VALIKKO
27.6.2016 00:00

Henkilökohtaiset tavoitteet 2016: välikatsaus

IMG_7773_2

Toivottavasti teillä kaikilla on ollut mukava juhannus! Omani koostui tänä vuonna mm. perhepiirin jäsenen valmistujaiskahveista, hyväntekeväisyysmuotinäytöksestä, ystävien tapaamisesta ja rentoilusta. Hyväntekeväisyysnäytökseen palaammekin mahdollisesti vielä myöhemmin, kunhan kuvien osalta selventyvät oikeudet.

Sitä ennen on hyvä hetki palata tämän vuoden helmikuussa listaamieni tavoitteiden väliaikakatsaukseen. Kyseessähän on tavoitteet, jotka asetin neljää eri kategoriaa koskien. Voit palata helmikuiseen tekstiin ja tarkempaan kuvaukseen asettamistani tavoitteista täällä.

Rehellisyyden nimissä on myönnettävä, että ei ole ihan kaikki mennyt niin kuin piti tai edes sillä antaumuksella, mitä tekstiä kirjoittaessani tavoitteisiin kuvittelin ryhtyväni. Kuinkas muutenkaan, sillä tavoitteet usein vaativat vaivannäköä, mikä usein unohtuu toteuttamisen tullessa ajankohtaiseksi. Onneksi vuotta on vielä jäljellä, joten mitään ei ole vielä menetetty. Usein tavoitteet jäävät saavuttamatta juuri siksi, että luovuttaa kesken, kun tavoitetta kohden ei olekaan edetty siinä määrin, mitä tarkoitus on ollut. Vuosi on siitä hyvä aika tällaisiin tavoitteisiin, että muutoksia voi tehdä pikkuhiljaa ja ainakaan nämä tavoitteet eivät ole ”yhdessä yössä” saavutettavia muutenkaan.

Tavoitteitani vuodelle 2016:

  1. Liikunnan lisääminen: Liikunnan määrä on lisääntynyt huomattavasti jo pelkästään toisen työn ilmaannuttua kuvioihin mukaan, vaikkakin väliaikaisesti. Monipuolisuutta olen lisännyt ja käynyt pitkästä aikaa mm. laskettelemassa. Säännöllistä juoksuharrastusta olen myös haaveillut aloittelevani jälleen sen verran, mitä jalat jaksavat ja kestävät. Molemmat työni ovat luonteeltaan sellaisia, että jalkojen päällä tulee oltua todella paljon, joten kovin pitkiin juoksulenkkeihin ei ole mahdollisuutta. Lihaskuntoa sen sijaan pitäisi lisätä, sillä vaikka kotona löytyy useampi tarvittava väline ja kehon omaa painoa pystyy hyödyntämään kotitreeneissä todella hyvin, välttelen helposti lihaskunnon tekoa. Ratsastusta haluaisin jälleen harrastaa, mutta Tampereella tunneilla käynti on turhan kallista opiskelijabudjetille ja toisaalta perusarkeni vaihtelevuuden takia vakiotunnin kohdalla saisi varmasti sumplia menoja lisää. Viimeinen perustelu tosin on järjestelykysymys. Uudella asuinalueella on onneksi tullut paljon pyöräiltyä ja käytyä iltaisin kävelyllä, joten ainakin luonnossa liikkuminen on taattu tällä hetkellä!
  2. Herkuttelun vähentäminen: Auts… Sanotaanko vaikka niin, että tässä ei ole onnistuttu niin hyvin (jos mieheltäni kysyttäisiin, hän vastaisi rehellisyyden nimissä todennäköisesti, että ei ollenkaan). Eli vierottautuminen on vielä kesken! Ehkä osuvampaa olisi löytää niitä terveellisempiä runsaskaloristen ja ravintoarvoiltaan heikkojen herkkujen korvaajia perusarkeen.
  3. Opintoihin satsaaminen: Tässä on edistytty! Yliopisto-opiskelu yllätti vaikeudellaan ja alku ei ole todellakaan ollut helppo! Kuitenkin kurssi kerrallaan on edistytty, mikä on aina eteenpäin kohti kaukana siintävää valmistumista. Syksylle tosin on muutama uusinta tiedossa, sillä halusin loppukesän rauhoittaa opiskeluilta. Vuotta ympäri ei ole järkeä paahtaa opintoja, jos samaan aikaan tekee töitäkin. Siksi uskon, että jaksamisen kannalta tein tässä oikean päätöksen ja kesäopiskelu olisi kostautunut syksyllä väsähtämisenä. Opiskeluihin saisin siitä huolimatta panostaa nykyistä enemmän ja suhtautua opiskeluun vähän kuin toisena työnä myös näennäisinä vapaapäivinä. Opiskeluni tulisi muutenkin olla nykyistä intensiivisempää, jolloin tenttien sattuessa kohdalle niihin olisi valmistauduttu kunnolla.
  4. Kalenterin raivaaminen ja aikasyöppöjen välttäminen: Vielä kehitettävää, paljonkin. Vuoden vaihteessa jäi yksi melko isotöinen vastuu pois ja jäljellä olevien kohdalla olen puntaroinut paljonkin sitä, minkä verran on järkevää olla missäkin mukana, jos ylipäätään ollenkaan. Toistaiseksi päätöksiä tulessa olevien rautojen vähentämisen suhteen en ole vielä tehnyt, mutta on mahdollista, että osan kohdalla siirtyminen eteenpäin saattaisi olla oikea ratkaisu. Olen nimittäin pohtinut oman mukanaoloni syitä: olenko mukana velvollisuudesta vai siksi, että oikeasti haluan ja tekeminen tuottaa minulle iloa?  Joka tapauksessa aikaa on jäänyt aiempaa enemmän niille itselle oikeasti tärkeimmille asioille eli esimerkiksi henkilökohtaisen elämän ihmissuhteiden pyörittämiseen. Tosin vieläkään aikaa ei aina löydy niin paljon, kuin arjestani siihen haluaisin jättää ja mahdollistaa, mutta pieniä askelia parempaan järjestelyyn on jo tehty. Joistakin aikasyöpöistä olen jopa kieltäytynyt, mikä on ollut todella iso askel. Aika ei aina yksinkertaisesti riitä kaikkeen mielenkiintoiseen.

