VALIKKO
19.1.2017 16:16

Irti vanhasta

Blogi on mielestäni mukava pitää positiivisena paikkana, jonne on kiva tulla niin kirjoittajan kuin lukijoidenkin. Silti blogi myös heijastelee kirjoittajansa elämäntilanteita ja tunteita. Harvempi jaksaisikaan lukea ainaista pintaliitoa loputtomiin, joten välillä on hyvä raottaa myös syvällisempää puolta. Tällä kertaa tämä julkaisu onkin astetta rehellisempi ja ei ehkä niin iloinen: positiivisuutta hakevien kannattaa tässä vaiheessa siirtyä muiden blogien teksteihin.

Se ennakkovaroituksesta. Tiedättekö sen tunteen ja tilanteen, kun asiat vaan sujuvat ja palaset loksahtelevat paikoilleen? Toisinaan taas, kuten tällä hetkellä, palaset eivät tunnu loksahtelevan ja huomaan, etten ole aivan tyytyväinen siihen, miten elämä tällä hetkellä rullaa. Tällä en tarkoita niitä asioita, joihin emme voi vaikuttaa, kuten radikaalina esimerkkinä läheisen kuolema. Tarkoitan niitä asioita, joihin voimme itse vaikuttaa ja joista olemme lopulta vastuussa itsellemme: tekemämme valinnat. Mitä opiskelen, missä työskentelen, kenen kanssa vietän aikaani, mitä teen vapaa-aikanani ja niin edelleen.

Viime vuonna listasin osan niistä asioista, joihin halusin keskittyä vuoden 2016 aikana. Tulosten tarkastelusta on tulossa vielä erillistä julkaisua myöhemmin, mutta erään kohdan ”feilaaminen” sai oikeastaan ymmärtämään sen, mistä osittain kiikastaa tällä hetkellä: en elä niiden arvojeni, tavoitteideni ja unelmieni mukaan, joiden mukaan haluaisin elää. Sen sijaan, että olisin irrottanut otettani ja vähentänyt vastuitani, myönnyin jatkamaan ja otin vielä yhden vastuun lisää. Siis mitä?  Samalla huomasin myös toisen valintojani ohjaavan ongelman: liiallinen miellyttämishalu. On hienoa tietenkin, että haluaa ajatella myös toisten elämää, kuunnella toisten toiveita sekä antaa niiden vaikuttaa päätöksiin. Joissain tilanteissa on kuitenkin hyvä olla puhtaasti itsekäs ja miettiä omaa parastaan. On myös paljon merkitystä sillä, kenen toiveita kuuntelee: kuunteleeko oikeasti läheisen ja myös sinun parastasi ajattelevan ihmisen toiveita, vai jonkun toisen, jolle on lähes se ja sama, miten esimerkiksi sinä jaksat.

Itsekkyys ei ole aina negatiivista

Itsekkyys monesti mielletään negatiiviseksi, ylpeytenä ja piittaamattomuutena näkyväksi asenteeksi. Aina itsekkyys ei kuitenkaan ole sitä, koska sillä on olemassa myös positiivinen tarkoitus: itsensä suojeleminen. Ei ole itsekkyyttä pitää kiinni omista arvoistaan tai asioista, jotka ovat itselle tärkeitä. Toisaalta terveeseen itsekkyyteen kuuluu myös toisinaan joustavuus, sillä on hyvä huomioida myös muut ihmiset ja muiden tarpeet, eikä mennä joka tilanteessa kyynärpäätaktiikalla: terve itsekkyys ei poista vastuuta muista. Tervettä itsekkyyttä on kuitenkin pitää huolta itsestä ja uskaltaa miettiä itsekkäästikin omia tarpeita ja tavoitteita. Usein ihminen on onnellisimmillaan silloin, kun kokee voivansa olla oma itsensä, on tyytyväinen siihen, millaista elämä on ja mitä kohti se on menossa. Tällä hetkellä on tunnustettava, etten ole.

Olisi alettava tekemään pieniä muutoksia, joilla lisätä positiivisuutta arkeen ja samalla karsia turhia asioita pois. Isompia muutoksia pystyn käytännössä tekemään vasta ensi syksystä alkaen, mutta sitä ennen on tyydyttävä asioihin, joilla tehdä arjesta… kamala sanoa näin, mutta siedettävämpää. Tästä saa ehkä nyt väärän kuvan, sillä elämässäni on todella hyvin asiat ja olen kiitollinen lukemattomista asioista. Tarkoitan muutoksia, joilla saan itseni voimaan paremmin.

Löytyykö muita oman hyvinvoinnin etsijöitä? Miten olette onnistuneet tekemään muutoksia elämässänne?

Psst! Muistakaahan osallistua eiliseen häämessujen arvontaan, arvonta-aikaa on vielä tänään torstaina klo 22 asti! Arvontaan pääset tästä linkistä.

Kommentit

  • Ansku

    Ihana kirjoitus! <3 Jos ehdit, käy lukaisemassa mun viimeisin postaus. Minä päätin muuttaa asioita ja se on ollut uskomattoman antoisaa. Matka on vasta alussa, mutta jo nyt mun on niin paljon parempi olla itseni kanssa.

