VALIKKO
25.9.2018 21:19

Argh, mä kaipaan maalle

Tiedättekö sen tunteen, kun heräät aamulla ja saat katsoa keittiön ikkunastasi omaa pihaa kelluvan kesäauringon säteistä. Tai omaa pihaa kaatosateen alla. Tai omaa pihaa mitä valtaa valkoinen lumi. Minä tiedän. Ja minä kaipaan sitä tunnetta. Kaipaan juuri leikatun nurmikon tuoksua. Omien istuttamieni kukkien kastelua. Lumitöitä ja ulko-ovesta ulosastumisen jälkeen lumen narskumista kenkien alla. Minä tiedän ja minä kaipaan.

 

Minä ja Jere ollaan molemmat kotoisin niin sanotusti syrjäkyliltä; toinen tulee maalta lehmien keskeltä, toinen tunturien. Itse muutin kotoa pois 16-vuotiaana Ouluun keskelle kaupunkia opiskelemaan ja kerkesin asua itsekseni n. 8 vuotta, kunnes muutimme Jeren kanssa yhteen. Tällöin meillä oli heti yhteinen ajatus, että kaupunkimaisemiin emme jäisi vaan lähtisimme hieman väljemmille vesille. Kiva ensimmäinen yhteinen asunto löytyi n. 20 kilometrin päästä kaupungin vilinästä. Asuimme asunnossa noin vuoden ja ajattelimme, että molemmilla kun on vakityöpaikka olisi kiva löytää oikea yhteinen, oma koti, jota voisi vihdoin sisustaa ja laittaa itselleen oman näköiseksi. Tuosta päivästä eteenpäin vuoden verran etsimme taloa kuitenkaan mieluista löytämättä. Sitten aloimme keskustella tulevasta ja me molemmat halusimme lähteä vielä opiskelemaan itsellemme korkeakoulututkintoja, joten tottakai tulojen pienentyessä täytyi tehdä kompromisseja asunnon koordinaattien suhteen ja muutimme takaisin kaupunkiin kävelyetäisyydelle molempien kouluista.

 

Ja tiedättekö sen tunteen, kun sisustat kotiasi juuri itsesi näköiseksi. Ajattelet, että tämä koti on minun ja juuri minun näköiseni eikä täältä tarvitse olla heti muuttamassa pois. Sitä tunnetta minä en tiedä.

 

Siis mitä tarkoitan tuolla, että sisustaa ja laittaa omaa kotia oman näköiseksi? Miten niin sitä ei voi tehdä vuokra-asunnossa?

12 vuotta itsekseen asuvana olen kerennyt muuttaa asunnosta toiseen noin 12 kertaa. Eli keskimäärin asunut jokaisessa asunnossa n. vuoden ja sitten taas ottanut renkaat alle ja vaihtanut lokaatiota. Joo, paljon nämä valinnat on myös olleet itsestä kiinni, mutta paljon on myös ollut itsestäni riippumattomia ”pakkomuuttoja”. Se on saanut minut turhautumaan. Muistan ensimmäisten 3 asunnon aikana pyrkineeni sisustamaan asuntoa kodikkaaksi ja satsanneeni sisustamiseen rahallisesti. Kuitenkin useita kertoja muutettua jotenkin aloin kyllästymään, mieltymykset muuttu sisustamistyylien suhteen useasti ja jossain vaiheessa mulle tuli asennevamma, että enää en jaksa katsoa miten mikäkin huonekalu sopii uuteen asuntoon, kun taas kohta täytyy kuitenkin muuttaa. Ja sitten hankkiuduinkin suuresta osasta tavarasta eroon jolle en kokenut olevan mitään käyttökelpoisuutta. Sitten tuli aika, kun muutettiin yhteen Jeren kanssa ja ajattelimme, että asutaan väliaikaisesti niin, että ei haittaa vaikka huonekalumme eivät sopisi yhteen. Ostettaisiin yhteisiä, kestäviä, laadukkaita ja siistejä huonekaluja ajan ja rahan kanssa. Yhteinen sisustusprojekti kaatui kuitenkin ajan loppumiseen ja opiskelijabudjettiin.

Nyt on tullut 3 vuotta siitä, kun vaihdoimme omakotitalohaaveet, sisustamisinnon ja 84 neliöisen rivitaloasuntomme syrjäkylältä väliaikaiseen opiskelujen ajan kestävään 54 neliöiseen kerrostalokaksioon 2 kilometriä kaupungin keskustasta. Tämän 54 neliöisen kaksiomme seinien sisälle on mahtunut todella laaja tunteiden kirjo niin onnea ja iloa kuin myös turhautuneisuudesta mustimpiin ajatuksiin ja ylitsevuotaviin kyyneliin. Tässä asunnossa on naurettu ja riidelty, sovittu, lohdutettu. Ennenkaikkea rakastatettu. Olemme kuitenkin hyvin valmiita luopumaan tästä asunnosta, tästä sijainnista ja vaihtamaan sen väljempään naapurustoon, syrjempään seutuun ja takaisin maan kamaralle. Aloittamaan alusta. Ja ennenkaikkea vaihtamaan tämän kaiken tunteeseen, että nyt meillä on KOTI ja täältä me ei ihan heti muuteta pois.

Elämä on valintoja täynnä, me tehtiin ne valinnat aikoinaan ja ollaan taas tehty uusia. Jospa ne toteutuisivat.

 

Tahdon kokea jälleen sen tunteen, kun herään aamulla ja saan katsoa keittiön ikkunasta omaa pihaa kelluvana kesäauringon säteistä. Tai omaa pihaa kaatosateen alla. Tai omaa pihaa mitä valtaa valkoinen lumi. Minä kaipaan sitä tunnetta. Kaipaan juuri leikatun nurmikon tuoksua. Omien istuttamieni kukkien kastelua. Lumitöitä ja ulko-ovesta ulosastumisen jälkeen lumen narskumisen kuulemista kenkien alla.

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.