VALIKKO

Melkein oikeissa töissä

2.6.2017 18:07

Opettaja on lomansa ansainnut

Suomi on tunnetusti kateellisten ihmisten luvattu maa. Yksi vuosittain mediassakin huomiota herättävä kestokateudenaihe on opettajien tolkuttoman pitkä kesäloma. Viimeistään suvivirren helähdys herättää tämän kollektiivisen kaunan talviuniltaan, koska se on koululaisille – ja opettajille – vapauden merkkiääni. Niissä, joiden arkinen raadanta jatkuu kesäisinkin, saattaa ajatus koko kesän mittaisesta lomasta herättää muutamia katkerahkoja ajatuksia.

Puolustuspuheenvuorojakin esitetään, mutta ne eivät jostain syystä lankea yleensä järin suotuisaan maaperään. Taannoin törmäsin Opettaja X:n esittämiin näkökohtiin aiheesta http://www.karjalainen.fi/uutiset/uutis-alueet/kotimaa/item/143739-opettajan-nakokulma-kadehditko-kesalomaani. Opettaja X:llä on mielestäni aivan asiallisia pointteja asiaan, mutta kyllähän tässä taas sorrutaan kerjäämään sääliä keinoilla, jotka ovat tuhoon tuomittuja. Minä olen katsellut näitä asioita molemmilta puolilta aitaa ja tehän tiedätte, miten hyvin pidän mielipiteitäni omana tietonani. Ilman muuta työnnän laastikauhani tähän soppaan ja selvitetään, millä puolella aitaa ne niityt oikein nyt sitten vihannoivatkaan.  😀

Mitä minä itsekin opettajana opettajia tunnen, niin kylläpä ovat aika ajoittaisia, elleivät peräti harvinaisia ne 12-tuntiset työpäivät, joina rystyset valkoisina punakynää puristetaan ja kokeita tarkistetaan tai esseitä luetaan. Aina toki muistetaan näiden argumenttien yhteyteen sijoittaa varaus poikkeusyksilöiden osalta: jos joku kollegoista vaikka sattuisikin selviytymään työtaakastaan jouhevammin, siihen saattaa olla – ja mitä todennäköisimmin onkin – syynä se, että kyseinen opettajahan nyt vain yksinkertaisesti on laiska eikä hoida tehtäviään niiden edellyttämällä kutsumuksella.

Sitä tervettä maalaisjärkeä, että et päästä itseäsi ylikuormittumaan työssä, pidetään opettajien kesken helposti epävirallisena merkkinä leipäpappeudesta, sillä opettajisto on marttyyrien luvattua maata ja todellinen kutsumusammattilainen uhraa jalosti vapaa-aikansa selkärangattoman lorvimisen sijaan. Mielestäni tässä ei ole koskaan ollut sen paremmin järkeä kuin logiikkaakaan, mutta minähän nyt olenkin aina ollut tunnettu laiskamato. Mutta olen käynyt lorvehtimassa sellaisillakin työmailla, joilla porukka on oikeasti tehnyt pitkää päivää ja kyllä se on oikeasti vain ja ainoastaan noloa kuulla opettajien jatkuvasti kitisevän töistään. Sen verran on itsekin tullut kokeiltua tavan duunarien työrytmiä, joka on oikeasti aika väsyttävää – ja läheltä nähnyt yrittäjien ja vuorotyöläisten työrytmejä, jotka taas ovat aivan oma lukunsa – sellainen luku, jota ei opettajainoppaissa ole olemassakaan. Kyllä se totuus vain täytyisi suostua reilusti nielemään, että opettajana päivät eivät ole kovin pitkiä ja lomat taas ovat. Miksi joka kerta asiasta keskusteltaessa täytyy yrittää puhumalla tehdä ne päivät pitemmiksi kuin ne ovat?

Ja miksi, oi miksi siellä argumenttien hännänhuippuna pitää joka kerta olla tämä sama märinä siitä, miten matkoja ja lentoja ei opettajana pysty ikinä varaamaan edullisina aikoina? Kun mainitsin tästä raksaporukassa kahvitauolla, porukka retkahti huutonauramaan. Ihan vaan sen takia, että monella ei ole edes varaa matkustella – ja ihan vaan senkin takia, että just oli muutamaltakin pomo evännyt viikon kesälomapyynnön kiireen takia. Viikon. Niin sanotaanko, että maaperä ei ollut empatian kannalta hedelmällinen. Ja minä tunsin myötähäpeää.

Mutta opettajat tarvitsevat sen loman silti ihan oikeasti. Yritän valottaa asiaa teille hieman sillä kokemuksella, mitä minulle kolmentoista vuoden opettajuuden myötä on kertynyt.

