VALIKKO
31.8.2016 20:02

Saako sairastaa?

IMG_8290_2Tärkeä palaveri oli alkamassa ja kaikki osallistujat yhtä lukuunottamatta olivat jo tulleet paikan päälle. Kunnes yksi paikallaolijoista läväyttää saamansa tekstiviestin pääsanoman muille, ettei odotettu henkilö pääsekään paikan päälle sairastumisen takia. Pettymys näkyy kaikkien kasvoilla, mutta yhden henkilön kommentti on jäänyt mieleeni. Sairaana olisi kuulemma pitänyt tulla kokoukseen, sillä olihan kommentin läväyttäjä itsekin kipeänä ja siitä huolimatta tullut paikan päälle. Tapauksen jälkeen olen pohtinut aika ajoin sitä, onko meillä oikeutta sairastaa?

Pärjäämisen vaatimus on taottu suomalaisuuden ytimeen. Suomalaisesta sisusta ollaan ylpeitä ja sisu onkin näkynyt erityisesti kansamme historiassa periksiantamattomuutena kohti päämäärääriä. Harmillisesti periksiantamattomuus, on sitten kyse sisusta vai muusta, näkyy toisinaan myös sairastumistilanteissa. Yllättäen töistä, opiskeluista tai muista velvollisuuksista ei osata, uskalleta tai haluta olla pois edes silloin, kun se olisi oikeasti tarpeellista. On työtehtäviä ja töitä, joista poissaolo sairastumisen takia on lähes mahdotonta, mutta yllättävän useissa tilanteissa poissaolo sairastamisen takia ei johda katastrofiin. Usein tulee kuviteltua se oma työ tai työtehtävä niin äärimmäisen tärkeäksi, että paikalle vääntäydytään, oli kunto mikä hyvänsä, vaikka mahdollisuus sairaspoissaoloon olisi olemassa. Ja samalla vaarannetaan oma terveys ja altistetaan muut tartunnalle.

Onko meillä suomalaisilla niin kova pärjäämisen tarve, että ei uskalleta tai haluta olla pois, vaikka ehkä kannattaisi? Olemmeko toisia heikompia, jos jäämme kotiin sairastamaan silloinkin, kun työkaveri puskee töitä kuumeessa? Vai pelkäämmekö sittenkin toisten puheita näennäisesti hyväksyvien nyökytysten jälkeen? Tällä viikolla itsekin sairastuneena jouduin miettimään sitä, milloin olen tarpeeksi sairas ollakseni oikeutettu sairastamiseen. Vaikka vointi oli huono, koko vapaapäivänä en ollut jaksanut tehdä mitään muuta kuin olla petipotilaana, kyseenalaistin oman vointini toistuvasti. Yritin etsiä netistä jotain tiettyä kuumerajaa, jonka yli mennessä voisin todeta olevani tarpeeksi kipeä. Sitä vain ei löytynyt ja skaala oli laaja. Kysyin ystäviltä apua ja he kaikki olivat sitä mieltä, että jää sairastamaan, jos on töiden puolesta mahdollista. Soitin terveyskeskuksen päivystykseen, mistä kertoivat heillä käytössä olevan kuumerajan ja korostivat, että kuitenkin ennen kaikkea se oma vointi ratkaisee.

Oma vointihan minulla oli kehno. Tiedättekö, kun joskus tietyssä kohoneessa kehon lämpötilassa pystyy tekemään ja puuhaamaan lähes normaalisti, käymään töissä ja elämään arkeaan lähes normaalisti. Toisinaan taas sama lämpötila ja on ihan poissa pelistä, eikä kykene kuin lepäämään ja nukkumaan. Tällä kertaa olotila oli ehdottomasti jälkimmäinen. Siitä huolimatta etsin lähes neuroottisesti jotain absoluuttista kuumelukemaa, jonka turvin voisin todeta saavani sairastaa. Vaikka sellaista ei taida täysin olla olemassakaan: eri terveysalan lähteissä kerrotaan eri lukemia, jokaisella on omanlaisensa ruumiinlämpö normaalisti ja jokainen kokee taudit eri tavalla, kuin vaikkapa se työkaveri. Ja kuten tiedustelussani selvisi, olennaisempaa kuin tarpeeksi korkean kuumeen havaitseminen kuumemittarista, on se oma olotila. Kuume ei kerro kaikkea. Siitä huolimatta itselle tulee oltua välillä tiukka: esimerkiksi ystävää tulee kehoitettua pitämään sairaslomaa, vaikka itse saattaa paahtaa menemään tukka putkella sairaana. Miksei samaa lempeää kohtaamista voisi osoittaa myös itselleen?

 

Kommentit

  • Anniina

    Tää on ollut meilläkin ajankohtainen aihe tällä viikolla. (Taisin itse välttyä mahataudilta, ihme kyllä!?) Entisessä työpaikassani sairausloman hakeminen oli aina tosi vaivalloista, joten tuntui helpommalta mennä töihin vaikka pikku kuumeessa. Mutta onko se sitten kenellekään hyvä että on siellä puolikuntoisena ja pahimmassa tapauksessa tartuttaa muita, no ei. Mulla tuntuu pienikin lämmön nousu, joten silloin tuli myös ajateltua etten ole tarpeeksi kipeä, jos lämpöä on vaikka 36,9, vaikka olo oli mikä.

    • Minna Rajala

      Onneksi sulle ei tarttunut tuo mahatauti! Se on totta, että sairasloman hakeminen on tosi paljon myös työpaikkakohtaista: joissakin on parempi mahdollisuus jäädä hetkeksi sairaslomalle ja joissakin on ”vähän pakko” mennä töihin, vaikka olo olisi mikä! Lämmönnousun kokeminen on kyllä todella yksilöllistä! Siksi ei pitäisi yhtään vähätellä vaikka tuota 36,9 astetta! Helposti tulee tsempattua muiden takia ja saattaa jopa pitkittää omaa flunssaansa.

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.
Stoorin bloggaaja? Kirjaudu sisään tästä.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.