    Itsestä huolehtiminen ei ole missään nimessä itsekästä tai muilta pois, päin vastoin. Silloin pystyy myös antamaan toisille enemmän. 🙂

    • Minna Rajala

      Kiitos, olipa hyvä teksti sulla! Aika samoja asioita näköjään pyöritellään mielessämme tällä hetkellä, tunnistin monista kohdista itseäni tekstistäsi.

  • Anniina

    No, tämähän olisi voinut kertoa musta. Noissa erilaisissa vastuualueissa on se huono puoli, että ne yleensä kestää vuoden ja vuodessa ehtii tapahtua vaikka mitä. Mullekin kävi niin, että lähdin mukaan vaikka mihin yhdistykseen ja sitten sain työpaikkoja ja uuden opiskelupaikan enkä enää oikein ehtinytkään tehdä kaikkea.

    Nyt olen jättänyt nuo jo suurimmaksi osaksi taakseni. Jos ei pysty heti lopettamaan, täytyy vain hyväksyä se, että menee vähän puoliteholla, vaikkei sekään kivaa ole. Missään tehtävässä kukaan ei ole korvaamaton, vaan hommat pyörii ilman muakin. Ja omakin elämä menee eteenpäin, vaikka välillä tuntee itsensä laiskaksi jos ei revi itsestään sitä viimeistäkin pisaraa. Kaikkea ei voi jaksaa 🙂

    • Minna Rajala

      Se on kyllä ihan totta, että innostuksissaan sitä helposti tuppautuu vähän liian moneen ja pian huomaakin, että kaikkeen ei riitäkään aikaa ja energiaa. Olisikin nyt tarkoitus alkaa miettimään, mitkä ovat niitä juttuja, joihin haluaa keskittyä. Se on totta sekin, että oma elämä menee koko ajan eteenpäin! Siksikin haluaa tehdä siitä mahdollisimman hyvää, ettei tarvitse myöhemmin katua.

  • Karoliina

    Kommenttini tulee muutaman päivän myöhässä, mutta toivottavasti se ei haittaa! 😀 (olen joskus pohtinut, kuinka kauan mahtaa olla ok kommentoida blogikirjoitusten perään, kaksi päivää vaiko kaksi viikkoa… No, anyway!)

    Todella hyvä, ajankohtainen ja ajatuksia herättelevä teksti. Silmäni osuivat erityisesti tähän lauseeseen: ”en elä niiden arvojeni, tavoitteideni ja unelmieni mukaan, joiden mukaan haluaisin elää”. Lause on kuin suoraan erään kognitiivisen käyttäytymisterapian, hyväksymis- ja omistautumisterapian, oppikirjasta. Siinä uskotaan, että monet elämämme kärsimykset, mielialaongelmat ym. johtuvat siitä, että emme elä arvojemme mukaista elämää. Tässä kohtaa suositellaan selvittämään nuo arvot, näistä arvoista syntyvät tavoitteet, teot joilla voimme edistää arvojemme toteutumista ja esteet, jotka estävät meitä tekemästä noita arvojemme mukaisia tekoja. Esimerkiksi oivamieli.fi:stä löytyy Arvot ja valinnat -otsikon alta harjoituksia noiden arvojen tutkiskeluun.

    Mutta tuon Oivamielen tutkiskeluun pitää olla aikaa ja motivaatiota. Ehkä helpommin suosittelisin tällaista psykologiblogia, johon itsekin just vasta äsken törmäsin (selvästi aihe on pinnalla! :). Siellä oli juuri alkanut mielenkiintoinen sarja elämänmuutoksessa onnistumisesta. Olisikohan tuosta mitään hyötyä? Siinäkin lähdetään noista arvojen pohdinnoista liikkeelle. Alla linkki:
    http://mielenhuolto.fi/onnistu-elamanmuutoksessa-osa-i/

    Kiitos vielä tästä bloggauksesta ja sori pitkä sepustukseni! 🙂 Lähtivät omatkin ajatukset liikkeelle ja ajattelin jakaa tässä, josko joku muukin löytäisi nämä ja hyötyisi. 🙂

    • Minna Rajala

      Moikka ja suuret kiitokset kommentistasi! Blogitauon myötä en ole tullut tarkistaneeksi kommentteja. Siksi isot pahoittelut, että vastaan tähän kommenttiin vasta nyt! Minua ei ainakaan haittaa se, jos laittaa kommenttia johonkin tekstiin parikin päivää myöhemmin, kuin milloin teksti on julkaistu 🙂 Riippuu niin monesta asiasta, esim. milloin tekstin sattuu lukemaan ja haluaako pureskella tekstiä tai miettiä, mitä kommentoida jne. Itsekin saatan lueskella esim. joitakin blogeja harvemmin, mutta sitten taas kerralla luenkin useamman tekstin. Eli ei haittaa yhtään 🙂

      Olipas hyviä linkkejä, pitääpä tutustua ihan ajan kanssa näihin! Vaikuttivat siltä, että noista voisi olla hyötyä ihan toden teolla, joten kiitos! Siispä iso kiitos vinkeistä 🙂

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.
Stoorin bloggaaja? Kirjaudu sisään tästä.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.