VALIKKO

Melkein oikeissa töissä

Luulot pois

Olen vaihtanut mestaa. Heinäkuun lopulle harjoittelin maalaus- ja tasoitushommia Rakennussaneeraus Antti K Oy:llä NCC:n Harjun peruskorjaustyömaalla ja näytötin kesän aikana varsin onnistuneesti (K3) uudisrakennusmaalauksen, korjausmaalauksen sekä pientalojen ulkomaalauksen – innostuin rakennusmaalaushommista siinä määrin, että tuli aloitettua pintakäsittelyalan perustutkinnon tekeminen tämän meneillään olleen rakennusalan tutkinnon lisäksi. 😀

Aamut alkaa näissä maisemissa

Elokuun alusta jätin Kontturin porukat varsin haikein mielin, sillä viihdyin heillä todella mainiosti – ja vaihdoin työssäoppimaan laatoitushommiin Oro Oy:lle, josta minut sijoitettiin ensialkuun Skanskan työmaalle Sepän kauppakeskukselle. Työmaa on iso ja tyystin eri tyyppinen kuin aikaisemmat työmaat, joilla olen ehtinyt olla.

Kauppakeskuksella ollaan loppusuoralla, syyskuun lopussahan keskuksen odotetaan aukeavan. Minut sijoitettiin kahden kokeneen urakkalaatoittajan, Jarmon ja Jounin, porukkaan. Kun aikaisemmin oli tullut laatoiteltua lähinnä omina kokeiluina muutaman neliön lattioita, Orolla harjoittelu lähti käyntiin heti aika paljon isommassa mittakaavassa: olin apuna tekemässä 330 neliön lattiaa.

Loppusuoralla ollaan

Ihan jonkin verran sai laattoja nostella ensimmäisen viikon aikana, mutta on niitä tällä työmaalla nosteltu muutenkin: Oron laatoittajat ovat laatoittaneet Sepän kauppakeskuksella n. 15000 neliömetriä.

Ekan päivän tyhjiä laattapaketteja – painoa 32,32 kg/kpl

Laattojen sijoittelun jälkeen meillä oli pikkuinen saumausurakka tietysti, mutta ei tässä nyt mistään tuhannen neliön lattiasta ollut kyse, joten ihan normihommina tämä tehtiin. 😀

Muutama laatta sijoiteltuna

Minulle oli saumaustöitä luvassa hieman pidemmäksikin aikaa, sillä ison lattian jälkeen tehtiin liuta pienempiä wc- ja siivouskoppeja ja sain opetella niiden saumausta sitten.

Kirotut jalkalistat!

Sauma-aine näissä oli varsin epäkiitollista, sillä näissä käytettiin isojen lattioiden sauma-ainetta, joka on tarkoitettu levitettäväksi hyvin löysänä ja joka jämähtää nopeasti. Sanotaanko näin, että se,  mitä saumaamisesta olin aiemmin ehtinyt oppia, ei pätenyt tämän aineen kanssa ja näiden lattioiden kanssa oli jotenkin tuskainen taival.

Koko laatoitusharjoittelua on tässä alussa leimannut sama tunnelma: kaikki, mitä olen aiemmin laatoituksesta oppinut, on ollut periaatteessa turhaa tai jopa haitaksi. Olen tietoisesti joutunut ottamaan sen asenteen, että lähden ihan ”nollista” opettelemaan kaikkea, mikä tietyllä tapaa hiertää hieman korvien välissä. Mutta näin on pakko tehdä, yksinkertaisesti siksi, että aineet, joita täällä käytetään, ovat aika erilaisia ja niiden kanssa on toimittava eri tavalla kuin niiden kanssa, joita oli tottunut käyttämään – ja moni asia, jota koulussakin korostettiin tekemään tietyllä tavalla, tehdään täällä urakkamaailmassa jopa päinvastoin, peruslähtökohtana ihan laattajaon tekeminen. Kaiken kanssa edellytetään herpaantumatonta tarkkuutta, mikä ei minua haittaa, koska se on minulle miellyttävää  muutenkin, mutta se hermostuttaa tässä vaiheessa jonkin verran, koska nyt tehdään sellaisia töitä, joissa sillä oikeasti todella on merkitystä.

Kaikki, mitä olen opiskellut aiemmin – niin opettajan uralla kuin raksahommissakin – on ollut helppoa ja sujunut vaivattomasti. Aiemmin ajattelin niin laatoittamisestakin. Olin jo koulussa aika kehityskelpoinen tapaus laattakurssilla ihan realistisesti ajatellen – mutta tämä paikka on ottanut kyllä saman tien kaikki luulot pois. Se tuntuu raastavalta, mutta olen tehnyt valinnan keskittyä oppimaan kaiken, mitä minulle opetetaan. Olen kiitollinen, että olen päässyt todella huippuluokan osaajien oppiin ja että näillä kavereilla on myös ohjauksen kanssa homma tukevasti hanskassa. Jos ei täällä opi, silloin ei kyllä voi kuin peiliin katsomalla syyllistä etsiä.

Tavoitteena on oppia niin, että on oikeasti laadukasta osaamista siinä vaiheessa, kun ei ole enää kukaan opastamassa – sen sijaan, että vain kuvittelisi jotain osaavansa. Kovaa työtä saa tähän pääsemiseksi tehdä vielä pitkään.

Jotenkin välillä tulee sellainen vaikutelma, kun seuraa ammattikouluopetuksesta käytävää keskustelua, että duunariammattien ajatellaan monesti olevan helppoja oppia ja töiden helppoja tehdä – fyysisesti raskaita ja huonoissa olosuhteissa tehtäviä, mutta sellaisia, ettei niillä tarvitse päätään pahemmin vaivata, saati että niistä yöunet menisivät. Oikeastihan tässä pitää paikkaansa vain se, että kyllä on fyysisesti raskasta ja juu, huonot on olosuhteet monesti. Mutta lisäksi riittää kyllä pähkäiltävääkin. Monen kokeneen konkarin on kuullut sanovan, että näissä töissä ei tule ikinä täysin oppineeksi, vaan aina tulee vastaan sellaisiakin juttuja, joita joudutaan porukallakin miettimään – ja sitten ne olisi vielä tehtäväkin, tietysti mieluiten jo eilen ja aina viimeisen päälle hyvin. Ja kyllä myös duunarit näkevät uniakin töistään. 😀 Kun olin pari kuukautta työskennellyt saksinostimella, niin kyllä sitä UpRightilla tuli köröteltyä unissakin. Minkälaisia mahtanevat olla torninosturien kuljettajien unet… 😀

Noh. Hain lisää opintovapaata. Ei täältä nyt tässä vaiheessa voi opetushommiin vielä palata. On liian paljon itsellä vielä opittavaa. 🙂

Kommentit

  • Tuolla me muutkin sitten kohta köpötellään shoppailemassa! 😀 Hyvältä näyttää. 🙂

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.
Stoorin bloggaaja? Kirjaudu sisään tästä.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.