VALIKKO
20.10.2016 16:54

Kissojen leikkaamisen jälkeen: omistajan näkökulma + vinkit leikkaukseen

kissatleikkauksen-jalkeen_2

En tiedä, mitä meidän kissamme tänään tuumivat niiden päästyä jälleen automatkalle kuljetuskopissa, mutta varmastikaan ensimmäisenä ei tullut mieleen eläinlääkärikäynti. Todennäköisesti arvelivat palaavansa takaisin emon luokse, jos edes miettivät asiaa sen kummemmin. Emon luokse ei kuitenkaan ollut matka, vaan kissat päätyivät eläinlääkärin luokse. Voin vain kehua Tampereen kaupungin eläinlääkäriä ja hoitajaa, niin mukavia ja hyviä käsittelemään näitä. Nasu (tosiaan kirjava kissa sai nimekseen Nasu) tykästyi eläinlääkäriin niinkin hyvin, että oli heti kuljetuskopasta päästyään uteliaana häntä pystyssä ja kehräsi, kun eläinlääkäri sitä tutki. Hurma sen sijaan käyttäytyi selvästi varautuneemmin uudessa paikassa.

Syy, miksi vastaanotolle oli tultu, oli Nasun sterilointi ja Hurman kastraatio, näin sukukypsyyden kynnyksellä. Samalla molemmat saivat rokotuset ja sirut. Jälkimmäiset eivät kai ole välttämättömiä, mutta suositeltuja. Kissarutosta luettuani ja kadonneita kissojen ilmoituksia liikaa nähtyäni pidin molempia toimenpiteitä tärkeinä kissoillemme. Tarkoitus kuitenkin on opettaa sisarukset valjaissa ulkoilemisen saloihin myöhemmin, joten senkin puolesta sirutus oli tärkeä lisävarotoimi, jos kissa pääsisikin karkuun ulkoilureissulla tai ihan vaikka vahingossa jonkin huolimattomuuden takia (ikkuna auki, ovi raollaan jne.). Kissarutto puolestaan voi kulkeutua sisälle jopa kengänpohjissa ja herkimmin se tarttuu nuoriin kissoihin, -siis myös meidän kissamme olisivat silloin vaaravyöhykkeellä.

Leikkauksen syitä ei varmaankaan tarvitse edes perustella, sillä näiden kissojen ollessa samassa taloudessa ja eri sukupuolta (ja myös samaa sukua), oli leikkaus viisain päätös. Vaikka kissanpennut ja kissat ylipäätään ovat ihania, on löytöeläintalot valitettavasti täynnä kissoja ilman kotia: uusille pentueille ei siis ole tarvetta. Pakko silti myöntää, että omistajana on koko asia hirvittänyt jo siitä asti, kun leikkausajankohta oli sovittu. Vaikka tietää, että tämä on kissoille hyväksi ja esim. voi parhaimmillaan ehkäistä joiltakin sairauksilta, hirvitti koko asia ja tunne oli miltei se, kuin veisi rakkaat kissansa pahoinpideltäväksi. Onneksi leikkausaamuna olin jo hieman kylmähermoisempi ja sai luottavaisesti jättää kissat osaaviin käsiin.

Kissojen kotiuduttua tänään ne ovat lähinnä nukkuneet ja torkkuneet. Nasu-parka on lisäksi törmäillyt kaulurinsa kanssa seiniin ja huonekaluihin. Pikkuhiljaa se on alkanut tajuamaan, miten kaulurin kanssa kannattaa liikkua, mutta ikävä menoa on silti seurata. Ollaan kyllä pyritty eliminoimaan mahdollisimman paljon irtotavaraa ja kalustetta toisiin huoneisiin, mutta kaikkea ei vaan pysty, eikä ole järkevääkään. Juomisen kanssa meinasi aluksi olla vaikeuksia, mutta onneksi sain vinkin käyttää matalareunaista vuokaa, jolloin kauluri mahtuu hyvin vesi”kuppiin” ja kissa saa juotua. Kauluria pitäisi nyt pitää 10-15 päivää eli aivan alussa ollaan siinä ajanjaksossa, mitä kauluria tulisi sietää. Nasukin alkaa jo olemaan normaali aktiivisuustasoltaan ja protestoimaan kauluria yhä enemmän. Kiipeilypuu ja kylpyhuone ovat nyt käyttökiellossa toipumiseen saakka, sillä hyppyjä, kiipeilyjä ym. äkillistä pitäisi nyt välttää. Yritäpä kertoa se kahdelle energiselle kissalle.