Ensinnäkin siitä on vain hyötyä meille kaikille, että opettajat ovat lomalla. Niille ei nimittäin makseta tasan mistään muusta kuin siitä työstä, minkä ne tekevät lukuvuoden aikana – paitsi, että eipä makseta muuten edes siitäkään. Vain opetustyöstä maksetaan ja parista muusta jutusta lisäksi vähän siitä riippuen, minkälaisen sopimuksen mukaan kenellekin maksetaan, mutta pääpiirteissään se menee niin, että toukokuulla saa (hyvässä lykyssä) kuulla tulevan lukuvuoden opetustyönsä ja sen mukaan saa palkkaa tulevana vuonna. Kaikki muu väistämättä tehtävä työ on vaan sitten pakko hoitaa samaan piikkiin. Palkka on jaettu koko vuodelle käytännön syistä, ettei opettajaparka joudu itse säästämään rahaa selvitäkseen kesän yli.

Oikeasti on jopa olemassa myös erittäin työhulluja opettajia, jotka vapaaehtoisesti haluaisivat tehdä töitä kesälläkin – ja saada enemmän palkkaa. On myös olemassa oppilaitoksia, joissa toimitaan ympäri vuoden. Esimerkiksi aikuiskoulutuspuolella opiskelijoilla ei ole lomia ollenkaan – niinpä niissä opettajillakaan ei ole kesäkeskeytysajan taukoa opetuksesta, niin kuin peruskouluilla, lukioilla ja monilla nuorisoasteen ammatillisilla oppilaitoksilla on. Jos näiden koulujen opettajilla olisi yhtään lyhyemmät lomat kesäisin, heille pitäisi maksaa lisää. Nyt ei tarvitse. Iloitse, oi veronmaksaja!

Tietysti on apeana muistettava tässä kohtaa, että Suomihan olikin nimenomaan se maa, jossa ihminen on valmis maksamaan satasen, ettei naapuri saa viisikymppistä.

Tämä finanssipuolesta. Paitsi että bonuksena selvennetään vielä erästä opettajan tulonmuodostuksen erikoisuutta, joka vaikuttaa osaltaan siihen, miksi opettajan ei välttämättä ole kovin motivoivaa tehdä ylenmäärin paljon töitä. Ainakin ammatillisissa oppilaitoksissa opettaja saa täyden palkan tekemällä opetusvelvollisuustuntimäärän verran töitä vuosittain. Erikoista – ja epätasa-arvoista – on se, että opetusvelvollisuuden määrä vaihtelee eri kouluasteilla ja eri aloilla paljonkin. Mutta kaikki se työ, minkä opettaja tekee opetusvelvollisuusmäärän lisäksi, on ylityötä – josta maksetaan vain 0,8-kertaista palkkaa. Tekisitkö itse ylityötä, josta maksettaisiin vähemmän kuin työstä muuten? Opettaja ei myöskään tiedä, mikä hänen lukuvuoden opetustyöstään on ylityötä ja mikä ei. Kaikki työ on hoidettava yhtä lailla.

Nyt kun todellisuus on tämä ja opetustilojen vuokrat ja kaikki muut kulut ovat mitä ovat (korkeita ovat) ja kaikenkaikkiaan resurssit mitä ovat (niukkoja ovat), todellisuus johtaa opettajan työssä siihen, että vähemmällä on saatava aikaan enemmän. Tehostaa voidaan tyypillisesti yhdistämällä ja kasvattamalla opetusryhmiä. Se on vähän niin kuin Kappahlin tarjous: ota kolme, maksa kaksi. Opettaja ottaa kolme, mutta hänelle ei tarvitse maksaa kolmesta. Opettaja maksaa. Selkänahallaan.

Ja yhdenlainen oravannahka se opettajan selkänahka muutenkin nykyään on, koska opettajan arki on ällistyttävä oravanpyörä. Vaikka opettajan päivä ei olisikaan aina pitkä, se on stressaava.

Kaikissa kouluasteissa on omat oravanpyörämallinsa – itsellä on kokemusta vain yhdestä kustannustehokkaasta mallista, jossa opetetaan lukuvuoden aikana kuusi n. kuuden viikon mittaista jaksoa. Joka jaksolle tulee noin 70 – 100 opiskelijaa. Kuuden viikon aikana opetetaan kurssit ja arvioidaan ne – ja ilman päivänkään siirtymäaikaa tulevat seuraavan jakson opiskelijat tilalle. Opettajalta se vaatii todella säpäkkää toimintaa. En tunne ketään opettajaa, joka ei karsastaisi jakson vaihtumista, on se sellainen härdelli joka kerta.

