VALIKKO
8.2.2017 18:24

Bad mind day

Positiiviset tyypit älköön vaivautuko lukemaan.

Ärsyttävä päivä. Muutamalla sanalla oikeastaan tiivistettynä päivän ydin: ei mennyt mikään oikein putkeen. Tai onhan tässä vielä päivää jäljellä, mutta hetkeksi haluan uppoutua blogikuplaan ja kuvitella, että päivä on jo unohtanut itsensä.

Päivä sinänsä alkoi ihan normaalin viattomasti ja valmistautuessani opiskelupäivään eli lähtöön yliopistolle, meni kaikki kutakuinkin hyvin. Mutta sitten, huomaamatta, alkoi päivääni hiipiä ärsyttäviä piirteitä. Ei, en kaatanut ruokatarjottimen sisältöä päälleni, kuten jollekin harmillisesti tänään kävi, sympatiat siihen suuntaan. Sen sijaan…

Aamuluento meni hyvin. Paitsi, että luennoitsijalla oli niin kova vauhti päällä, että muistiinpanot jäivät vajavaisiksi: jonkun asian viidestä pääkohdasta sain parhaimmillaan vain yhden, mitä ei ole koskaan ennen tapahtunut. Ai miksen sanonut luennoitsijalle? Koska katsoimme luennon videotallenteelta luentosalissa. Tietenkin hienoa, että kyseessä oli videotallenne eli se materiaali on katsottavissa vielä uudestaan. Pointti vain koko luennolle menemisellä oli, ettei tarvitsisi enää katsoa, eikä etenkään toiseen kertaan.

Jätin pari luentoa välistä, että saisin viimein tehtyä erään kurssin esitelmästä videon nettiin. Tämä piti tehdä jo eilen deadlinen ollessa tänään, mutta koska netti ei toiminut, jäi videon teko viime tippaan tälle päivälle. Onneksi sain kivan aurinkoisen istumapaikan itselleni, ja aikaa oli vielä pari tuntia 10 min esitelmän nauhoittamiseen, syömässä käymiseen sekä englannin artikkelin lukemiseen yleissilmäyksellä. Tai niin luulin, mutta little did I know, että tästä alkaisi se kuuluisa alamäki. Aloin tutkimaan ja latailemaan kurssilla suositeltuja nauhoitusohjelmia, joista kumpaakaan en saanut edes avautumaan tietokoneellani. Yritin eri keinoja, mutta ei.

Tässä vaiheessa oli kulunut jo puolisen tuntia, kun eräs viereeni tullut kaksikko pyysi minua hetkeksi pois tuoliltani, että voisivat ottaa johonkin julkaisuun tuoreesta väikkärin tekijästä valokuvan juuri sillä tuolilla, missä istuin. Ilman muuta annoin, vaikkakin pidin kysymystä todella outona. Tai siis, kuka pyytää toista nousemaan juuri siltä spesifiltä tuolilta valokuvaa varten? Täytyy todella haluta valokuvan juuri sillä tuolilla. Koska minulla ei ollut aikaa jäädä odottelemaan 5 min kuvaussession loppumista ja ilmeisen upean tuolini vapautumista, etsin uuden tukikohdan. Sain viimein ladattua toisen nauhoitusohjelmista eri sivuston kautta ja päädyin vapaaseen neuvotteluhuoneeseen aloittamaan kuvaushetken: videoesitelmää pitäessä ei tosiaankaan halua muita ympärilleen katkaisemaan keskittymistä tai aiheuttamaan taustahälinää.