Tällaista tällä kertaa! Tavoitteet ovat siitä hankalia minulle, että monesti huomaan hakevani sitä täydellistä suoritusta, ennen kuin voin todeta onnistuneeni jossain tavoitteisiin liittyvässä. Tällä kertaa pyrinkin rennompaan ”suoritukseen”, sillä vähempikin riittää, jos kokonaispaletti on kunnossa. Miltä teidän tavoitteenne näyttävät, jos olette sellaisia tehneet?

Kommentit

  • Cia

    Mulla on myös ollut tänä vuonna tavoitteena tuo ”aikasyöppöjen vähentäminen”. Huomasin alkuvuodesta käyttäväni ihan liikaa aikaa turhiin asioihin ja liian vähän tärkeimpiin asioihin, kuten ihmissuhteiden ylläpitämiseen ja omasta hyvinvoinnista huolehtimiseen. Kun huomasin asian, sitä oli helppoa lähteä korjaamaan ja nyt voin todeta onnistuneeni melko hyvin. Toki asiaan täytyy kiinnittää huomiota jatkuvasti.

    Myös tuo täydellisyyden tavoittelu kuulostaa todella tutulta. Haluaisin tehdä kaiken mitä teen parhaalla mahdollisella tavalla, mutta luonnollisesti paukut ei riitä siihen. Sen kanssa on ollut paljon opettelemista viimeisen vuoden aikana.

    • Minna Rajala

      Kuulostaa todella hyvältä, että olet löytänyt ne omat aikaa turhaa vievät jutut ja saanut suunnattua aikaa ja energiaa niihin itselle tärkeämpiin juttuihin. Siitä vapautuu yllättävän paljon aikaa ja ylipäätään tulee parempi fiilis, kun toimii arvojensa mukaan! Täydellisyyden tavoittelusta irtipäästäminen on varmasti myös opettelua vaativa juttu. Huolellisuus on toki hyvä asia, mutta jos mihinkään ei osaa olla tyytyväinen, tulee helposti soimattua itseään liikaa, jos siihen ei ylläkään joskus.

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.
Stoorin bloggaaja? Kirjaudu sisään tästä.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.