VALIKKO
31.12.2018 13:14

Kiitos tästä vuodesta || Positiivisuushaaste 2018

Huomasin tätä postausta kirjoittaessani, että positiivisuushaastepostaus marraskuulta jäi kokonaan tekemättä. Olin liian innoissani tulevista joulun avauksen arvonnoista, mutta nehän nyt olikin ihan huippukivoja! Vai mitä olette mieltä? Emme siis jää suremaan tuota asiaa vaan lähdemme katsomaan mitä vuosi 2018 kokonaisuudessaan oli.

 

 

 

 

Vuosi 2018 opetti paljon. Alkuvuosi oli mielellisesti melko synkkää aikaa ja koin taistelevani jonkin asteisen masentuneisuuden kanssa. Vaikka parisuhde, opiskelut ja muutenkin arki sujui ihan ok, olin henkisesti tosi loppu. Olen aiemmin kesällä hieman raottanut ovea yksityiselämästäni ja kertonut isäni sairastelusta, josta oli myös haastattelu eräässä Oulun paikallislehdessä. Ei ole helppoa hyväksyä läheisen ihmisen sairautta vaikka diagnoosista olisikin jo pari vuotta, sairauden kanssa täytyy elää koko ajan. Se on koko ajan läsnä, se ei poistu. Muutenkin mielenpäällä oli asioita ja olen käynyt elämässäni läpi tapahtumia, jotka vaikuttivat silloiseen olotilaani raskaasti.

Keväällä tapahtui kuitenkin kivojakin juttuja. Esimerkiksi, yksi kohokohta oli, kun pääsin kesätyöpaikkaan, jota olin eniten toivonut! Kesä meni vauhdilla uusia työtehtäviä opetellessa sekä uusiin huippuihin tyyppeihin tutustuessa. Suuri toive olisi jatkaa tuossa samaisessa työpaikassa taas keväällä. Jännittää miten käy.

Kesällä hain myöskin Oamkin siirtohaussa siirtoa sairaanhoitajaopinnoista sosionomin opintoihin. Olin jo vuoden kulkenut sairaanhoitajaopiskelijan statuksella sosiaalialan opinnoissa, mutta virallinen opiskelupaikka oli vielä saamatta. Olisitte kuulleet sen huutoitkun, kun myönteinen kirje tippui postiluukusta. Olin ollut suuren jännityksen alla. Jos en olisi saanut opiskelupaikkaa, eivät opintoni olisi Oamkissa edenneet, koska harjoitteluihin en olisi päässyt väärällä opiskelijastatuksella. En tiedä mitä olisin tehnyt.

 

 

 

 

 

Myös ensimmäistä kertaa Oulussa ja Jyväskylässä järkätyt Suomipop festarit oli aivan mielettömät! Näin mun yhden lapsuuden lempibändeistä, Nylon Beatin, ensimmäistä ja ehkä jopa viimeistä kertaa livenä ikinä. Aloin jonottamaan keikan alkamista melkein heti edellisen bändin lopetettua soittonsa ja pääsin seuraamaan Naikkareita suoraan eturivistä. Lapsena mun ensimmäiset c-kasetit olivat Jari Sillanpään sekä Nylon Beatin. Herrajuma Teflon Lovea tuli kuunneltua niin, että nauhakin taisi mennä pilalle kasetin kelailusta.

Syksyllä opiskeluinto oli supermotivoitunut myönteisen siirtohakutuloksen jälkeen ja otinkin lukujärjestyksen löysyydestä johtuen ylimääräisiä kursseja myös vuotta aiemmin aloittaneiden opiskelijoiden kursseilta. Tätä olin tehnyt myös jo lukuvuonna 17-18, koska minun täytyi vakuuttaa sosiaalialan opettajat motivaatiostani saada siirto. Syksyllä oli myös pakko laskea blogissa postaustahtia, koska koulu oli ja on edelleen mulle prioriteetti numero 1, UNO. Tämä kuitenkin tuotti tulosta, koska kevät meneekin sitten ainoastaan juuri näiden vuotta aiemmin aloittaneiden opiskelijoiden kanssa, jos syventäviä opintoja ei lasketa! On hullua ajatella, missä opintojen pyörteessä olen itseäni pitänyt, mutta kuinka kiitollinen olen menneisyyden minälleni. Mä saatan valmistua jo ens syksynä/jouluna! En ehkä kestä!

 

 

 

 

 

Lokakuussa meillä alkoi sosiaalialan ensimmäinen harjoittelu, joka loppui 21.12. Tein harjoitteluni ikäihmisten päivätoiminnassa. Tunteeni tuon harjoittelun ajan olivat ristiriitaiset. Rakastan vanhusten kanssa työskentelyä ja harjoittelupaikkani oli ihan mahtava. Henkilökunta sekä asiakkaat ottivat minut lämpimästi vastaan ja viihdyin todella hyvin. Mutta minua turhautti, että tietyistä syistä en päässyt mihinkään muuhun harjoitteluun esimerkiksi, johonkin hanketyöhön missä en ollut koskaan aiemmin ollut. Lähihoitajataustastani johtuen olen tehnyt ennen amk-opiskelujani paljon töitä vanhusten sekä vammaisten kanssa ja tämä työ oli minulle jo erittäin tuttua. En missään nimessä halua kuulostaa siltä, että ”Hitto mää oon hyvä, osaisin jo kaiken.” vaan, kun osasin. Harjoitteluohjaajanikin sanoi opettajalleni arvioinnissa, että en ole tuntunut opiskelijalta vaan tasavertaiselta työkaverilta. Eli vaikka harjoittelupaikka oli ihana, silti turhautti, etten oikein oppinut siellä mitään suuresti uutta. Kuitenkin siellä oli ihanaa ja itkuhan se tuli, kun harjoittelu tuli päätökseensä. Ehkä vielä joskus teen tuolla töitä valmistumiseni jälkeen, ken tietää.

 

 

 

 

Joulunalusaika kului teille arvontoja järjestettäessä. Kuinka huippua oli, että sain niin monta yritystä mukaan! Se vaati työtä, mutta tuotti myös tulosta.

Itse aatto ja pyhäpäivät me vietettiin Jeren kanssa pohjoisessa missä saatiin syödä mahat täyteen ja katsella kauniita lapin maisemia. Kyllä pohjoinen on se paikka, missä sielu lepää. En osaa kuvitellakaan muuta paikkaa. Liian harvoin meditoidessani, mieleni menee aina lumisille tuntureille tai kesäisiin havumetsiin.

Nyt odotan uutta vuotta 2019 todella paljon. Uusia juttuja on tulossa joihin valmistautuminen on jo alkanut. Kiitos kaikille yhteistyötä kanssani blogin parissa tehneille yrityksille ja brändeille. Kiitos kaikille teille lukijoille, ilman teitä tästä ei tulisi mitään.

 

Kiitos tästä vuodesta 2018. Hyvää uutta vuotta!

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.