VALIKKO
10.11.2016 16:44

Bloggaajien liian täydellinen elämä?

Täydellisessä järjestyksessä oleva koti, kauniit asetelmat tuoreine leikkokukkineen, viimeisen päälle mietityt ja yhdistellyt asukokonaisuudet, luksuslaukut ja -lomat… Vain muutamia esimerkkejä siitä, millaisena blogimaailma usein lukijalle välittyy. Samalla oma elämä pyykkivuorineen, pöydällä olevine tyhjine maitopurkkeineen tuntuu aivan liian tavalliselta ja arkiselta. Omaan elämään haetaan särmää, virheettömyyttä ja oikeanlaista elämäntyyliä. Omankin elämän pitääkin olla yhtäkkiä täydellistä. Vai pitäisikö sittenkään ja millaista se bloggaajan arki todellisuudessa onkaan?

Silloin tällöin joku bloggaajista uskaltautuukin tunnustamaan, että eihän se arki nyt sittenkään ole ihan sellaista, kuin kuvissa. Kuvattavaa kohtaa kodissa on puunattu puoli tuntia edustuskuntoon ja tarkasti rajatussa kuvassa ulkopuolelle jää se vähän epäesteettisempi arkitodellisuus. Urheilutamineissa ja viimeistellyssä lookissa ei ole suinkaan menty lenkille, vaan pelkästään kuvaamaan kuvituskuvia tekstin ympärille blogia varten. Asukuvissa vilahtavat asut, jotka todellisuudessa eivät ole välttämättä edes olleet päällä kuin kuvauksissa. Kuvilta haetaan täydellisyyttä, mutta samalla se vie yhä kauemmaksi todellisuudesta ja useille lukijoille tärkeästä kosketus- ja samaistumispinnasta. Siinä missä ennen blogeissa otettiin asukuvat arjen tiimellyksessä jossakin hämyisessä rappukäytävässä tai yksiön nurkassa, on nykyisin kuvien taso ja samalla myös tarina niiden takana kaukana tästä.

Toisaalta voiko bloggaajia edes syyttää tästä? Jos etenkin suosituimpia bloggaajia kohtaan kommentoinnissa puututaan ryppyiseen paidan helmaan, bloggaajan lihomiseen tai laihtumiseen, ulkonäköön, mielipiteisiin ja jopa yksityiselämään, onko edes ihme, että nykyisessä blogimaailmassa pyritään tarjoamaan mahdollisimman täydellistä sisältöä lukijoille? Kun asettaa itsensä blogimaailmaan, on samalla asettanut itsensä myös julkiselle arvostelun alttarille. Moni törkykommentoija selittää toimiaan sillä, että bloggaajahan on esillä vapaaehtoisesti/tämä blogihan käsittelee lifestyleä eli saan arvostella bloggaajaa miten haluan/en vain tykkää bloggaajasta, mutta seuraan blogia silti ja kommentoin, että bloggaaja tajuaisi, ettei ole niin hyvä/jotain muuta älytöntä. Ja nämä ovat siis aitoja kommentteja, vapaasti lainattuna vain. Bloggaajista on tullut tietyllä tapaa julkisia henkilöitä, joita ihaillaan ja joita vihataan. Jos viikosta toiseen blogiasi seuraavat henkilöt, jotka etsivät pienimpiäkin virheitä, eikö se aja täydellisyyden tavoitteluun?

Täydelliseen blogimaailmaan on kuitenkin muitakin syitä, kuin vain negatiivinen törkykommentointi. Monille bloggaajille blogin pitäminen tarjoaa nykyisin työn, jolle voidaan omistautua joko osa-tai kokoaikaisesti. Tämä tarjoaa sen mahdollisuuden, että kun blogin pitämiseen vapautuu arjessa aikaa, voi ja jaksaa blogiin panostaa ihan eri tavalla. Samalla mahdollisen oman yrityksen pitäminen tuo tietynlaista vastuullisuutta ja suunnitelmallisuutta. Lukijakunnat saattavat nykyisin olla suuria, mikä myöskin saattaa rajata bloggaajien halukkuutta kirjoittaa henkilökohtaisempia blogitekstejä. Blogeista myös haetaan nykyisin enemmän inspiraatiota, kuin välttämättä samanlaista samaistumispintaa, kuin ennen. Kauniit kuvat inspiroivat, kun taas sotkuiset paikat eivät. Toki voi olla, että osa saattaisi saada siivousinspiraation nähdessään toisen sotkuisen todellisuuden, mutta epäilen sen olevan minimaalinen osa lukijoita, ainakin pitkällä aikavälillä. Sotku harvoin inspiroi ketään.

Moni bloggaaja puhuukin blogissaan siitä, että haluaa pitää blogin iloisena paikkana, josta voi saada iloa ja inspiraatiota arkeen. Samalla lähes aina luetuimpia ja kommentoiduimpia blogitekstejä ovat ne, joissa bloggaaja onkin raottanut omaa syvällisempää puoltaan. Ja lähes aina bloggaaja on hämmästynyt ja ilahtunut saadessaan lukuisia kannustavia kommentteja tekstiinsä. Toisaalta onko se edes yllätyskään? Kun blogien ulosannissa pyritään yhä ammattimaisempaan jälkeen, saattaa samalla kadota se kosketuspinta, joka tekee bloggaajasta inhimillisen. Inhimillisyydessä puolestaan on voimaa rohkaista, ilahduttaa ja antaa vertaistukea eli jotain, mitä ei täydellisillä sisustus- tai asukuvilla voida tarjota. Lukijat siis toivovat inhimillisyyttä, mutta samalla se pieni osa lukijoista, jotka kommentoivat ikävään sävyyn, pilaavat mahdollisuuden tähän.

Mitä mieltä te olette? Kaipaatteko enemmän syvällistä tekstiä bloggaajilta vai pidättekö enemmän kepeästä lukemisesta?

 

Kommentit

  • Sanna

    Itse arvostan syvällistä sisältöä, mutta toisaalta hajamielisenä on kiva vaan selailla ja uppoutua kuviin. Molempia ”tarvitaan”? 🙂

    • Minna Rajala

      Se on ihan totta, että molempia puolia tarvitaan! Sillä varmasti saavutetaan onnistunein lopputulos 🙂

  • Sirpa Pöyhönen

    Hei Minna!
    Kirjoititpa asiaa blogien näköalapaikalta. Itsekin joskus ihmettelen, miten perheenäidit kerkeävät hoitaa itseään ja lapsiaan sekä kotiaan niin täysipainoisesti, blogikirjoituksista päätellen. Mielestäni blogissa voi kirjoittaa syvällisestikin, jos uskaltaa sen tehdä ja tulla tavallaan haavoittuvaiseksi. Epäonnistumisista kertominen voi auttaa lukijaa ymmärtämään, että minä voin välttää tuon virheen, kun joku siitä kertoo näin omakohtaisesti. Surut ja ilot voidaan varmaan jakaa yhdessä.
    Sirpa

    • Minna Rajala

      Hei ja kiitos kommentistasi! Välillä tosiaan blogeista tulee kuva, että bloggaajat ovat jotain superihmisiä, jotka hallitsevat kaiken. Se on totta, että epäonnistumisista kertominen on tärkeää myös! Oppii virheistä ja tajuaa, ettei se bloggaaja sittenkään ole mikään yli-ihminen, vaan hänelläkin on niitä huonoja päiviä 😀

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.
Stoorin bloggaaja? Kirjaudu sisään tästä.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.