VALIKKO
31.5.2017 15:22

Kansa, joka säästä valittaa

Suomessa on tunnetusti neljä vuodenaikaa ja viime vuosien menosta päätellen nuo neljä vuodenaikaa saattavat esiintyä myös yhden päivän aikana: toisena hetkenä saattaa paistaa aurinko ja sataa vettä, kun toisena hetkenä tulee jo lunta. Myös säätilat vaihtelevat ja jotain kertoo säästä sekin, että tunnetulta pitkän linjan meteorologilta pettää pokka suorassa tv-lähetyksessä, kun hän kertoo ”huimista” lämpötiloista tuleville päiville. Sää onkin suosittu puheenaihe sekä erityisesti small talk-aihe, kun se nyt sattuu koskettamaan kaikkia tavalla tai toisella. Puhuttavaa onkin riittänyt, kun tuntuu, että etenkin viime vuosina sää on käyttäytynyt erityisen mielivaltaisesti.

Jos esimerkiksi hallitus päättäisi säästä, olisi heidän erottamistaan todennäköisesti esitetty kansalaisten toimesta.

Aina liian jotain

Mikä jaksaa sen sijaan kummastuttaa on se, että siitä säästä ei tunnuta pääsevän milloinkaan ylitse. Sää tuntuu olevan aina jollain tapaa kurjaa, masentavaa tai ylipäätään liian jotain: milloin on liian kylmä, milloin liian kuuma, milloin sataa liikaa ja milloin ei koskaan sada, kun pitäisi. On liian pilvistä tai liian aurinkoista. Liian harmaata tai liian kirkasta. Aina liian jotain. Ymmärrän sen sijaan maanviljelijöitä, koska heidän elinkeinonsa riippuu pitkälti vallitsevasta säästä. Miksi sää liikuttaa tavallista tallaajaa välillä niin käsittämättömän paljon, on vaikeampi ymmärtää.

Kyllä minäkin valitan säästä, kun koen siihen olevan aihetta. Sorrun välillä jutustelemaan kurjasta säästä, koska se nyt vaan on helppo small talk-aihe. Minunkin ihoani kipristää kylmä pakkassää, takkini kastuu rankkasateessa ja ihoani polttaa suora aurinko. Sää on kuitenkin usein myös pukeutumiskysymys ja ennen kaikkea asennekysymys. Säästä on ok valittaa, mutta sää ei siitä miksikään muutu, vaikka siitä valittaisi joka päivä.

Esimerkiksi Tampereella nautittiin viime viikolla useammista lämpimistä päivistä: uimarannat täyttyivät auringonottajista ja uijista. Tuntui kesältä useamman päivän ajan ja tulikin lenkkeiltyä aiempaa enemmän ja nautittua lämpimistä t-paitakeleistä.

Bussipysäkillä tällä viikolla sateisena päivänä eräs nainen alkoi jutustelemaan ja pohti ääneen, milloin kurja sää loppuu ja viimein tulee kesä. Teki mieli todeta, että etkö huomannut niitä aurinkoisia ja lämpimiä päiviä tässä välissä? Jos jää vain odottamaan kalenterikuukauden vaihtumista, upeat ilmat menevät äkkiä ohitse. Jos odottaa ensin kesää ja sen jälkeen kesästä niitä hyviä ilmoja, kesä menee äkkiä ohitse. Kuten eräs toinen työkaverini totesi viime kesänä, kun hänen lomansa alkoi sateisessa ja kylmässä säässä, että ”loma on loma, oli sää mikä tahansa”.

Samaa tekee mieli todeta nyt: kesä on kesä, oli sää mikä tahansa. Jos sitä kesää on kerta odotettu lähes vuosi, eikö nautittaisi nyt siitä, eikä aina vain valitettaisi, mikä taas siinä on kurjaa? Luonnon vihreydestä ja kauneudesta, valoisista illoista ja yöttömistä öistä riittää varmasti puhuttavaa ja saa varmasti myös keskustelukumppanille paremman mielen aikaiseksi, kuin sään kurjuudesta huomautteleminen.

Oletteko muuten huomanneet, että sateella ja sateen jälkeen on erityisen ihana lenkkeillä, kun ilma tuntuu niin hapekkaalta ja puhtaalta, eikä ollenkaan hiosta?

Kommentit

  • Jenna

    Oon huomannut kyllä saman, että säästä puhutaan aina ja siitä samalla valitetaan aina! Ja mua joskus huvittaa se, kun jos alkaa juttelemaan puolitutun tai tutunkin kanssa, niin ensimmäinen aihe on sää. Voi meitä suomalaisia 😀

    • Minna Rajala

      Sepä! Kyllähän siitä säästä saa puhua, tehdä huomioita ja onhan siitä välillä mielenkiintoistakin rupatella. Mutta turha vellominen sikseen!

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.
Stoorin bloggaaja? Kirjaudu sisään tästä.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.