1980-luvulla laatoitelleet muistelivat, miten oli ennen teippailtu sormenpäitä – nykyään on onneksi paljon parempia käsineitä kuin muinaiset vaaralliset näppylähanskat. Silti näkee laatoittajillakin paljon tavallisia työkäsineitä, vaikka viiltosuojakäsineet olisivat huomattavasti kestävämmät – ja suojaisivat paremmin viilloilta. Mutta kun ne maksavat vähän enemmän kuin tavalliset. Etran Dyncut-viiltosuojakäsineiden hinta oli taannoin 7,40 e/pari.

Joskus se on apinalla pienestä homma kiinni.

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.
Stoorin bloggaaja? Kirjaudu sisään tästä.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.