Ja oravanpyöriin on saatavissa monenlaisia lisäosia tarpeen mukaan: on ylioppilaskirjoituksia, luokanvalvontaa kaikkine lieveilmiöineen, jotka harvoin jäävät lieviksi, opetussuunnitelmatyötä ja äärimmilleen venytettyjä digiloikkia, kevätjuhlia, vanhempainvartteja, näyttöjen arvioimista, opettajainkokouksia ja lukematon määrä monenlaisia tuiki tärkeitä ja vähemmän tärkeitä projekteja ja jos ei muuta, niin kaikesta mahdollisesta täytyisi muistaa kirjata Wilmaan.

Tyypillisesti vakiona oravanpyörissä on vaatimaton käytettävissä olevien resurssien määrä ja epävakaa, vaikeasti ennakoitava toimivuus, joka eskaloituu erityisesti kopiokoneiden kohdalla, tietysti Murphyn lakien puitteissa aina silloin, kun siitä on eniten harmia ja silloin, kun aikaa on käytettävissä vähiten.

Ja aika ja sen seuraaminen on jatkuvasti läsnä opettajan päivässä. Kelloa kytätään ja koko ajan on kiire johonkin tai ollaan jopa myöhästymässä. Oravanpyörien raskaimpia vaihteita ovat siirtymät. Iso osa kollegoistani siirtyy kesken päivän toimipisteestä toiseen, joskus kahdesti päivässäkin. Siirtymä syö aikaa opiskelijoiden oppitunneista ja opettajan tauoista – aika ajoin jollekin voi osua sellainenkin siirtymä, joka osuu ruokatauon kohdalle. Siirtymä tarkoittaa melko varmaa myöhästymistä joka tapauksessa.

Opettajalla ei välttämättä nykyään ole edes omaa työpöytää, työhuoneesta nyt puhumattakaan. On vain isompia ja pienempiä opettajainhuoneita, joissa säilytetään opetustyössä tarvittavat materiaalit ja hoidetaan yhä verkkopainotteisemmaksi kehitettävää opetusta – jaetuilla työasemilla. Omia tietokoneita tai työasemia ei ole. Joskus touhu muistuttaa sitä leikkiä, jota lapsena leikittiin, sitä, jossa oli yksi tuoli vähemmän kuin leikkijöitä ja laulun loppuessa kaikki säntäsivät kiireesti istumaan: joku jää aina ilman. Opettajainhuoneet ovat pieniä, ruuhkaisia ja meluisia.

Ja sitten on vielä se työ itse, se opettaminen. Se vaatii melkoisen keskittymisen ja energian oikeasti. Joskus urani alkupuolella oli opetustuntien jälkeen kainalot märät hiestä, kun oli vaan keskittynyt niin intensiivisesti. On hallittava asiasisällöt ja tiedettävä, mitä ollaan tekemässä. On otettava yleisönsä ja kohdattava kuulijansa ja on saatava kaikki kuuntelemaan, keskittymään, ymmärtämään asiat – havaittava kun joku ei kuuntele, keskity tai ymmärrä ja vaikutettava näihin asioihin – pelkällä puheella. Joskus työ tuli uniinkin, niin kuin monella opettajalla käy.

Kaikesta tästä seuraa se, että opettajisto on toisinaan hermostunutta kuin tehotuotantohäkkieläimet. Joidenkin liha on sitkeämpää, mutta joihinkin stressi iskee hampaansa syvemmälle. Olen myös vakuuttunut siitä, että opettajan stressiä ei ymmärrä sellainen, joka ei sitä ole koskaan kokenut. Se on omituista, hallinnassa pidettyä, mutta jatkuvasti vallitsevaa, salakavalasti kuormittavaa ja kuluttavaa, iloa syövää ja epämääräistä kasvotonta ahdistusta suoraan suoneen tasaisena tiputuksena syöttävää stressiä.

Itse olen niin paksunahkainen, että pärjäsin stressin kanssa todella hyvin – mutta nyt, kun olen ollut opintovapaalla yhdeksän kuukautta, olen ymmärtänyt, miten iso ja jatkuvasti läsnäoleva osa minua se stressi kuitenkin oli – koska olen nyt elänyt ilman sitä. Minulla kesti useita kuukausia, että olin jonkinlaisessa välitilassa asian kanssa. En oikein tiennyt, kuka oikeastaan olen, kun elämänrytmi ja työ, jota tein, olivatkin tyystin erilaisia kuin ennen ja ne tuntuivat muuttavan minua.