Pari testinauhoitusta ja parin sähläysaloituksen jälkeen kaikki oli ok varsinaista videota varten. Laitoin kännykkään ajastimen näyttämään ajan kulua ja pidin esitelmäni vähän päälle ohjeelliseen 10 minuuttiin. Ohjelma alkoi tallentaa videota tietokoneelle valitsemaani asemaan. Joskin tietenkin ohjelma kaatui ensimmäisen 10 % jälkeen ja video katosi myöskin kokonaisuudessaan myös näytöltä. Seuraavat videonnauhoituskokeilut aiheuttivat vain vilkkuvan suunnikkaan muotoisen alueen näytölleni (myöhemmin tajusin, että ohjelma oli nollannut kaikki siihen laittamani asetukset), mikä jumitti koneeni totaalisesti. Jouduin käynnistelemään konettani uudestaan ja uudestaan, sillä se meni jumiin vilkkuvasta suunnikkaasta ja milloin mistäkin ajan samalla kuluessa nopeasti. Muutaman toistoyrityksen jälkeen totesin, että paras mennä syömään, sillä ärsytyskynnys oli tässä vaiheessa jo korkealla turhautumisen takia ja yksinkertaisesti koska hyvä ruoka, parempi mieli. Aikaa oli myös tuhraantunut videon kanssa säätämiseen ja enää oli 45 min aikaa eri kurssin seuraavien luentojen alkuun, mihin mennessä piti olla myös video tehtynä ja netissä.

Ruokailun jonossa en löytänytkään pankkikorttiani ja palasin takaisin neukkariin sitä etsiskelemään. Lopulta kortti löytyi lompakon eri taskusta ja päädyin menemään suoraan luennolle lukemaan artikkelia. Syömään en enää ehtisi, mutta luentojen tauolla voisin käväistä. Videoista vastannut henkilö kuitenkin vastasi sähköpostikyselyyni ongelmastani ja ehdotti kolmatta ohjelmaa videon nauhoitukseen. Seuraava tauko luentojemme välissä olisi 30 min, joten laitoin toivoni siihen, että ehdin videon tekemään uudella ohjelmalla ja skippasin jälleen ruokailun, että saisin videon viimeinkin valmiiksi.

Tauko koitti, mutta edistystä ei. Kolmaskaan ohjelma ei toiminut, vaan testinauhoituksissa se lähinnä katkaisi äänen aina diaa vaihdettaessa. Yhtäkkiä oveen koputettiin ja ennen kuin tajusinkaan, olin luovuttanut neukkarin eräälle sitä tarvitsevalle kaksikolle. Koska keskustelu oli itsellenikin hyvin epämääräinen ja omat heittoni ärtymyksen säestämiä, en ala keskustelua sen enempää avaamaan tähän. Jotenkin kuitenkin kävi niin, että olin jo toistamiseen luovuttanut paikkani toisille ja samalla kaksikko sinetöi sen, että videoinnille sai heittää lopullisesti hyvästit ja todennäköisesti myös kurssisuoritukselle.

Kaiken huipentuma oli kuitenkin erään kurssin ryhmätyöhön oppitunnilla käytetty aika, joka tehtiin juuri sillä tyylillä, jota eniten inhoan silloin, kun pitäisi saada tehokkaasti jotain tehtyä. Rönsyilyjen, vastuiden jakamisesta jahkailun ja kaiken muun ei-tehokkaan jälkeen olimme saaneet yhden lauseen ensimmäisen puolen tunnin jälkeen. Seuraavan puolen tunnin päätyttyä meillä olisi pitänyt teoriassa olla ryhmätyöesitys valmis ohjeistuksen mukaan, mutta not even close. Lopulta päädyttiin jotenkin ihmeellisesti ehdottamanani, että yksi ryhmäläisistä tekee rungon esitelmään (hän ei suostunut ryhmätyön jakamiseen osiin, sillä silloin ei olisi kokonaisuus tarpeeksi yhtenäinen) ja me muut jotenkin epämääräisesti sujautamme omaa tekstiämme sinne sekaan. Siis mitä juuri tapahtui?

Kotona sain viimein vastauksen lähettämääni sähköpostikommenttiin siitä, ettei video onnistunut uudellakaan ohjelmalla. Vastaus kuului, yritä ohjelmalla ___. Muuten hyvä, mutta sillä alunperinkin yritin, kuten aiemmasta viestistänikin ilmeni. Voi olla, että tässä illan aikana tukeudun epätoivoisiin keinoihin, kuten kännykällä esityksen nauhoittamiseen tai vastaavaan, jos esitystä ylipäätään enää hyväksytään. Miten opiskelu voi olla toisinaan näin hankalaa?

Onnittelen, jos jaksoit lukea vuodatuksen loppuun saakka!

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.
Stoorin bloggaaja? Kirjaudu sisään tästä.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.