Kissat joutuivat paastoamaan yli 15 tuntia. 12 h piti paastota ennen leikkausta ja leikkauksen jälkeen puolestaan kissoille ei saa heti antaa ruokaa tukehtumisriskin takia: lääketokkurassa kissa saattaa nielaista ns. väärään kurkkuun. Aika pitkään olivat tokkuraisia, joten joutuivat odottelemaan nälkäisen vatsansa kanssa. Pienillä annoksilla aloitellen nälkä kuitenkin alkoi helpottaa. Ainakin operaatio on nyt ohitse ja paraneminen sekä toipuminen voivat alkaa! Nähtäväksi jää, miten kissat malttavat olla rauhassa sitten, kun vointi on jo parempi ja miten saadaan Nasu malttamaan kaulurinsa kanssa, ettei revi sitä pois.

Koska kissan leikkaaminen vaatii pientä panostusta myös omistajalta, ajattelin koota teille pienen muistilistan siitä, mitä on hyvä ottaa huomioon valmistellessa leikkausta. Aikaa varatessamme saimme hyvät ohjeet, minkä lisäksi netistä löytyi vielä muutamia lisävinkkejä. Ehkä näistä on apua jollekin toisellekin, joka miettii leikkausta tai asioita, joita voisi olla hyvä huomioida leikkauspäivää suunnitellessa. Täytyy muistaa, etten ole mikään asiantuntija, vaan nämä ovat vinkkejä, jotka olen saanut muualta.

leikkauksen-jalkeen2

Kissan valmistaminen leikkaukseen ja ympäristön muokkaaminen toipilasta varten (ohjeet kannattaa aina varmistaa kissasi omalta eläinlääkäriltä parhaan hoidon varmistamiseksi):

-kissan pitää olla syömättä 12h ennen leikkausta eli raksut, märkäruuat ja muut syötävät pois. Vettä saa olla tarjolla. Meillä poloiset nälissään alkoivat etsiä suunnilleen mitä tahansa ruuan jämiä ja syötäväksi kelpaavaa. Varmuuden varalta siirsimme myös kasvit ja yrtit syrjään sekä huolehdimme, ettei esim. ruokapöydällä ole mitään, mitä voisi syödä yön aikana meidän nukkuessamme. Kuulostaa ehkä hulluilta varotoimenpiteiltä, mutta halusimme pelata varman päälle tässä asiassa

-Kiipeiltävät asiat kannattaa minimoida asunnosta eli esimerkiksi raapimispuut on hyvä siirtää jonnekin, missä kissa ei siihen pääse käsiksi ja pitää ovia kiinni huoneisiin, joissa olisi korkeita tasoja, joissa kissasi viihtyy. Jotain raaputettavaa voi silti olla hyvä olla olemassa eli esimerkiksi raapimisalusta saattaa olla hyvä ratkaisu

-Paluumatkalle suositeltiin kuljetuskoppaan puhdasta vilttiä tai muuta pehmikettä ja lämmikettä, jonka päällä kissan on hyvä toipua leikkauksesta ja jonka päällä sillä on mahdollisimman lämmin

-Suositus oli, että kissat olisi viety kotona heräämään lämpimään paikkaan, jossa ei ole kiipeiltäviä asioita. Esimerkiksi eläinlääkäri suositteli vessoja, sillä ne ovat usein lämpimiä lattialämmityksen takia. Tällöin on vain muistettava laittaa vessan kansi kiinni, ettei kissa toikkaroi vessanpyttyyn lääkehouruissaan. Meillä vessan hyödyntämismahdollisuutta ei valitettavasti ollut, sillä lattialämmityksen puuttumisen lisäksi vessa on liian kylmä ja lisäksi kylpyhuoneessa on korkea pesukone, jonka päälle nämä ovat tykänneet hyppiä. Kompromissina vein lämpimiä huopia kohtaan, johon kissat asettuivat.

