VALIKKO
10.10.2016 23:40

Motivaatiopula

img_9506_2 img_9516_2 img_9517_2 img_9545_2

Viime viikkoina olen paljon pyöritellyt mielessäni omaan pääainevalintaan ja muihin tekemiini vastuuvalintoihin liittyen asioita. Olenko valinnut väärin, etenenkö elämässäni siihen suuntaan, mihin haluan vai poltanko vain itseäni kynttilän tavoin molemmista päistä, jolloin elintilaa ei jääkään niin paljoa? Käytänkö aikaani niihin asioihin, joihin todella haluan? Pohdintoihin on paljon vaikuttanut myös se, että nyt syksyn käynnissä oleva työläs kurssi on aiheuttanut paljon päänvaivaa. Tavoitteet eivät ole siinä viime viikkoina täyttyneet ja tavallaan olen ristiriidassa sen suhteen, miten hyvin haluaisin osata ja tehdä ja mikä on todellinen tilanne. Tietynlaista uupumusta kurssia ja koko opiskelua kohtaan on myös havaittavissa, sillä kun oma työskentely ei saakaan palkkiota, on vaikeaa motivoida itseään aina uudestaan eteenpäin.

Tänään luentojen jälkeen hain terveellisten ruokien sijaan rehellisen pitsan ja hautauduin hetkeksi peiton alle UK:n X-Factoria seuraamaan. Luennot eivät tänään uponneet, opiskeluruokalassa ei muka ollut mitään sellaista ruokaa tarjolla, jota olisin halunnut syödä ja yliopistolla vain suunnilleen pyörittelin sormia kaiken sen vapaan hetken, minkä olisi voinut käyttää koulutehtävien tekemiseen. Samaan aikaan tajusin oman käytöksen ja ajattelumaailman lapsellisuuden ja toisaalta myös sen, että ehkä pieni tauko olisi paikallaan.

Mitä siis edes valitan! Kun tietää, ettei opiskelupaikka ole todellakaan mikään itsestäänselvyys, tuntuu väärältä edes miettiä muuta. Silti välillä näkee, miten jotkut todella opiskelevat sitä unelma-alaansa ja okei heilläkin on rankkaa, mutta toisaalta myös se tietous, että tämä on se, mitä haluan tehdä. Toisaalta taas mietin realiteettejä, miten ja millä ajalla ehtisin edes opiskelemaan johonkin pääsykokeeseen nykyisten opintojen rinnalla?

Vai onko edes kyse ”väärästä” pääaineesta, vai pikemminkin siitä, että opiskeluissa nyt sattuu olemaan hankala ja voimia vievä vaihe? Samalla mielessä käy syytökset siitä, enkö kestä tämän kovempaa prässiä opinnoista. Inspiroivaa onneksi oli, kun viime viikolla muutama samasta pääaineesta valmistunut kertoi eräällä kurssilla, ettei heilläkään pääaine tuntunut täysin omalta ja osa kursseista tuntui todella vaikeilta. Silti he ovat tyytyväisiä tällä hetkellä ja tekevät töitä työtehtävissä, jotka ovat mieleisiä heille. Se jotenkin rauhoitti, että ehkä tämä pieni kriiseily ja kipuilu kuuluu asiaan ja on osa ammattiin kasvamista. Ja ehkä tämä motivaatiopula juontuu nimenomaan haastavasta kurssista ja syksystä opintojen kohdalla. Samalla tajusin, että viimeisen 1,5 kk olen painanut menemään melko tiukoilla aikatauluilla ja taistellut demotehtävien kanssa lähes joka päivä. Ehkä pieni tauko tosiaan tekisi hyvää motivaatiopulalle. Huomenna yhden kurssin luennot peruuntuivat, joten ehkä voisinkin pitää pienen tauon tämän päivän saamattomuuden lisäksi ja sen jälkeen jatkaa uudella draivilla. Toivottavasti. Huh, tulipa sekavaa tekstiä!

Tässä muuten pientä syksyistä asukuvaa muutama viikko takaperin aamulta, joka oli ihanan sumuinen ja jotenkin tunnelmallisen kaunis.

Onko teillä ollut selvää, mikä on se oma ala vai onko ollut hakemista sen suhteen?

Kommentit

  • Anniina

    Ei todellakaan ole ollut selvää 😀 Eikä ole täysin vieläkään. Aina sitä miettii, että olenko nyt oikeanlainen tälle alalle ja mitä nyt sitten haluan oikeasti tehdä. Uuden pääaineen kurssit kyllä innostavat nyt mua kovasti, joten joskus pääaineen vaihto voi auttaa motivaatiopulaan ja viedä oikeaan suuntaan. Toisaalta sekin on totta, että ei opinnot välttämättä kerro tai vastaa sitä mitä tulevaisuudessa tekee työkseen. Tsemppiä!

    • Minna Rajala

      Kiitos tsempeistä! Ihailen kyllä sua, kun jaksat kahta tutkintoa tehdä, musta ei olisi kyllä siihen! Hyviä pointteja sulla.

  • Jenna Hokkanen

    Mulla on päässä vaan liikaa kaikkia ammatteja, joihin haluaisin kouluttautua 😀 Tällä hetkellä opiskelen kosmetologiksi ja seuraava päämäärä olisi ravitsemusterapeutti ja sitten en tiedä mihin elämä kuljettaa. Tämä on kyllä siis todella vaikeaa, kun miettii mikä ala olisi se oma juttu.
    Ikävä kuulla, että motivaatio on hukassa.. On sama ollut myös täällä 🙁 Mutta kyllä se siitä sitten yhtäkkiä löytyi, kun hetkeksi unohtaa opiskelun ja rentoutuu ja aloittaa taas. Kyllä se siitä! Tsemppiä 🙂

    • Minna Rajala

      Valinnanvaikeus, sepä se 😀 Hankalaa, jos moni asia kiinnostaa. Kivoin on, jos pystyy jotenkin yhdistelemään kiinnostuksen kohteita yhdeksi, mutta aina ei sekään onnistu. Etenkin, jos kiinnostuksen kohteet erilaisia.

      Tuo on kyllä niin totta, että rentoutuminen usein auttaa motivaatiokatoon! Kiitos tsempeistä! 🙂

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.
Stoorin bloggaaja? Kirjaudu sisään tästä.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.