Mukava päivä ulkohommissa

Talvella aloin ymmärtää pikkuhiljaa, että jostain syystä minusta vain oli tullut onnellisempi ihminen kuin olin ollut. Sain olla koko talven ulkotöissä kaikissa mahdollisissa keleissä ja tehdä työtä, joka kuormitti fyysisesti, mutta ei henkisesti. Ei ollut mitään säätöä ja sählinkiä.

Neurobiologisesti ajateltuna ei ollut mikään ihme, että aloin voida paremmin kuin siisteissä sisätöissä, joissa ei ikinä pääse ulkoilmaan – juuri oli Helsingin Sanomissa aiheesta haastateltu neurobiologi Jarmo Mikkosta http://www.hs.fi/hyvinvointi/art-2000005233702.html Se kaikki teki todella hyvää.

Zen-rakentajamme hetken tauolla talvisessa tihkusateessa

Opintojen aikana meillä ei ole ollut yhtään minkäänlaisia lomia eikä minulla ole tänä vuonna kesälomaakaan, mutta koko tänä aikana en ole lomaa edes kaivannut. Olen tehnyt viikonloppuisinkin toisinaan töitä ihan hyvillä mielin. Ja nyt, kun olen maalausliikkeellä harjoittelussa ja teen täysiä työpäiviä isolla korjausrakennustyömaalla, olen ollut todella tyytyväinen elämääni. Perjantaina väsyttää fyysisesti, mutta se on väsymystä, josta pääsee lepäämällä. Työ ei turhauta eikä kierrä mielessä, kun työmaalta poistuu.

Hikinen päivä mutta hyvä mieli!

Olen aina ollut sitä mieltä, että minä nyt vaan yksinkertaisesti tykkään tehdä töitä. Monesti aiemminkin tunnustin, että minulle kävi aika pitkäksi sillä opettajien kesälomalla – ja on muitakin opettajia, jotka myöntävät saman. Aika herkästi sitä sitten annetaan ymmärtää, että se, joka tämän tunnustaa, on oman pesän likaaja. Mutta vaikka työnteosta tykkäänkin, kiistatta asia on kuten työkaverini Henry Jaakkola onnistuneesti kerran kiteytti: mutta haluaisinko nimenomaan opettaa kesälläkin?

En missään tapauksessa. 😀

Viimeisimmän lomapäiväni vietin Karhunahtaalla

Viimeisimmästä lomapäivästäni on nyt kymmenen kuukautta, enkä tunne olevani loman tarpeessa – mutta jos olisin ollut opetustehtävissä, olisin tässä vaiheessa ärsyyntynyt ja stressin uuvuttama ja haluaisin vain hetkeksi pois oravanpyörästä.

Minusta opettajien työn olisi hyvä muuttua. Opetustyötä ajetaan ympärivuotiseksi, mutta tällä samalla tehotuotantotyylillä ei minusta ole järkevää eikä edes lopulta tehokasta jatkaa. Jos opettajan työstä tulisi ympärivuotista, työnkuvan ja työn rytmityksen ja käytännön olosuhteiden täytyisi muuttua todella rajusti, jotta työ olisi realistisesti tehtävissä. Kaikesta tehdystä työstä täytyisi alkaa maksaa – ei vain pidetyistä oppitunneista. Nykyisellään tällaisenaan opettajan työ on niin kuormittavaa, että se maksuton kesäkeskeytysaika, jota jotkut lomaksikin kutsuvat, on oikeasti tarpeen. Se on likimain ainoa opettajien aidon työhyvinvoinnin tukitoimi. Se maksaa itsensä moninkertaisesti takaisin – varsinkin, kun se säästää jo lähtökohtaisestikin. Opettaja kasaa itsensä kesän aikana ja jaksaa sen ansiosta työssään vuodesta toiseen.

Jos vielä kadehdit opettajien pitkiä lomia, kadehdi sitten myös sitä kaikkea muuta. Ihanko oikeasti olisit yhtä halukas ottamaan vastaan myös sen kaiken muun, mitä opettajan työhön kuuluu? Se pulla täytyy opettajankin syödä kokonaan ja koittaa selvitä siitä tukehtumatta – ei siitä saa pelkkiä rusinoita napsittua kukaan.

Ja te opettajat, te kollegani: Karatkaa luontoon. Villiintykää! Syntykää liito-oraviksi. Ne ovat vieläpä rauhoitettujakin – olkaa tekin.

Nauttikaa vapaudesta, valosta, lämmöstä, tuulesta kasvoillanne ja ajattomuudesta. Olette lomanne todella ansainneet. <3

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.