-Suositus on, ettei kissaa jätetä yksin leikkauspäivänä. Tämän voin kyllä allekirjoittaa täysin, sillä selvästi tilanteeseen sopeutumisessa on ollut hyötyä siitä, että olen pystynyt jättämään tämän päivän kokonaan vapaaksi. Kissat ovat esimerkiksi tarvineet paljon silittelyitä ja rauhoitteluita, että ovat asettuneet ja alkaneet torkkumaan. Nasu on tarvinnut apua ja silityksiä kauluriin totuttelemisessa, sillä se on vähän väliä kurvannut liian aikaisin jostain kohdasta ja kauluri on töksähtänyt ikävästi esteeseen. Lisäksi välillä on tarvinnut peitellä kissoja kevyesti huovalla, sillä ne ovat hieman tärisseet kylmissään, mitä normaalisti eivät meillä tee. Samalla tutun ihmisen paikallaolo on hyväksi kissalle siinä mielessä, että jos tulisi jotain komplikaatioita, voisi niihin reagoida saman tien ja tuttu ihminen luo turvaa.

-Kissa ei näytä kipua kovin helposti, mikä tuli minulle yllätyksenä. Noudata siis kipulääkitykseen saatua ohjetta, sillä vaikka kissa ei näyttäisi kipeältä, se saattaa silti sitä olla.

-Toipumisaika on kollikissoilla lyhyempi kuin nartuilla, usein olen kuullut puhuttavan ihan muutamasta päivästä viikkoon. Narttukissoilla sen sijaan toipuminen on pidempikestoisempaa, sillä operaatiokin on hankalampi. Nartuilla toipuminen vie n. 10-15 päivää. Kollit eivät välttämättä tarvitse kauluria tai ainakaan Hurmalle ei sitä laitettu. Sen sijaan nartulle kauluri tai jonkinlainen suojapuku (netistä tai eläinlääkäriltä voi löytää ohjeita tähän) on lähes välttämätön. Joskin ilmeisesti poikkeuksiakin on, mitä netistä olen lueskellut, mutta pääasiassa kauluria tai suojapukua suositellaan, ettei kissa pääse nuolemaan haavaa tulehdusriskin takia.

Tässä varmaankin tärkeimmät! Palaan vielä myöhemmin asiaan toipumisajasta raportoimisen muodossa. Saa nähdä, miten tässä käy!

Kommentit

  • Nimetön Rosa

    Oli pakko tulla kommentoimaan, kun kaikki kissaneidit ei tuosta kaulurista niin välitä… Ainakaan meidän edesmennyt neiti ei sitten pärjännyt sen kanssa yhtään, se sai heti lääkkeistä toivuttuaan sellaisia raivareita, että se oli pakko ottaa pois ensimmäisten 5 tunnin sisällä 😀 Me saatiinkin eläinlääkäriltä semmoinen ”vartalosukka”, joka puettiin sitten neidille ja se esti haavan nuolemisen. Minun mielestäni se oli paljon ”kivuttomampi” ja kissallekkin mukavampi vaihtoehto, ihan vaan vinkkinä jos teilläkin alkaa näkyä turhautumisen merkkejä!

    • Minna Rajala

      Pahoittelut vastauksen viivästymisestä ja kiitos kommentistasi ja hyvästä vinkistä! Meillä (onneksi!) kissa hyväksyi (tai oppi sietämään) kauluria alkuprotestoinnin/ihmetyksen jälkeen, mutta olen kuullut kissoista, joilla kauluri ei ole toiminut alkuunkaan ja on tuonut vaan lisäharmia. Vartalosukkaa moni on kehunut, kun kissa pystyy elelemään suhteellisen normaalisti ja monella kissalla se toimii. Meille yksi eläinkauppias suositteli kauluria sen takia, kun jos kissa on kova nuolemaan itseään (meidän neiti on), saattaisi haavan kohta vain kastua ja hautua, jotkut kissat kuulemma tekevät reiän haavan kohdalle. Ei sitten uskallettu kokeilla ja kun kaulurin kanssa alkoi sujua, niin se jäi. Mutta ilmeisesti tuo vartalosukka kuitenkin toimii! Ja jos on ohut kangas, niin senhän luulisi kuivuvan nopeasti, vaikka kissa sitä nuolisikin. Onneksi teillä toimi tuo vartalosukka, jos kauluria ei hyväksynyt!

    • Minna Rajala

      Hei ja pahoittelut, kun kesti näin kauan vastata! Kiitos haasteesta, katsotaan, jos uskallan tarttua siihen! 😀

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.
Stoorin bloggaaja? Kirjaudu sisään tästä.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.