VALIKKO
13.10.2017 13:30

Epäonnistuminen kysyy uskallusta

”Jos osaisit väistää yllätyshyökkäyksen
Taikka olisit panssaroitua terästä
Olisitko haavoittumattomana onnellinen
Vai pakahtuisitko sä kenties ikävästä?”

Pariisin Kevät – Meteoriitti

Tänään perjantaina 13.10 vietetään kansallista epäonnistumisen päivää, jonka ”tarkoituksena on hälventää negatiivista suhtautumista epäonnistumiseen ja kannustaa ihmisiä yrittäjyyteen” (lähde). Tällä viikolla oli useita muitakin päiviä, jotka olisivat ehdottomasti ansainneet oman tekstinsä, mutta niihin havahduin harmillisen myöhään.

Epäonnistumispäivän idea on arvokas, sillä epäonnistuminen koetaan usein kielteisesti ja myös esimerkiksi omaan pystyvyyden tunteeseen vaikuttavana tekijänä. Epäonnistumisen kokemuksia on erilaisia ja toisten kohdalla tapahtuneen unohtaa saman tien, kun taas toiset epäonnistumiset jäävät vaivaamaan mieltä. Varmaan meistä jokainen tietää epäonnistumisten tarjoaman tien, jossa kokemus voi kääntyäkin positiiviseksi, kuten esimerkiksi oppimiskokemukseksi. Sinne pääseminen voi kuitenkin olla välillä haastavaa etenkin silloin, kun kokemukseen liittyy kielteisiä tunteita. Negatiiviset tunteet puolestaan voivat pahimmillaan voimistua uuden vastaavan kokemuksen myötä, jolloin kokemuksen tuottamat tilanteet muuttuvat erityisen lannistaviksi ja jopa välteltäviksi. Myös oma mieli saattaa kääntyä itseään vastaan, kun kannustavan sisäisen puheen sijaan mieli syltääkin itselleen syyttelyä ja moittimista epäonnistumisesta.

Asenneilmapiiri on tärkeä epäonnistumisen käsittelyn kannalta

Jos epäonnistumisen hetkellä paikalla on muita ihmisiä, kokemukseen saattaa liittyä erityistä häpeää ja kasvojen menettämisen pelkoa. Muiden ihmisten suhtautumisella onkin oma avainroolinsa siihen, miten epäonnistuminen tilanteessa koetaan ja miten mieli jäsentää sitä jälkikäteen. Jos halveksivien ja armottomien katseiden ja kohtaamisten sijaan saakin hyväksyntää ja rohkaisua, epäonnistuminen voikin kääntyä kielteisestä neutraaliksi tai jopa myönteiseksi kokemukseksi. Parhaimmillaan kokemus voi myös lujittaa ihmissuhteita, kun toinen ihminen tarjoaa häpeän hetkellä hyväksyntää ja empatiaa. Usein asenneilmapiirin myös vaistoaa yhteisössä ja sitä tunnustelee myös toisten epäonnistumisia havainnoidessa: saako epäonnistua ja millaisin seurauksin?

Turvallisessa ilmapiirissä sallitaan myös epäonnistumiset.

Jos yhteisössä sallitaan myös epäonnistumiset, on yhteisöllä parhaimmillaan sen jäsentensä hyvinvointia edistävä vaikutus, kun jokainen uskaltaa olla oma itsensä heikkouksineen ja vahvuuksineen.

Omaan epäonnistumisen kohtaaminen kysyykin uskallusta ja siihen kypsästi suhtautuminen ei ole useinkaan helppoa. Tapahtuneen kohtaaminen jälkikäteen on kuitenkin tärkeää, jos se on jäänyt vaivaamaan mieltä tai kummittelee mielessä. Joskus on mukavinta käydä läpi tapahtunutta omassa mielessään ja jollain tasolla hyväksyä se tapahtuneeksi, vaikka vielä harmittaakin. Toisinaan taas parasta epäonnistumisterapiaa on käydä tilanne läpi hyvän ystävän kanssa. Usein ystävältä voi saada arvokasta myötätuntoa ja ymmärrystä, jonka jälkeen tapahtunut ei tunnukaan enää niin pahalta. Tai omalle kommellukselleen uskaltaa jo nauraakin hyväntahtoisesti. Yhdessä käsittely luo usein hyväksyvää ilmapiiriä ja tilaa myös heikkouksien myöntämiselle: inhimillisyydelle.

Siinä on oikeastaan ihmissuhteiden voima ja voimavara. Kun luomme epäonnistumisen sallivaa ilmapiiriä ympärillemme ja läheisillemme, sallimme epäonnistumisen helpommin myös itsellemme.

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.
Stoorin bloggaaja? Kirjaudu sisään tästä.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.